Koloveden luontopolulla
Koloveden kansallispuistossa elää mm. saimaannorppia, majavia, saukkoja, kuukkeli, kuikka ja käki, ilveksiä, jäniksiä, kettuja ja mäyriä sekä karhuja, susia ja ahmoja. Puisto on rauhallinen, mikä antaa eläimille hyvän paikan asua ja elää. Koloveden rannoilla ei juurikaan ole rakennuksia ja ainoastaan puiston pohjoisosassa on moottoriveneellä ajo sallittua. Muutoin koko kansallispuisto soveltuu parhaiten tutustumiseen meloen ja mantereen patikkapolkuja on vain pari, toinen niistä Pyylin polku on 3,8 km pitkä ja kulkee osittain kansallispuiston alueella. Mikäli on matkassa meloen, löytyy muutama muu patikointipolku saaristosta. Me kiersimme Nahkiaissalon luontopolun joka on 3,3 km pitkä ja sijaitsee mantereella.
Nahkiaissalon luontopolku
Nahkiaissalon luontopolun parkkipaikalle johtaa pitkä, kapea tie ja huokaisimme helpotuksesta, kun kukaan ei tullut meitä sillä tiellä vastaan. Parkkipaikka nimittäin oli lähes täynnä kun sinne saavuimme, parkkipaikka kun ei ollut mitenkään erityisen iso ja saimme juuri ja juuri asuntoauton mahtumaan viimeiseen vapaaseen rakoon. Lähdimme tallustamaan metsäistä polkua pitkin, reitillä on korkeuseroja ja saimme välillä laskeutua paljonkin alaspäin ja myöhemmin taas nousta saman verran ylöspäin.
Koloveden luontopolun reitti
Metsä on vanhaa, kuusivoittoista ja polku on suurimmaksi osaksi kivikkoista ja juurakkoista. Noin kilometrin jälkeen tulemme järven rantaan, jossa voi käydä ihastelemassa enemmän Koloveden järvimaisemia kallion päältä. Jatkamme tästä eteenpäin kohti Lohilahden taukopaikkaa jonne on 0,1 km pistoreitti (parkkipaikalta n. 1,5 km).
Sinne on parhaillaan melomassa muutama muukin ja siinä todettiin, että tämä olisi kiva ja mielenkiintoinen kansallispuisto kokea nimenomaan meloen. Ennen Lohilahtea, on jo mahdollista tehdä pienempi rengasreitti ja kääntyä siitä takaisin kohti parkkipaikkaa. Menemme Lohilahdelle syömään eväät, siellä on avokota, telttailupaikka ja käymälä.
Lohilahden jälkeen alkaa jyrkkä nousu joka nostaa sykkeen mukavasti. Ylhäällä odottaa kaunis näkymä, ihan kuin olisi ruskan värit jo elokuussa sekä paljon jäkälää ja mäntymetsää. Täällä on paljon mustikoita ja ylhäältä aukeaa puitten välistä näkymät Kolovedelle. Tämä on kyllä reitin kohokohta! Koen ehkä jonkinlaista helpotusta yllättävästä asiasta.
Olemme nimittäin koko ajan puhuneet, että haluaisimme meidän tulevaisuuden mökin sisämaasta, missä olisi enemmän meidän mieleistä maastoa. Tällä reissulla kuitenkin huomaan, kuinka samanlaisia paikkoja on sekä näin idässä, että myös lähellä kotia. Juuri samanlaista kallioista, jäkälämaastoa on täällä Koloveden luontopolun parhaalla pätkällä, kuin mitä löytyy ihan kivenheiton päästä kotoamme, voimme samanlaiseen maastoon lähteä vaikka kotoa polkupyörällä. Ei tarvitse aina välttämättä lähteä pohjoiseen tai toiselle puolelle Suomea kokeakseen luontoa.
Tästä lähdemme pikku hiljaa laskeutumaan taas alaspäin ja sukellamme takaisin tiheään metsään. Mieleeni tulee ”kunnon” mörrimöykky metsä, sellainen joka mielikuvissa on se oikea metsä kun puhutaan metsistä. Metsiäkin kun on paljon erilaisia. Täällä on kaatuneita puita, kuusia, sammalta, saniaisia, kivenkoloja ja kiviä, juuria, kääpiä, vain metsän eläimet puuttuvat näköpiiristä.
Vilkuilen älykellosta, että olemme jo tulleet 3,3 km emmekä ole vielä parkkipaikalla, herää huoli: kuinkahan pitkä matka tästä oikeasti vielä on jos olemme vasta tässä vaiheessa tulossa? Me kyllä pärjäämme, mutta stressaan koiranpennun puolesta, häntä ei ole tarkoitus viedä liian pitkälle lenkille, 3 km piti mielestämme olla maksimi. Hyvin pentu jaksaa kuitenkin autolle asti ja maasto on mielekästä pennulle kävellä. Lopulta matkaa tulee kokonaisuudessaan 3,9 km. En tiedä olisiko tuo 3,3 km tullut siitä ensimmäisestä rengasreitistä ennen Lohilahtea ja tuo 0,6 km ylimääräistä sitten toisesta lenkistä jonka teimme Lohilahden jälkeen, vai mistä meille tuli ylimääräinen heitto kun ei kuitenkaan poikettu polulta tai pyöritty hirveästi taukopaikalla. Matkaa meillä meni kokonaisuudessaan hieman vajaa 2 tuntia.
Paljon mäntymetsissä viime aikoina kävelleenä, oli kivaa vaihtelua kävellä kunnon kuusimetsässä. Koloveden luontopolku oli sopivan pituinen ja kiva pikkuretki roadtripin lomassa. Täältä jatkoimme yöksi Leppävirralle mansikkaharjun lomakeskukseen, missä oli osittain asfaltoidut asuntoauto/vaunupaikat ja muutama terassipaikka asuntoautolle. Tosi kiva! Täällä olisi lapset viihtyneet pidempäänkin ja pitää varmaan joskus tulla tänne uudestaan, koska vieressä on myös muumi jääluola. Rannassa on lapsille kiva leikkipaikka, soutuveneitä ja kajakkeja.
0 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Suurin osa metsistä tuntuu olevan yleensä aina mäntymetsää. Itse tykkään yleensä kuusivaltaisesta maastosta enemmän, vaikka mäntymetsän jäkälämatto parhaimmillaan on myös todella kaunis. Kolovedelle olisi kiva päästä melomaan, mekin ollaan siellä kierretty vain tuo luontopolku, joka kyllä on ihan kiva reitti.
Elina
Toivottavasti päästään seuraavalla kerralla tuonne melomaan! Hankittiin nimittäin nyt ilmatäytteinen kajakki, jota on helppo kuljettaa mukana autossa paikasta toiseen, ei tarvitse etsiä kajakkivuokraamoja kun ei niitä ihan joka nurkan takana ole. Kuusimetsässä tulee tosiaan kyllä harvemmin käveltyä, ehkä mekin hakeudutaan herkemmin mäntymetsään.