Färsaaret tarjoaa luontomatkailijalle maisemia, patikointia ja lintuja

Kun matkustimme Even kanssa keväällä Färsaarille, odotimme kaikista eniten maisemia, patikointia ja lunnilintujen näkemistä. Tässä postauksessa kerron lisää näistä teemoista, minkälaisen patikan koimme itäsaarten Klakkurilla ja minkälainen oli lunniretki Nolsoyn saarelle? Entä missä muualla voi nähdä Färsaarilla lintuja?

Postaus sisältää mainoslinkin joka on merkitty *merkillä

Färsaarten itäsaaret

Färsaarten itäpuoli koostuu Kalsoyn, Kunoyn, Bordoyn, Vidoyn, Svinoyn ja Fugloyn saarista. Me ajelimme Bordoyn ja Vidoyn saarille, joille pääsee ensin Leirvikistä tunnelin kautta Klaksvikiin. Me majoituimme *Färsaarilla Leirvikin kylässä, tässä edullisessa ja kivassa majapaikassa ja sieltä on helppo suunnata itäsaarille.

Maisemat ovat täälläkin päin mykistävän kauniit ja vuoret kohoavat yli 800 metriin. Yhden tunnelin jälkeen luulemme ajaneemme ympyrää, sillä maisemat näyttävät tunnelista ulos tullessa ihan samoilta kuin edellisessä paikassa.

Tiesitkö muuten, että Färsaarilla ei kasva lainkaan puita? Ainoat puut joihin törmäsimme oli Torshavnissa ja nekin ovat varta vasten istutettuja.

Pidämme Vidareidissa pitkän valokuvaustauon ja vain ihailemme Färsaarten kauneutta ja myrskyävää karuutta. Täällä tuulee pohjoisesta ja tuuli menee suoraan luihin ja ytimiin.

Myös Kalsoy on saari, joka kannattaa sisällyttää matkaan. Sinne pääsee lautalla Klaksvikista ja se on tunnettu mm. James Bond elokuvan No Time To Die kuvauspaikkana. Saaren päässä on majakka ja merenneito.

Klakkur

Kysymme majapaikan emännältä vinkkejä patikointipaikoista ja hän suosittelee meille ehdottomasti lähellä olevaa Klakkuria, joka sijaitsee Bordoyn saarella. Suuntaamme sinne, mutta päädymme navigaattorin toimesta kaatopaikan pihalle. Hieman epäröimme, mutta löydämme uuden lähtöpaikan (trailhead) ja lähdemme huonokuntoista ja kuoppaista tietä ajamaan ylös.

Eve suostuu jatkamaan matkaa vain sillä ehdolla, että hyppään itse rattiin jos kerta haluan laiskalla autolla ajella jyrkkää, mutaista ja huonokuntoista rinnettä ylös. Luulen olleeni vain meidän perheessä se yllytyshullu, mutta näköjään uhmaan myös Even tahtoa.

Käyn kävellen katsomassa tien kunnon ja huikkaan ”voi siitä ajella, ei ole märkää mutaa” ja niin vaan kaasu pohjassa pääsemme juuri ja juuri Klakkurin oikealle parkkipaikalle. Vielä kun pääsemme täältä turvallisesti myös alas, sillä auton jarrut eivät ole olleet kovin vakuuttavia. Onneksi pääsemme perille, sillä retki Klakkurin huipulle on upea.

Kipuaminen Klakkurille alkaa ja kävelemme hissukseen ylös, yksi jalka kerrallaan. Toteamme matkalla, että jokaisen tulisi päästä Färsaarille lataamaan akkuja arjesta, niin hyvin täällä pää tyhjenee.

Klakkurin reitti on suurimmaksi osaksi nousua ja kun viimein pääsemme vuoren päälle (413 m), on näky palkitseva. Klakkurin maisemat jäävät ikimuistoisesti mieleen, miten täällä osaakaan olla näin kaunista. Kuvittelemme kuinka kaunis paikka on esimerkiksi auringonlaskun aikaan.

Klakkur reitti on n. 2 km suunta ja koko retkeen on hyvä varata 1½ – 2 tuntia aikaa, sillä maisemien katselemiseen saa kulumaan aikaa, eikä paikalta malttaisi millään poistua. Klakkurin huipulta näkee samalla kertaa 4 eri saarta.

Mikäli etsit patikointireittejä Färsaarilla, suuntaa Whatson sivustolle, mistä voi etsiä eri saarten patikointireittejä, valita minkä vaikeusasteisen ja pituisen reitin haluaa, myös täältä löytää yleistä tietoa Färsaarilla patikoimisesta.

Lue lisää Klakkurin huiputuksesta täältä Even blogista.

Missä voi Färsaarilla nähdä lunnilintuja?

Meriharakka on Färsaarten kansallislintu ja bongasimmekin linnun useita kertoja, jolloin mieleemme tuli aina myös matkabloggaajakollegamme Meriharakka.

Suosittu lintujen katselupaikka Färsaarilla on Vestmanna, mistä lähtee veneretkiä lintukalliolle.

Lunnit saapuvat Färsaarille huhtikuun puolesta välistä ja viipyvät täällä elokuun loppuun. He pesivät Mykinesin saarella, jossa lunnilintuja on tuhansittain. Mykines onkin paras ja suosituin kohde kokea lunneja Färsaarilla. Tässä postauksessa kerroin meidän epäonnistuneesta retkestä lunnisaarelle.

Lunneja voi toki bongata myös muualta kuin Mykinesiltä, mm. Gjogvnin kukkulan päällä saattaa olla lunneja ja kesällä niitä bongaa myös muualta päin Färsaaria. Keväällä näimme lunneja ihan Torshavnin ulkopuolella ja siitä kerron nyt lisää.

Lunniretki Nolsoyn saarelle

Kipparimme hienossa villapaidassaan alkaa nauramaan meille aivan räkäisesti, kun pettyneinä kerromme meidän peruuntuneesta Mykinesin matkasta. Hän on jo niin kyllästynyt kuulemaan turistien mantraa siitä, että lunneja näkee vain Mykinesillä.

”Kuulkaa, lunneja on myös muuallakin kuin Mykinesillä, pian näette!”. Olemme epätoivoisina varanneet aivan sairaan kalliin yksityisveneretken, sillä lunneja tulimme Färsaarille näkemään.

Ymmärrämme, miksi shuttle boat retkemme Mykinesille on samana päivänä peruttu, aallokko on kovaa ja myöhemmin retken loppupuolella jopa kipparimme yllättyy tuulen voimakkuudesta. Ehkä se on tarpeeksi hyväksyttävä syy retken peruuntumiselle.

Veneretki suuntaa Nolsoyn saaren ympäri, saarella joka näkyy Torshavnista ja jota turisti-infossa työskennellessäni kuulin työntekijöiden usealle turistille suosittelevan patikointikohteeksi.

Pääsemme melko lähelle Nolsoyta kun kippari tulee huikkaamaan meille, ”katsokaa, tuolla vedessä on lunneja”. Olemme epäuskoisia kun näemme sittenkin lunneja emmekä ole edes lähellä Mykinesia – niitä todella on muuallakin, jopa keväällä.

Pian lunniretki muuttuu lokkisafariksi, sillä näemme meressä ja kallioiden päällä suurimmaksi osaksi vain lokkeja. Ajelemme jännän luolan sekä Nolsoyn majakan ohi. Nolsoyn majakan lamppu on kipparin kertoman mukaan maailman suurin majakan lamppu ja sitä tarvitaan edelleen joka päivä täällä. Nolsoyn saaren toisella puolella koemme lisää lokkeja.

Mikä floppi ajattelemme, mutta nautimme venekyydistä ja meri-ilmastosta, ihanaa olla merellä. Aallokko yltyy lopulta niin suureksi, että juuri ja juuri pääsemme ulkokannelta veneeseen takaisin sisälle. Katsomme Even kanssa hieman kauhuissamme toisiamme. Färsaarelaiset merimiehet ovat kenties maailman parhaita merimiehiä, sillä he kasvavat elämään meren armoilla ja siksi uskallamme luottaa kippariimme ja hänen merimiestaitoihinsa.

Olemme hieman pettyneitä, olipa laiha lunni kokemus. Lähestyessämme Torshavnia huikkaa kippari meille taas ”täällä tapaa olla paljon lunneja, menkää kannelle katselemaan”.

Ja kyllä, meressä uiskentelee useita lunneja mutta ne ovat huomattavasti pienempiä kuin mitä oletin ja ovat hyvin nopeita sukeltamaan veden alle. Totean myös, että objektiivini eikä puhelimenkamera oikein taivu ikuistamaan kovin kummoisia kuvia kaukana olevista linnuista.

Pääasia, että lunneja näimme, makso mitä makso (retki maksoi kahdelta 1800 DKK). Jälkikäteen tämä koko lunnifarssi vain naurattaa. Täältä Even blogista voit lukea pidemmän kertomuksen lunniretkestä.