Yllätysmatka! Minne päädyin, näin kohdemaa lopulta paljastui

Nyt on hieman erilainen ja poikkeava matka takana, sillä matkalle lähtiessäni en vielä tiennyt minne oikeasti matkustan. Minulle järjestettiin yllätysmatka ja siitä tuli oikein jännittävää, kun matkakohde selvisi vasta muutamia tunteja ennen matkakohteeseen laskeutumista.

Minkälaisia tunteita ja ajatuksia se herättää, kun ei tiedä minne matkustaa? Minkälaisia arvauksia matkakohteen suhteen oli ennen matkaa? Milloin kohde lopulta paljastui?

Olemme Even kanssa reissanneet viime vuonna yhdessä Grönlantiin ja vuotta aiemmin Färsaarille, jolloin tapasimme toisemme ensi kertaa vasta lentokentällä. Yhdessä tehdystä kevätmatkasta on jo tullut perinne ja suuntasimme tänä keväänä jälleen yhdessä reissuun, mutta tällä kertaa en tiennyt että minne.

Puhuimme jo Färsaarilla siitä, kuinka molemmat olisimme valmiita lähtemään yllätysmatkalle niin, ettemme ennakkoon tiedä minne matkustamme. Ajatus tuntui kutkuttavalta ja oikealta seikkailulta. Eve onneksi tarttui tähän ajatukseen ja järjesti minulle yllätysmatkan joka pysyi onnistuneesti salassa ihan viime metreille saakka.

Yllätysmatkalle saadut vihjeet

Sovimme yhdessä tietyt päivämäärät milloin lähtisimme matkalle ja Eve antoi suurpiirteisen budjetin siitä, mitä lennot ja majoitukset tulisivat maksamaan. Lennot olivat mielestäni varsin kalliit (+800 eur), joten jo pelkästään lentojen hinnasta tiesin että Eurooppaan emme tulisi jäämään.

Eve kertoi, että meillä tulisi olemaan välilasku jossain missä kumpikaan ei ole aiemmin käynyt. Vastasin välilaskua koskevaan viestiin näin: ”Jännää! Itellä tulee vaan joku Istanbul (välilasku) mieleen mut eletään jännityksessä, voi olla IHAN MIKÄ VAAN!”

Matkan lähestyessä Eveltä alkoi tulla muutamia vihjeitä, nimenomaan pakkausta varten:

• Päivät on lämpimiä (22-30)
• Yöt viileämpiä
• Kannattaa pakata vähän peittävämpää päälle, ei mikään super muslimimaa, mut kuitenkin
• Hygieniataso huonompi kuin täällä, eli se kannattaa huomioida
• Uikkarit messiin

Lisävihjeitä tuli myös: siellä tarvitaan käteistä, erityisrokotuksia ei tarvita ja Eurooppaan ei jäädä.

Etelään vai itään

Olin ihan mielettömän utelias siitä, mihin päätyisimme mutta samaan aikaan en halunnut kysellä tai tietää yhtään mitään ennakkoon ja halusin, että kohde paljastuisi mahdollisimman myöhään. Mielestäni olisi ollut ihan hirveän tylsää, mikäli olisin saanut tietää kohteen ennakkoon.

Voin kertoa, että kiusaus oli todella suuri selvittää kohdemaan mysteeri etukäteen. Onneksi Eve ei olisi kyllä myöntänyt mitään, vaikka olisinkin osunut oikeaan.

Ensimmäinen intuitio oli, että suuntaamme joko Afrikkaan tai Aasiaan eli etelään tai itään. Suljin heti majapaikkojen hintojen perusteella kokonaan pois läntisen pallonpuoliskon.

Ensimmäiseksi ilahduin suuresti siitä, että kohteessa olisi kunnolla lämmintä, sillä tänä talvena en ole lämpimään matkustanut ja siksi olen kaivannut entistä enemmän lämpöä ja aurinkoa.

Eve on pitkään puhunut siitä, että hän haluaisi päästä Afrikkaan safarille joten vedin uikkareista sellaisen johtopäätöksen, että suuntaisimme nyt johonkin missä on rantaa ja vettä, kuulin myös että kohde olisi erilainen kuin aiemmin.

Mikä olisikaan paras vastakohta Grönlannille? Tropiikki tietenkin, joten suuret toiveet Tansaniaan heräsi. Eve ei kuitenkaan missään vaiheessa maininnut, että odotettavissa olisi rantaa, tein vain omia johtopäätöksiä omassa mielessä.

Yllätysmatka oli työn alla jo viime elokuussa ja silloin mielessäni oli ensimmäisenä Uzbekistan. Ajatuksissa oli siis ensin vahvasti mielessä Stan valtiot, mutta suljin ne vaihtoehdot pois melko nopeasti sen jälkeen kun kuulin, että perillä tarvitaan bikineitä. Eihän ne ole rantalomakohteita!

Sorruin uteliaisuudessani kysymään saatujen vihjeiden perusteella myös tekoälyltä ehdotuksia matkakohteista ja sainkin useita vastauksia: Marokko, Tunisia, Egypti, Turkki, Jordania, Algeria ja myös Mauritius, Malediivit, Oman, Dubai, ja Tansania.

Totesin kuitenkin, että osaan kohteisiin lentäisi edullisemmin ja sain myös poissulkea kohteet joissa olen jo matkustanut, jäljelle ei paljoa jäänyt… Voin jo nyt kertoa, että tekoäly ei voittanut Eveä.

Pian aloin laukomaan veikkauksia epätoivoisesti aivan liukuhihnalta sen enempää miettimättä, onko se Azerbaidzan, Saudi-Arabia, Kenia, Etelä-Afrikka, Sansibar, Moldova, Armenia… Aika paljon kohteita sain lopulta sulkea pois kun tuntui että aina jokin vinkki vuoti…

Lue Even postaus: Kevään yllätysmatka! Pian mennään, mutta minne?

Fiiliksiä ennen matkaa

Olin rohkeasti heittäytynyt tälle yllätysmatkalle sataprosenttisella luottamuksella ja avoimella mielellä, mutta muutama päivä ennen lähtöä alkoi oikeasti pelottamaan. Heräsi aivan uudenlaisia tunteita mitä en ole aiemmin kokenut. Olen tottunut aina hoitamaan kaikki matkajärjestelyt ja pitämään langat omissa käsissä. Nyt sain vain maksaa matkan ja ilmestyä lentokentälle.

Luotin Even järjestelykykyyn ja siihen, että oikeasti oli jokin kiva kohde tiedossa. Siitä huolimatta tuli pelko siitä, mitä jos kohde olisikin jollain tasolla arvaamaton ja turvaton?

Olin heittäytynyt tälle yllätysmatkalle ilman ennakkoluuloja ja minulle kelpasi lähes mikä tahansa uusi kohde mutta nyt kapuloita rattaisiin laittoi itsesuojeluvaisto ja tietoisuus siitä, etten voi asioihin oikeasti itse vaikuttaa.

Lentokentälle pakkasin mukaan vastamelukuulokkeet ja lippiksen, jotta en kuulisi tai näkisi minne olemme menossa. Passintarkastuksessa pääsimme rinnakkain tiskille ja Eve sai kerrottua heille, että tämä on yllätysmatka ja että kohdetta ei saisi minulle ääneen paljastaa ja ilmoitti että olemme menossa samaan kohteeseen. Eve näytti matkakohteen heille varausvahvistuksesta, etten kuulisi sitä.

Olin kuitenkin varma siitä, että suuntaamme ensin Istanbuliin ja erään matkustustiedotteen seikan vuoksi Eve joutui samana aamuna paljastamaan minulle välilaskukohteen. Hän aloittikin puhelun ”sä varmaan jo tiedät minne olemme ensin lentämässä”, eli Istanbul osui oikeaan.

Koneen boardingin yhteydessä lentokentän henkilökunta hymyili ystävällisesti ja myötätuntoisesti, kun jälleen kerran laitoin sormet korville etten kuulisi lopullista määränpäätä.

Juuri ennen lentoa heräsi uusia epäilyksiä matkakohteesta, mitä jos se onkin Malesia tai Indonesia?

Taidokas harhautus

Vaikka olin muutamia päiviä ennen matkaa hieman pelokas, olin ennen lähtöä ja lähtöpäivänä yllättävän rauhallisin mielin. Lähtöpäivänä ei jännittänyt ollenkaan vaan tilalla oli vain positiivisella tavalla odottava ja jännittävä tunnelma kun pitkään salassa ollut kohde pian paljastuisi.

Eve lateli tulemaan erilaisia vihjeitä koko Helsinki-Istanbul lennon ajan. Yritin katsoa Mufasa elokuvaa mutta se meni lopulta kokonaan ohi kun selasin ahkerasti maailmankarttaa ja yritin vihjeiden perusteella selvittää, mikä kohdemaa on. Eve olisi halunnut jo paljastaa minulle kohteen, mutta kielsin. En halunnut vielä tietää.

Lopulta sain tietää, että kohdemaa olisi sisämaa. Se taas sulki kokonaan pois kaikki ajatukset rantalomakohteesta. Tiedustelin, onko naapurimaalla merta rajana, kuulemma on.

Tutkin jälleen tiiviisti maailmankarttaa ja kohteita joita olin pitkään epäillyt. Hyvin moni kohde tipahti sen vihjeen perusteella pois, tuli huomattua että aika moni maa sijaitsee lähellä merta.

Jäljelle jäi oikeastaan vain Uganda, Laos, Bhutan ja Afganistan. Asiaa lennolla vaikeutti se, kun ei päässyt netin päähän tarkistamaan kaikkia saatuja vihjeitä.

Lennolla saatujen vihjeiden perusteella tuntui, että matkustamme johonkin aivan uuteen maahan josta en ole koskaan kuullutkaan. Mietin voiko näin surkeaa maata olla olemassakaan, mihin ihmeeseen Eve on meille matkan varannut.

Lentokentällä ja lentokoneessa saaduissa vihjeissä pyöri sanoja kuten kehitysmaa, kortti ei käy, ei tietoa onko kaupungissa lainkaan ravintoloita tai kauppoja ja että perillä ei välttämättä ole lainkaan nettiä ja terveydenhuollon huonon tason vuoksi suositellaan matkustavan jopa naapurimaahan.

Ajattelin, että nyt ollaan kyllä menossa johonkin tosi syvälle sademetsään tai suoraan Afrikan savannille. Jostain syystä näin mielikuvissani itseni laskemassa zip-linea Laosin sademetsässä tai että suuntaamme Nepaliin tai Mongoliaan.

Sikkim

Kun laskeuduimme Istanbuliin, tarkisti lentokenttävirkailija meidän lentoliput ja kyseli määränpäätä. Eve näytti meidän molempien lippuja (minulla ei niitä ollut missään vaiheessa), jonka jälkeen virkailija hoki kohdemaan kaupungin nimeä useamman kerran. En ymmärtänyt yhtään mitä hän sanoi ja Eve oli aivan varma että nyt kohde paljastui.

En kuitenkaan tunnistanut kaupungin nimeä ja pöljästyneenä kysyin, että hokiko hän juuri meidän kohdetta? Kyllä. Siitä siis uusi johtolanka, en kuitenkaan muistanut minkä niminen kohde oli kyseessä. Muistan vain sen, että kohteen nimi alkoi S:ällä.

Valuuttaa vaihtaessa virkailija jälleen kailotti kohteen nimeä useaan kertaan, mutta seisoin hieman kauempana ja korvat olivat lennosta lukossa, joten kohde ei paljastunut minulle vielä silloinkaan.

Meillä oli Istanbulissa 5 tunnin välilasku, joten lentokentällä tutkin jälleen karttaa ja muistin vihjeet, että maa on sisämaa ja viereisestä maasta pääsee meren rannalle. Lentokentällä sain tietää vielä Even tapaisesti nippelitietoa kohteesta, mutta koska en kohdetta tuntenut, en osannut niitä mihinkään tiettyyn maahan yhdistää.

Olin aiemmin saanut tietää, että meillä olisi pitkä yölento edessä ja että meillä olisi jonkin suuruinen aikaero tiedossa. Siksi ajatukseni olivat kaukana Aasiassa.

Muistin myös S:ällä alkavan kohteen ja sitten sen löysin: Sikkim! Sikkim! Sinne me olemme menossa! Sikkim sijaitsee Nepalin ja Bhutanin välissä ja on varmasti aika alkeellinen kohde.

Elina: ”Onko se Eve edes maa? En ole aiemmin kuullut siitä”

Eve: ”Ai et vai, on se maa”

Elina: ”Aijaa… Sitten se on se Sikkim, kaikki maantieteelliset vihjeet täsmää sinne”

(mitähän siellä Sikkimmissä oikein on, jännää matkustaa maahan josta en ole aiemmin edes kuullut, ei ihmekään etten tunnistanut kohdetta vihjeistä…).

Yllätysmatka, kohde paljastuu

Välilaskun aikana sain vielä kuulla että seuraava lento olisi ainoastaan reilu 3 tuntia. Tiesin, että Suomesta lennetään Aasiaan suoralla lennolla kauemmin, joten sinne asti emme tulevana yönä matkustaisi. Suurempi aikaero sulki myös pois eteläisemmät kohteet sillä siellä aikavyöhyke on kutakuinkin sama kuin Suomessa.

Aloin tutkimaan kartan mittasuhteita, olimme lentäneet Helsingistä Istanbuliin 3,5 tunnissa joten välimatka olisi suurinpiirtein sama Istanbulista itään. Alkoi taas poissulkumenetelmä, emme lentäisi sittenkään Aasiaan vaan kohde olisi lähempänä.

Pyörin Stan valtioiden ja Intian yläpuolella, jolloin edelleen pidin Bhutan + Sikkim aluetta potentiaalisena kohteena. Pian Eve paljasti, että kohteen naapurimaa ei sittenkään sijaitse meren äärellä ja että Sikkim on Intian osavaltio, eikä maa.

Mietimme Even kanssa, kumpi vaihtoehto olisi parempi, kohde paljastuisi vasta laskeutuessa ja tulisin uuteen maahan aivan tietämättömänä kaikesta vai se, että saisin ennen lentoa tietää matkakohteen ja ehtisin perehtyä siihen vielä ennen lentoon lähtöä. Oli ehkä kuitenkin parempi että saisin tietää kohteen viimeistään lähtöportilla.

Olin Istanbulissa viestitellyt perheeni kanssa ja kertonut, että jatkolento kestäisi n. 3,5 tuntia ja että kohde alkaa S kirjaimella. Siskoni sitten ehdotti, voisiko kohde olla Samarkand.

Muistelin, mitä lentokentän virkailija oli hokenut ja nimi kuulosti nyt tutummalta Samarkand, Samarkand. Siskoni veikkaus vei vihjettä niin pitkälle, että Eve malttoi vihdoin ja viimein myöntää että olemme matkalla Uzbekistaniin ja Samarkandiin!

Mielessäni pyöri kymmenien vihjeiden sekamelska kun yritin yhdistää kaikkia saatuja vihjeitä kohdemaahan. Yllätyin aivan totaalisesti ja positiivisesti. Mutta, mihin tarvitsin bikineitä?

Eve onnistui aivan täydellisesti pitämään kohteen salassa viime metreille saakka, vaikka hän antoi paljon vihjeitä, antoi hän myös harhaanjohtavia vihjeitä joihin tartuin ja joihin hänkin tarttui viedäkseen epäilyt väärään suuntaan.

En ollut harkinnut Uzbekistania joten tämä oli oikein täydellinen valinta ja hyppy tuntemattomaan. Kohde oli iloinen ja positiivinen yllätys, kohde oli sellainen etten olisi itse tajunnut tänne matkaa varata, joten oli ihanaa että eteeni osui sellainen kohde josta en ollut osannut haaveilla mutta joka kuitenkin kiinnosti todella paljon.

Kohde ei lopulta ollut niin ”kehitysmaa” kuin mitä vihjeet olivat antaneet ymmärtää, vaan lähinnä tavanomainen kaukomatkakohde. Matka oli oikein onnistunut, joten suuri kiitos matkan ja yllätyksen järjestäneelle Evelle! <3 Tätä mysteeriä ratkoessa sain myös paljon uusia matkaideoita!

Lähtisitkö sinä yllätysmatkalle tai haluaisitko järjestää sellaisen?