Omanin nähtävyydet Salalahissa, wadeja, vuoristoja ja gravity hill

Muscatin päässä meiltä oli jäänyt välistä mm. Nizvan kaupunki, joka on Unescon kohde, wadit ja vuoristot minne meillä oli retki varattuna, sekä snorklaus/delfiiniretki. Saimme kumma kyllä aika hienosti korvattua nämä nähtävyydet vastaavilla nähtävyyksillä Salalahin päässä. Tässä postauksessa kerron Salalah nähtävyyksistä, jotka koimme Salalahin itäpuolella.

Wadi Darbat

Muscatin päässä olevien rankkasateiden ja tulvien vuoksi meidän tuli unohtaa wadit. Se harmitti tosi paljon, sillä olin odottanut erityisen paljon wadeilla käymistä ja se oli ollut myös yksi syy, miksi olin halunnut matkustaa juuri Omaniin.

Salalahissa on useita wadeja, joista me suuntasimme majapaikkamme lähimpänä olleeseen Wadi Darbatiin joka on myös näistä suosituin. Majapaikastamme oli vain noin puolen tunnin ajomatka wadille ja suuntasimme sinne suoraan aamusta, sillä jotenkin ajattelin, että siellä saattaisi vierähtää helposti vaikka puoli päivää.

Ensimmäinen näköalapaikka mihin pysähdyimme tuli jo melko pian. Täällä oli jopa hieman vehreää, mikä on epätyypillistä tähän aikaan vuodesta, vehreämpää on kesällä ja syksyllä, joka on korkeaa matkailusesonkia Salalahissa.

Näimme Darbatin vesiputoukset ja täällä oli kameleita, aaseja ja vuohia laiduntamassa. Kaunis paikka ja vaikka tämä ei ihan samanlainen ollut kuin Muscatin päässä, niin se sai luvan kelvata.

Jatkoimme wadin reittiä vielä eteenpäin, jolloin tulimme toiselle joenrannalle, mutta mielestäni paras ja kaunein kohta oli nimenomaan tämä reitin alkupää Darbat vesiputouksilla, siellä perällä ei ollut mitään ihmeellistä nähtävää.

Sink Hole

Wadi Darbatista jatkoimme kohti Sink Holea. Huomasimme, että aurinko jäi rannikolle ja vuoristossa oli luvassa pilvisempi päivä ja rannikkoa viileämpää. Googlemaps ohjasi meidät ensin erään maatilan portille ja totesimme olevamme väärässä paikassa. Tien varressa on kuitenkin kyltti ”Sink Hole”, joten sitä kannattaa uskoa.

Ohitimme erään auton joka ajoi edellämme ja hämmennyimme kun kuskin paikalla oli arviolta 4-5 vuotias poika ja isä istui apukuskin paikalla.

Vuoristossa ja maaseudulla on runsaasti lehmiä vapaana maanteillä ja tiet on hienosti miinoitettu lehmän lannalla, hauskan näköistä.

Meillä kävi lehmiä todella sääliksi ja ikävä kyllä näimme teiden varrella myös kuolleita lehmiä. Murehdimme lehmiä kovasti, mistä ne saavat vettä, osa oli surkean näköisiä.

Pieni kivi tippui sydämmeltä, kun huomasimme täällä Sink Holen maatilalla lehmien kävelevän laumassa kohti maatilaa, joten ehkä he ovat päivisin vapaana ja palaavat jossain vaiheessa takaisin maatilalle, missä on vettä tarjolla.

Sink Holen parkkipaikalta on muutaman sadan metrin siirtymä näköalapaikalle. Sink Hole on syvä ja leveä maanvajoama, jonka pohja ei edes näy näköalapaikalta. Alas voi teoriassa patikoida, mutta vajoaman seinämä on jyrkkä ja pohjalle patikoimiseen vaaditaan erittäin hyvää kuntoa, sillä reitti on erittäin jyrkkä. Ei tullut itsellä mieleenkään, että olisin sinne lähtenyt.

Taiq Cave

Seuraava pysähdyspaikka oli Taiq Cave. Täällä pitäisi olla luola, mutta törmäsimme paikalliseen oppaaseen, joka kertoi että luola on paljon kauempana ja sinne pitää patikoida. Itse nähtävyys oli täällä, missä juuri olimme.

Kävelimme vuoren reunalle ja ihastelimme kanjonin näköistä maisemaa, aivan upean näköistä! Hieman kauempana oli myös Tayq sinqhole, mutta sinnekään meillä ei ollut nyt asiaa.

Olen tottunut siihen, että minne tahansa nähtävyydelle missä päin maailmaa meneekin, niin lähes aina siellä on muita turisteja. Täällä olimme aivan hämillämme, teillä saimme ajella kaikessa rauhassa, liikennettä oli todella vähän ja lähes jokaisella paikalla saimme käydä aivan yksin, parkkipaikat olivat tyhjiä. Tuli jopa vähän spooky olo, miksei täällä ole muita?

Täälläkään, näiden upeiden maisemien edessä ei näkynyt suurta selfie laumaa, olimmeko tosiaan niin totaalisen matalasesongin aikaan liikenteessä, vai onko tämä edelleen vain niin tuntematonta aluetta? Joka tapauksessa olimme tästä iloisia, kun saimme pyöriä täällä kaikessa rauhassa, mutta silti se oli niin oudon hämmentävää.

Olimme jo olleet tien päällä useita tunteja ja lähdimme kyselemään täällä vessaa. Vessa löytyi parkkipaikan viereisten rakennusten takaa, meille vinkattiin, että se on hyvin alkeellinen. Kyseessä oli vessakoppi ulkona, jonka sisällä oli vain reikävessa ja kantovesi.

Jabal Samhanin huippu

Matka jatkui ylemmäs kohti Jabal Samhanin huippua. Tie nousi kuitenkin koko ajan loivasti ylöspäin, eli ei mitään jyrkkiä nousuja tai serpentiiniteitä ollut luvassa.

Jabal Shaman on Dhofarin korkein huippu ja alueella voi edelleen nähdä villejä arabian leopardeja, matkan jälkeen myös ilmeni, että olimme Salalahissa vahingossa nähneet arabiansuden.

Huipulle pääsee helposti autolla, eli ei tarvitse patikoida nähdäkseen näitä maisemia. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme näköalapaikalle todetaksemme, että jahas, eipä täältä mitään oikein näekään. Oli niin pilvistä tai oikeastaan me olimme pilvessä, siis pilven sisällä, ettei maisemia juurikaan näkynyt.

Paikallisilla oli tänään vapaapäivä ja moni oli piknikillä, täällä näkyi nimenomaan paikallisia viettämässä vapaapäivää. Paikasta jäi kenties maisemia paremmin mieleen paikallinen tunnelma, kun paikalliset olivat täällä soittamassa musiikkia ja viettämässä aikaa. Jabal Samhanin huipulla on ravintola ja pieniä kojuja joista voi ostaa pientä välipalaa.

Vähän ennen Jabal Samhanin huippua on näköalapaikka, jonka tie tosin oli aika huonossa kunnossa ja tiellä oli paljon kiviä. Sieltä kuitenkin aukesi myös kiva vuoristonäkymä huipulle, vaikka sielläkin oli maisemat lähes yhtä pilvessä.

Baobab Trees – Apinanleipäpuut

Olimme Taiq Cavella törmäämältä oppaalta saaneet vinkiksi siirtyä kohti seuraavaa nähtävyyttä eri reittiä pitkin. Googlemaps olisi ohjannut suurin piirtein samaa reittiä kuin mitä olimme jo ajaneet, mutta opas sanoi, että Jabal Shamanilta takaisin tullessa, kannattaa kääntyä ensimmäisestä risteyksestä vasemmalle.

Reitti ja matka-aika oli hieman lyhyempi, joten valitsimme mielellämme uuden reitin. Reitille osui mielenkiintoisen näköistä luontoa, mistä tuli vähän Afrikka vivahteita. Muutaman sadan metrin pätkä ajettiin päällystämätöntä tietä, joka oli huonossa kunnossa, oli kuoppia ja kiviä ja tien reunassa suuri määrä vanhoja autonrenkaita. Oletettavasti aika monella on autonrengas puhjennut juuri tällä pätkällä.

Säästyimme rengasrikolta, jota emme olisi kyllä kaivanneetkaan. Pian olimme Baobab puiden näköalapaikalla. Lähemmäksikin olisi voinut ajaa, mutta emme sitä hoksanneet. Saimme kuitenkin ihastella puita ja huonon kaukonäköni vuoksi luulin (tai kuvittelin) näkeväni puussa laiskiaisen, mutta tuskin se oli se.

Puhuttiin reissukaverin kanssa siitä, että Salalahissa jollain selittämättömällä tavalla tuli paikoitellen välillä Afrikka fiilis ja nämä puut vain vahvistivat sitä fiilistä.

Gravity Hill

Tämä oli kyllä päivän mieleenpainuvin juttu, tästä olin sentään etukäteen jotain lukenut. Kyseessä mäki, missä niin autot, vesipullot ja muut pyörivät tavarat voivat liikkua itsestään ylämäkeen. Vaikka haluan olla taikauskoinen, suhtauduin tähän yllättävän skeptisesti. Tätä selitetään sillä, että täällä olisi erityinen magneettikenttä.

Tulimme vuoristosta ja itseasiassa emme tienneet, kumpaan suuntaan kyseinen mäki toimisi, sillä mäkiä oli molempiin suuntiin. Tulimme mäkeä alas ja päästin jalan kaasulta samalla kun mietimme kumpi mäki voisi olla kyseessä. Auto kuitenkin rullasi yllättävän helposti ylös mäkeä, kunnes käännyimme parkkipaikalle kokeillaksemme mäkeä vielä toiseen suuntaan.

Paikalla ei ollut kuin vaan me ja pari kamelia, kun päätimme testata kumpi mäki on ensinnäkin kyseessä. Lähdimme takaisin samaan suuntaan, mistä olimme juuri tulleet. Ajelimme ylämäkeen ja päästin taas jalan kaasulta, auton vauhti hiipui nopeasti, ei ollut tämä mäki.

Palasimme takaisin Gravity Hill kyltin kohdalle, kun reissukaveri heitti vesipullon maantielle. Pian se alkoi itsestään pyöriä koko ajan lujempaa kohti ylämäkeä. Apua, tämä toimii sittenkin ja ei ihmekään, että automme rullasi tänne tullessa itsestään ylös. Oikea mäki on siis se, joka on merta kohti.

Pian viereemme saapui paikallinen maastoauto jossa oli perhe. Perhe vilkutti meille iloisesti ja kuski päästi auton vaihteen vapaalle ja lähti perä edeltä nousemaan ylämäkeä. Olimme hämillämme, taitaa tämä sittenkin toimia kun tämän omin silmin näkee.

Paikalle saapui myös toinen auto joka pysähtyi kyltille, laittoi hätävilkut päälle ja lähti itsestään liukumaan kohti ylämäkeä. Kun jatkoimme matkaa, annoimme auton taas rullata itsestään ylämäkeä pitkin ylös. Kokeilin samaa toisessa paikassa myöhemmin samana päivänä, eikä auto halunnut siellä nousta mäkeä ylös itsestään.

Myöhemmin kuulimme, että kyseisen mäen salaisuus olisi illuusio, että todellisuudessa ylämäki onkin alamäki, mutta tätä oli hyvin vaikea jotenkin sisäistää, joten en ole tästä teoriasta myöskään täysin varma. Mielestäni mäki oli ihan selvästi loiva ylämäki ja miten se magneettikenttä liittyy tähän asiaan?

Tämä ei ole kuitenkaan ainut mysteerimäki maailmassa, vaan vastaavanlaisia mäkiä on eri puolilla maailmaa lukuisia.

Ihmeellistä joka tapauksessa ja oli selitys mikä tahansa, niin oli tämä kyllä erikoinen ja mystinen näky nähdä jonkun auton tai vesipullon rullaavan itsestään ylämäkeen. YouTubesta löytyy runsaasti videoita kyseisestä mäestä ja videoita siitä, kun autot rullaavat neutraalivaihteella itsestään ylös.

Unescon kohde: Sumhuram Archaeological Gallery ja Khor Rori

Pitkän päivän päätteeksi päätimme vielä pistäytyä yhdessä alueen Unescon kohteissa, nimittäin Sumhuramin arkeologisessa näyttelyssä / museossa.

Tänne on 3 rialin sisäänpääsymaksu ja alueelle voi ajaa autolla. Alueella on näyttely, jossa kerrotaan sen historiasta ja mitä esineitä on alueelta löytynyt. Näyttelytilassa on myös n. 10 minuutin videopätkä, joka selittää alueen historiasta. Video avartaa kokonaiskäsitystä hyvin, juuri tänne on ihmisiä tullut niin Intiasta, Afrikasta ja Euroopasta.

Nähtävillä on rauniot, jotka ei kuitenkaan ole ne alkuperäiset vaan rauniota on entisöity, mutta saa hyvin käsityksen tästä vanhasta kylästä joka on täällä aikoinaan ollut. Tämä ei ollut Nizva, mutta kuitenkin toinen vanha kaupunki (tai sen rauniot) ja Unescon kohde. Reissukaveria kiinnostaa nimenomaan historia ja arkeologiset kaivaukset, joten hän tykkäsi tästä paikasta tosi paljon.

Auringonlasku Taqahissa

Kuten olette lukeneet, meillä oli päivän aikana runsaasti käyntikohteita joissa kävimme. Meillä ei ollut mitään hajua välimatkoista tai kuinka kauan missäkin tulee meillä menemään.

Tuumasin kuitenkin aamupäivällä reissukaverille, että jos olisimme puoli seitsemän Taqahissa katsomassa auringonlaskua.

Minulla on jokin ihmeellinen supervoima osata veikata intuitiivisesti oikein kellonaikoja ja välimatkoja, mutta olin silti itsekin hyvin hämilläni, kun huomasin että olimme Taqahin näköalapaikalla klo 18.27, piti aivan tarkistaa kellonaika erikseen.

Olimme tätä ennen käyneet vielä katsomassa Taqahin linnan, mutta se oli mennyt kiinni jo klo 16. Ulkoapäin se oli kivan näköinen.

Ajoimme autolla Taqahin näköalapaikalle, mistä aukesi maisemat Taqahin ylle ja sen pitkälle rannalle. Näköalapaikalla oli paljon paikallisia istumassa ja viettämässä iltaa. Oli jotenkin ihanan aito tunnelma.

Ehdimme päivän aikana kiertää monilla eri nähtävyyksillä ja etäisyydet näiden nähtävyyksien välillä oli jotain 15-30 min väliltä, eli eivät ole kovin kaukana toisistaan. Tosi rauhassa saatiin joka paikassa olla ja se oli varsin hämmästyttävää, kun on tottunut että niin monessa paikassa on (siis suosituilla nähtyävyyksillä) on aina vähintään kourallinen turisteja. Siitä huomasi, kuinka aito maa Oman vielä on.

Oma suosikkini tältä päivältä oli Wadi Darbat, vaikka se oli lopulta aika pieni paikka, niin oli kiva kun pääsin käymään luontokohteessa, joka jäi Muscatista välistä. Myös Jabal Samhan oli kiva paikka käydä ja täällä toteutui vuoristossa käynti vaikkei hirveästi maisemia nähty. Mutta Gravity Hill jäi näistä ehkä kaikessa mystiikassaan eniten mieleen.

Hienosti saatiin Salalahissa samantyylisiä, mutta kuitenkin erilaisia nähtävyyksiä, kuin mitä oltaisiin Muscatin päässä koettu. Muscatin päässä wadit, aavikot ja vanhat kaupungit ovat tutumpia Omaniin matkustaville, mutta Salalahin nähtävyydet ovat vähemmän tuttuja paikkoja.

Salalahista pääsee myös aavikolle ja mikäli meillä olisi vielä ollut yksi ylimääräinen päivä, olisimme suunnanneet Salalahin pohjoispuolelle ja aavikolle. Mirbatista järjestetään taas snorklaus ja sukellusretkiä.

Salalah on yllättävän monipuolinen kohde, mistä löytyy kauniita rantoja, wadeja, vuoristoja, eläimiä, unescon kohteita, mielenkiintoisia nähtävyyksiä ja merenalaista elämää.