Päiväretki Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon

Tein päiväretken Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistoon, kun olin kesälomalla matkalla Hankoon. Kasitien sijaan ajoin vaihtoehtoista reittiä pitkin, pienempiä teitä mm. Kauhajoen, Nummijärven, Karvian, Kankaanpään kautta, joten pysähdyin matkan varrella Kauhajärvellä Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuistossa. Olisin pohjoisesta päin ajaessani päässyt suoraan puiston pohjoispuolen parkkipaikalle, mutta koska puiston läpi ei mene autotietä ja matkani jatkui kohti etelää, ajoin valmiiksi etelän puoleiselle parkkipaikalle Salomaalle, navigaattori neuvoi tietenkin pientä peltotietä pitkin…

Tämä kansallispuisto on kävijämääriltään erittäin rauhallinen puisto ja reitillä oli kulkusuunta, joten vastaan ei juuri tullut muita ihmisiä vaikka parkkipaikalla muutamia autoja olikin. Kansallispuiston reitti ei ollut kovin pitkä (3-5 km), joten se sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä edessä oli vielä pitkä ajomatka.

Maasto oli ihanaa mäntykangasta ja se kuivan maan ja mäntyjen tuoksu on parhaimpia tuoksuja mitä tiedän. Matkaseuralaiseni, kantorinkassa istuva taapero oli myös tosi iloinen, kun pääsi metsään seikkailemaan. Taapero huomasi maassa poron ruokaa eli jäkälää. Parkkipaikalta muutaman sadan metrin päässä oli jo kansallispuiston ainoa telttailualue, siellä oli nuotiopaikka, kuivakäymälä ja kaivo. Harmi, ettei telttailualue ollut minkään veden äärellä, mutta harvemmin sitä saa yöpyä näin lähellä suota. Voin kuvitella, kuinka erämaista täällä on kauniina kesäyönä!

Jatkoin matkaa ja pian tulin keskiaikaiselle maantielle joka todellakin oli oikea valtatie 1500-luvulta, se toimi silloin merkittävänä posti ja kauppareittinä. Ajatella, että ennen vanhaa tästä on kuljettu pitkiäkin matkoja hevoskärryillä. Olin odottanut näkeväni tupasvilloja, mutta niiden kukinta alkoi jo olla ohi, näin sen sijaan paljon lakkoja. Keskityimme taaperon kanssa lähestyvään Kauhalammiin niin, että unohdimme täysin kiertää pienen pätkän Kauhanevan pohjoispään reitistä. Pois jäänyt pätkä ei olisi ollut pitkä ja sen reitin varrelle jäi toinen nuotiopaikka ja lintutorni, josta olisi nähnyt hyvin viereiselle Lauhanvuorelle.

Pidimme tauon Kauhalammilla, missä oli taukopenkki ja pieni laituri, josta oli mahdollisuus pulahtaa veteen uimaan. Täällä oli todella rauhallista, nautin niin kesästä ja kesälomasta siellä penkillä istuessani. Oli sopivan lämpöinen päiväkin, oi Suomen kesä ja luonto!

Kahvin juotuani jatkoimme matkaa eteenpäin pitkospuita pitkin. Pitkospuut kiersivät Kauhalammin rantaa ja hetken päästä tuli vastaan toinen taukopaikka ja pieniä lammikoita. Täällä kun saisi telttailla ja olla rauhassa ajan kanssa, niin kyllä kuulisi ja näkisi erilaisia lintuja. Pian olimme kiertäneet tämän noin 3 kilometrin pituisen ympyräreitin. Vaikka tämän kansallispuiston reitti oli suhteellisen lyhyt, sisälsi se sekä metsää ja suomaisemaa, siitä se nimi tuleekin: Kauhaneva ja Pohjankangas.

Oli todella tervetullutta ajaa etelään itselleni uutta reittiä pitkin, näin uusia maisemia ja ajoin sellaisten kylien ja paikkakuntien läpi, missä en ollut aiemmin edes käynyt. Liikennettä oli huomattavasti vähemmän ja ihan rauhassa sai ajella ja maisemat oli valtateiden ulkopuolella ajaessa ihan erilaiset. Suosittelen kaivamaan karttakirjan esiin ja ajamaan seuraavalla kerralla pienempiä teitä pitkin ja pysähtymään vaikka yhteen kansallispuistoon matkan varrella! Matkan varrelle olisi toki jäänyt myös Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto sekä Kurjenrahkan kansallispuisto, mutta ehkä seuraavalla kerralla voin pysähtyä vaikka niissä sitten. Jos etsinnässä on suht lyhyt rengasreitti päiväretkeilyyn esimerkiksi lasten kanssa, niin tämä puisto on aika sopiva siihen.