Moottorikelkkaretki pieneen ja hiljaiseen Oqaatsut kylään

Oqaatsut sijaitsee Ilulissatista n. 20 km pohjoiseen, kylässä ei ole teitä ja sinne pääsee sulan maan aikaan ainoastaan venekyydillä tai patikoiden ja talvella moottorikelkalla tai koiravaljakon kyydissä. Oqaatsutin kylässä asuu n. 30-40 henkilöä. Meidän oli ensin tarkoitus yöpyä tässä kylässä, mutta lopulta teimme sinne pelkästään moottorikelkkaretken.

Postaus sisältää mainoslinkin joka on merkitty *merkillä

Meidän piti lähteä melomaan, mutta retki peruuntui joten etsimme kuumeisesti ja kirjaimellisesti eri retkenjärjestäjien ovenkahvoja vetäen muita vaihtoehtoja. Päädyimme käymään Ilulissatissa museossa, harkitsimme helikopterikyytiä mutta sää oli hyvin sumuinen enkä ollut milllään valmis maksamaan yli 600 euroa siitä lystistä, vaikka ikimuistoinen retki olisi varmasti ollutkin.

Päädyimme varaamaan turhan kalliin retken Unique toursin kautta ja retken hinta-laatusuhde ei kohdannut lainkaan (2000 dkk). Emme voi Even kanssa suositella tätä retkenjärjestäjää.

Yrityksen tilat olivat autotallimaiset, yritin pitkän tovin etsiä itselleni sopivaa kypärää sillä suurin osa oli ilman visiireitä ja muutenkin epämääräisen kuntoisia ja kuluneita ja hieltä haisevia laskettelulaseja silmien suojiksi (lopulta sain seuraavana päivänä punaiset silmät viimasta johtuen). Edellispäivän Ilulissat Escapen järjestämä moottorikelkkaretki oli ollut laadultaan ja turvallisuudentunteeltaan ihan eri luokkaa.

Olisi ollut myös halvempikin retkivaihtoehto, johon olisi sisältynyt ruokailu Oqaatsut kylän ainoassa ravintolassa H8, sekä pilkkimisen tai lumikenkäilyn. Retkenjärjestäjällä oli kuitenkin juuri aamulla moottorikelkka rikkoontunut, joten emme päässeet mukaan.

Moottorikelkkaretki Oqaatsut kylään

Moottorikelkankyytiin hypätessä oli olo epävarma ja vain toivoin, että selviäisin tästä retkestä hengissä. Ulkomailla pyrin aina pelottavissa tilanteissa hokemaan mantraa: ”nämä on paikallisia, ne tietävät mitä tekevät, ne tekevät tätä joka päivä, luota heihin”.

Reitti Oqaatsutin kylään kestää yhteen suuntaan tunnin, reitti on hidaskulkuinen vaihtelevan maaston ja lentokentän työmaan vuoksi, reitti kulkee ylös ja alas. Reitiltä on osittain myös jo sulanut lumet, joten ajamme moottorikelkoilla välillä märän maaston ja kallioiden päällä.

Ylitämme pari järveä ja kuskit näyttävät toisilleen peukkuja, kaikki hyvin, nyt mennään. Kelkkojen vauhti kiihtyy ja Eve onnistuu näkemään kelkassaan mittarin näyttävän 140 km/h. Aika huima vauhti näin pienelle menopelille.

Pelottaa ja mielikuvissani näen jo itseni lentämässä suuressa kaaressa kelkan kyydistä, onko tämä viimeinen matkani? Toivon uudestaan että selviän hengissä takaisin, tämä ei ole enää nautinnollista eikä hauskaa.

Kuskit kertovat perillä että koska täällä ei ole teitä ovat järvet heidän moottoritiensä ja että reitti on suora eikä siinä ole mitään mihin voisi törmätä, joten saisimme olla rauhallisin mielin. Tunnin päästä olemme perillä ja meille jää tunti aikaa kävellä tässä pienessä kylässä, jonka näkee omin silmin jo yhdellä silmäyksellä.

Oqaatsut kylä

Perillä lähdemme ensin kapuamaan kukkulan päälle, tuntuu ihan siltä kuin olisin saaristossa tai jollain saarella. Toisaalta niinhän minä olen, maailman suurimmalla saarella. Täältäkin näkee Disko Bayn jäävuoria ja kylän edustalla on pieni jäävuori.

Kylän laidalla on edelleen käytössä oleva valaiden pyyntipaikka ja paikka onkin saanut nimensä (Rodebay – punainen lahti) valaiden verestä johtuen, kylässä on myös pieni kalatehdas ja täällä kalastetaan etenkin pallasta, turskaa ja susikalaa.

Kylässä on autiota, todella autiota. Täältä löytyy pieni hotelli, b&b, rajoitetusti auki oleva kauppa, ravintola, kirkko ja koulu. Kirkko on niin pieni, etten tiedä onko se itse kirkko vai ruumishuone.

Talot ovat värikkäitä mutta haaleita, kaikissa taloissa ei ole juoksevaa vettä vaan käyttövesi saadaan sulattamalla jääpaloja. Täällä näkee alkukantainen elämä ja mietin, onko näissä kaikissa taloissa välttämättä sähköäkään. Sään armoilla kuitenkin ovat ja sen näkee helposti ulkopuolelle asti.

Törmäämme koiravaljakkolaumaan jossa on pari suloista koiranpentua. Koiranpennut juoksevat iloisina vapaina pihamaalla ja taustalla näkyy jäävuori. Nyt olemme ihan aidossa inuiitti kylässä. Tämä on muuten maailman suurin kunta, joka on neliökilometreissä suurempi kuin ranska.

Majoittuako Oqaatsutissa?

Me olimme jo varanneet *tämän Hotel Nordlys majoituksen Oqaatsutin kylästä. Hintaan olisi sisältynyt aamiainen ja hyviä arvosteluja saanut majapaikka tarjoaisi etenkin rauhallista sijaintia, pienessä kylässä mahtavilla maisemilla.

Lopulta päätimme kuitenkin perua varauksen, koska siirtymisiin Ilulissatista Oqaatsutin kylään olisi huhtikuun alussa vielä haastavaa, aikaa vievää ja kallista. Sulan maan aikaan (15. huhtikuuta – 1. marraskuuta) järjestetään shuttleboat kyyti (25 min) Ilulissatin ja Oqaatsutin välillä mutta esimerkiksi nyt ei olisi venekyyti onnistunut jäätilanteesta johtuen.

Olimme hyvin helpottuneita, että emme lopulta täällä majoittuneet sillä varaamamme retket lähtivät kaikki Ilulissatista, lisäksi yhteydenpito majapaikkaan oli hidasta emmekä millään meinanneet saada hintoja tietoomme, mitä kaikki kuljetukset ja retket maksaisi. Mielestäni kuljetus lentokentältä tänne kylään saisi sisältyä majapaikan hintaan, mutta kaikki siirtymät maksaa.

Toisaalta, tämäkin majapaikka tarjoaa retkiä, mm. kalastusretkiä, melontaretkiä, koiravaljakkoa, moottorikelkkailua, patikointia, veneretkiä, valassafareita joilla on mahdollista nähdä myös hylkeitä ja kaffemik – kahvituokio paikallisen luona. On myös mahdollista patikoita Ilulissatiin jolloin kokonaismatkaksi tulee 21 km.

Täältä voit katsoa retkien hinnaston, itse en saanut sitä näkyviin lainkaan mobiililla vaan hinnaston näin vasta tietokoneelta. Retkien varausten suhteen tulee olla majapaikkaan yhteydessä.

Jos haluaa majoittua aidossa pienessä kylässä, missä pääsee näkemään paikallista elämää eikä ole juurikaan ”mukavuuksia” ja haluaa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, sellaisesta ettei ole mitään tekemistä, niin silloin suosittelen tätä majapaikkaa. Tämä on juuri sellainen kohde, mistä moni haaveilee, paikka kaukana nykymaailmasta, sen mukavuuksista ja kiireestä.

Paluumatka alkaa

Kuskit tarjoavat meille kaakaot ennen lähtöä ja koska eivät sitä itse juo, kysyy Eve puolivitsillä onko kaakao mahdollisesti myrkytetty. Kuski vastaa nopeasti puolihätääntyneenä, että ei tietenkään ole. Bongaamme vielä liiterin katolta myskihärän pään.

Paluumatkalla ei onneksi ajeta enää yhtä lujaa ja onnistun jopa nauttia moottorikelkan kyydistä. Mieli lepää katseen suunnatessa vuorten sulaneita kohtia ja mietin, missä päin maailmaa voisi olla vastaavia maisemia, ei tule oikein mitään mieleen. Tuntuu mielettömältä olla Grönlannissa ja samalla tunnen haikeutta siitä, että matkamme täällä on tulossa pian päätökseen.

Kun palaamme takaisin Ilulissatiin, jättää kuski minut oman onneni nojaan ja painuu itse sisälle. Pienen tovin yritän saada kypärän lukitusta auki ja naurahdamme Even kanssa, että kuski lähti varmaan jo kaljalle.

Retki kesti kokonaisuudessaan 3 tuntia ja eniten harmittaa retken huono asiakaspalvelu ja turvallisuus ja se, että retki oli turhan kallis. Oli kuitenkin kiva käydä katsastamassa paikka, missä olisimme mahdollisesti yöpyneet ja voisin suositella sitä yhdistettäväksi Ilulissatiin niin, että täällä yöpyisi 1-2 yötä ja loput Ilulissatissa. Majoitus täällä olisi taatusti erilainen elämys.