Miniloma Poriin, kesäinen viikonloppu joka antoi paljon

Teimme alkukesästä viikonloppuretken, joka tuntui henkisesti melkein viikon lomalta. Ehdimme viikonlopun aikana käydä monessa eri paikassa, sellaisissa joista olin haaveillut jo pidempään. Viikonloppu oli todella onnistunut ja osoitti taas sen, ettei tarvitse matkustaa kauas kokeakseen kivoja ja virkistäviä elämyksiä.

Suuntasimme perjantaina töiden jälkeen ensin Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuistoon, missä olimme teltalla yötä ja seuraavana päivänä teimme retken vielä Katikankanjonille. Näistä kirjoitin oman postauksen ja siitä voit lukea lisää täältä. Katikankanjonilta ajoimme meille uutta reittiä pitkin Poriin, missä yövyimme seuraavan yön.

Porin Reposaari

Itseasiassa meidän naapurit olivat ohimenneen kehuneet Reposaaren ravintolaa, josta kuulemma saa aina niin hyvää ruokaa. He kehuivat Reposaarta myös paikkana ja vilpitön heitto oli jäänyt mieleeni kummittelemaan ja halusin itsekin päästä kokemaan Reposaaren ja syömään ravintolaan, jonka ruokaa kehutaan niin paljon.

Tie Reposaarelle on nätti, merta on tien molemmin puolin. Appivanhemmat taas kehuivat Reposaaren Siikarannan leirintäaluetta, on hyvä ja rauhallinen ja hienot maisemat merelle.

Suuntasimme Reposaaren ravintolaan ja meinasimme jo kääntyä kannoillamme, kun tajusimme että kyseessä olikin kalaravintola ja tiesimme, että kala ei lapsille maistuisi. Sieltä löytyi kuitenkin lihapullia lapsille, joten päätimme jäädä. Yllätyimme, kuinka arvokas tämä seisovapöytä olikin, mutta ruoka oli hyvää.

Ruokailun jälkeen kävimme katsomassa Reposaaren rantoja ja linnakepuistoa, tosin puistoon sisälle emme menneet, tiedetään seuraavaa kertaa varten sellaisen olevan olemassa.

Porin koiraranta

Asteita oli +30 joten halusin mieluusti siirtyä tässä vaiheessa jo rannalle. Ajoimme Porin koirarannalle (virallisesti Karhuluodon koiraranta), joka sijaitsee eri paikassa kuin Yyterin uimaranta.

Koirarannalla on lupa koirien olla irti, mutta silti hämmentävän moni piti koiriansa kiinni, osa juoksi vapaana. Inga nautti mielettömän paljon kun sai pyöriä hiekkarannalla ja pääsi polskimaan. Rannalla näkyi myös hevosratsastajia ja ranta oli 450 metriä pitkä ja ranta matalaa. Tänne on ehdottomasti palattava koiran kanssa joskus uusiksi.

Porin Yyteri

Siitä oli jo vierähtänyt aivan liian monta vuotta sitten, kun olen Yyterissä käynyt. Tiesin, että se olisi lapsille miellyttävä paikka. Yövyimme Yyterin leirintäalueella, joka oli lauantai-iltana vilkas.

Täälläkin oli vaikea, todella vaikea saada lasta nukkumaan, kun teltan seinät eivät eristä ääniä ja lapsi säpsähti aina hereille kun joku käveli ohi tai soitti musiikkia. Vannoin, että tämä oli viimeinen kerta lasten kanssa teltassa pitkään aikaan.

Sillä aikaa kun puoliso yritti saada lapsia nukahtamaan, suuntasin muutaman sadan metrin päähän Yyterin rannalle istuskelemaan dyyneille. Muistan sen fiiliksen vieläkin, tuntui kuin olisin ollut ulkomailla tai vähintään lomalla. Oli jotenkin epätodellista, että olimme ”vain” viikonloppumatkalla ja maanantaina saisi taas palata töihin.

Maisemanvaihdos oli todellakin tehnyt hyvää ja katkaissut arkea todella, hämmentävän tehokkaasti. Oli lämmin kesäilta, aurinko paistoi ja lämmitti. Katselin ihmisiä rannalla, elämää, tunsin itsekin olevani jotenkin yllättävän elossa. Olin pandemia vuosien jälkeen alkanut kaipaamaan yhä enemmän elämää ja ihmisiä ympärilleni. Oli ihana, hyvä ja rento fiilis.

Aamulla kävimme lasten kanssa vielä uimarannalla uimassa, niin lämmintä ja matalaa vettä. Toivottavasti ensi kesänä voisi tehdä uusinta käynnin, mutta silloin otan mieluummin telttamajoituksen sijaan joko mökin tai asuntoauton.

Koivuniemen Herran Farmi

Merikarvialla sijaitseva Maatilmatkailuyritys Koivuniemen Herra oli jo pitkään houkutellut meille lapsiperheenä. Ajattelin, että lapset viihtyisivät täällä eläinten ja lukuisten eri tekemisten vuoksi.

Kuinka väärässä olinkaan, tyttö ei edes tiennyt minne hän on menossa, kun jo halusi takaisin autolle ja trakotereita rakastava poika pelästyi pahasti, kun pihamaalta alkoi kuulua kovaa ”trakotoriajelulleeee” huutoa. Minä kun ajattelin, että poika todellakin halusi mennä mutta pelästyksissään halusi vain jäädä syliin.

Parasta taisi olla juuri syntyneet karitsat, joita sai syöttää. Oli hevosia, porsaita, lampaita, lehmiä. Alueella voi majoittua, siellä on saunoja ja myös savusaunoja, on kahvilaa, navettaa ja merirosvoluolaa. Kauraryynien seassa uiskentelu oli lapsen mielestä kivaa, saatiin myös kokea eläinkakkanäyttely, oli keppihevostallia ja outo onkalo ja tässä vain murto-osa tekemisistä ja eläimistä mainittuna.

Tänne kannattaa tulla ajan kanssa ja toivottavasti saisin palata lasten kanssa tänne takaisin uudemman kerran, hieman paremmalla fiiliksellä. Tämä kerta ei mennyt putkeen ja taisin itse olla se joka tykkäsin olla siellä eniten.

Kristiinankaupunkiin jätskille

Paluumatkalla päätimme pysähtyä jo ennestään tuttuun paikkaan, nimittäin Kristiinankaupunkiin. Jätimme auton keskustaan ja suuntasimme torille, sillä oletimme sieltä löytyvän jäätelökioski.

Ei löytynyt ja torimyyjä osasi kertoa, ettei keskustassa ole yhtäkään jäätelökioskia vaan lähin löytyy leirintäalueelta 2 km päästä. Miksei kukaan ole pystyttänyt tähän kesäkaupunkiin jäätelökioskia keskustaan? Torimyyjä vinkkasi vielä, että ottakaa vain 1 jäätelöpallo sillä pallot ovat aika valtavan kokoisia.

Suuntasimme siis leirintäalueelle, missä kauniina kesäpäivänä olikin pitkä jäätelöjono. Päättelimme jonon pituudesta tämän olevan todella suosittu paikka, mihin ihmiset tulevat varta vasten. Valitsimme yhdet jäätelöpallot jokaiselle ja minä joka rakastan jäätelöä, en jaksanut syödä vielä lasten loppuja vaikka muuten pohjaton jäätelömaha löytyykin. Torimyyjä oli oikeassa, jäätelöpallot ovat suuria.

Sunnuntai-iltana olimme takaisin kotona ja tuntui siltä kuin olisimme palanneet viikon matkalta. Niin paljon ehdimme viikonlopun aikana kokea. Viikonloput tapaavat mennä usein hirveän nopeasti, mutta nyt viikonlopun aikana ehtii vaikka ja mitä!

Tästä viikonlopusta on jäänyt kenties parhaimmat tunnelmat ja muistot viime kesältä. Hieno muistutus siitä, ettei tarvitse matkustaa kauas saadakseen kokea jotakin uutta, tämä viikonloppu toi paljon hyvää fiilistä ja loman tuntua.

Minkälainen muisto sulla on jäänyt parhaiten mieleen viime kesältä?

8 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Mukavaa lukea juttu syntymäkaupungistani Porista. Ilmeisesti kyse Ravintola Reposaaresta? Se onkin vielä kokematta, kun läheinen Merimesta on ollut omaan mieleen, ja tullut aina valittua se. Harmi, että kokemus Koivuniemen Herran Farmista ei mennyt ihan putkeen, itselläni on sieltä lapsuudesta jäänyt mukavat muistot.

    • Elina

      Joo kyllä, ravintola Reposaaresta siis kyse. Kiitos vinkistä, pitää seuraavalla kerralla mennä Merimestaan! 😀 Luulen kyllä, että seuraava käynti Koivuniemen herralla on parempi. Ehkä meillä oli vaan jo sen verran vauhdikas viikonloppu takana, ettei lapset enää jaksaneet keskittyä… Pitää mennä varta vasten joku kerta uudestaan. Se oli muuten vaihtanut paikkaa, navigaattori ohjasi ensin vanhalle paikalle, mutta sijaitsee nyt ihan kasitien varressa.

  • Mari/ Maailma kotina

    Yyteriin olen menossa ensi viikolla – mielenkiintoista nähdä se marraskuussa. Onneksi lumi suli – odotan kunnon syysmyrskyä🫣❤️

  • Laura Olin

    Eläinkakkanäyttely ja kaurauinti! 😀 Onpa hilpeä idea. Tosin kaurauinnin jälkeen varmastikin kutittaa? Yyteri on kyllä äärettömän kaunis. Olen jotenkin aina päätynyt sinne vesisateella. Olisipa upea käydä joskus kunnon kesäkeleillä.

    • Elina

      Ooi! Sun pitää ehdottomasti löytää ittes sieltä vielä jonain kauniina ja lämpimänä kesäiltana! Ja nimenomaan iltana <3 Joo tuolla Koivuniemen herrassa oli hauskoja ja erikoisia juttuja, mitkä oli kiinnostavia myös aikuisen mielestä. Tytöllä oli hiuksissa kauraa, joten siitä jäi kyllä muistoja. En itse kokeillut mutta olisi varmasti ollut erikoista uintia 😀

  • Merja / Merjan matkassa

    Viikonloppureissut piristävät kummasti, vaikka lyhyestä matkasta onkin kyse. Pori ei ole kaupunkina minulle kovin tuttu, muutaman kerran käynyt siellä töiden merkeissä ja lapsuudesta muistan Yyterin reissun.

  • Aila ja Juha

    Erilainen Pori kuin oma kokemus. Pori on ollut minulle vain Pori Jazz-paikka. Ainut Kirurinluodon ulkopuolinen muisto on se, kun James Brown tai oikeastaan hänen autonkuljettajansa oli ajaa päälleni katua ylittäessäni. Muttta lapsenlapsista osa (11 yhteensä) ja asuntoauto: sellaisella yhdistelmällä voisin toistaa tuota teidän retkeä.
    Juha

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *