Rento loma Marokossa, fiiliksiä ja kokemuksia

Puolen vuoden totaalisen nollaamisen, matkustamattomuuden ja yhden peruuntuneen matkan jälkeen pääsin vihdoin ja viimein reissuun. Suuntasimme puolison kanssa kahdestaan Marokkoon pidennetyksi viikonlopuksi. Loma oli täynnä väljiä aikatauluja ja rentoa fiilistä, tässä meidän fiiliksiä ja kokemuksia Marokosta ja samalla reissun yhteenveto.

• Lensimme Norwegianilla Helsingistä Marrakechiin
• Lento kesti mennen tullen n. 5 tuntia
• Yövyimme Marokossa 4 yötä
• 2 yötä Atlas vuoristossa ja 2 yötä Marrakechissa

Matkan pituus tuntui sopivalta, eikä missään jäänyt mikään paikka vaivaamaan, että voi kun sinne nyt ei riittänyt aika. Toisaalta tämä ei ollut tällä kertaa mikään varsinainen nähtävyysloma, vaan rento nautiskeluloma.

Lasten kanssa Marrakechiin?

Meillä oli ystäväperhe käynyt Marrakechissa vuotta aikaisemmin ja tiedustelin heiltä kokemuksia, minkälainen Marrakech on lasten kanssa. Heillä oli matka mennyt hyvin, mutta heille oli paikalliset varoittaneet, että pitäkää lapsia tarkasti silmällä.

Lisäksi ystäväperhe kertoi, että Marrakechin meininki oli aika kaoottista ja koko ajan sai olla varomassa liikennettä, joten lasten kanssa sai olla normaalia valppaampi. Näiden ystäväperheen kokemusten myötä päätimme jättää lapset isovanhempien hoitoon ja suunnata aikuisten lomalle Marokkoon.

Meidän lennolla oli muutamia lapsiperheitä, joten ajattelin että ehkä meidänkin lapset olisivat ihan hyvin voineet tulla mukaan. Perillä kuitenkin totesimme monen monta kertaa ”onneksi lapset ei ole mukana”. Marrakechin kapeilla kujilla sai olla silmät sekä edessä että selässä ja välillä jopa jalkapöydillä, ettei mopo ajanut yli.

Eräs suomalaismies karjui kapealla kujalla lapsilleen ”seinän viereen! seinän viereen!”, kun mopo lähestyi heitä takaa. Valitsimme nyt tällä kertaa vähemmän stressaavan loman ilman lapsia ja keskityimme pitämään itsemme hengissä.

Monet paikalliset kuitenkin kysyivät, missä lapsemme on ja kehottivat ottamaan heidät seuraavalla kerralla Marokkoon mukaan. Jos ja kun lähdemme joskus uudestaan Marokkoon (voisin lähteä), niin voisin kyllä seuraavalla kerralla ottaa lapset mukaan. Yksiäkään lastenrattailla kulkeviin lapsiperheisiin ei kuitenkaan törmätty missään kertaakaan.

Minulla oli myös alkuperäisenä toiveena päästä vaeltamaan Atlas vuoristoon ja tiesin, että lapsia emme sinne saisi mukaan.

Matkan päällä teimme sellaisen huomion, että juuri missään ei myyty lasten leluja. Olimme luvanneet pojalle tuliaiseksi auton ja saimme metsästää autoa ympäri kaupunkia. Ei löytynyt. Oli vain kameleita, auton saimme lopulta ostettua lentokentältä.

Marokkoon maahanpääsy

Suomalainen ei tarvitse lomamatkallaan Marokkoon viisumia. Marrakechin kenttä on sopivan kompakti, mutta tullessa sai odottaa passintarkastukseen n. puoli tuntia. Passintarkastuksessa kysyttiin hotellin nimeä ja ammattia.

Maan valuuttaa dirhameita ei voi vaihtaa Marokon ulkopuolella, sillä valuuttaa ei saa tuoda maahan eikä sieltä pois. Lentokentällä kannattaa suunnata keltaisen pankkiautomaatin ”Attijariwafa Bank” luo, sillä siitä saa nostettua käteistä alhaisemmilla kuluilla.

Käteistä kannattaa nimittäin nostaa, sitä tarvitaan joka paikassa. Marokossa emme maksaneet juuri missään kortilla, maan hintataso oli mielestäni suht. edullinen.

Paluumatkalla pääsimme lentokentälle ilman sen suurempia jonoja, mutta olin kuullut, että siellä voi olla myös pitkät jonot. Alle puolessa tunnissa olimme ulkoterminaalista jo lähtevien puolella. Lentokentän myymälöissä oli varsin kalliit hinnat, joten kaikki tuliaiset kannattaa ostaa periltä eikä vasta kentältä.

Rento loma tiedossa

Siinä missä edelliselle reissulle lähtö oli ollut poikkeuksellisen raskas, oli tilanne tällä kertaa päinvastainen. Olo oli yllättävän hyvä ja kepeä. Olin ehkä saanut tarpeeksi etäisyyttä matkustamiseen niin, että matkustaminen tuntui pitkästä aikaa taas hyvältä. Se tuntui lomalta, jonka tarpeessa olimme.

Lisäksi päätin jo Unelmavahti valmennuksessa, että kevennän matkabloggaaja kuormaani tulevaisuudessa sen verran, etten reissuilta enää kovin aktiivisesti julkaise tarinoita, vaan matkakokemusten kertomisen aika on vasta matkan jälkeen kotona.

Pelkästään tämä uusi käytäntö kevensi mieltä niin paljon, että lomalle lähti entistä rennompi Elina, ilman mitään paineita siitä, että yhtään mistään pitäisi mitään julkaista. Matkan päältä lähti lopulta maailmalle ainoastaan 2 tarinaa.

Meillähän ei siis ollut juurikaan suunnitelmia Marokkoon, emme olleet ennakkoon edes perehtyneet lähemmin Marrakechin nähtävyyksiin, vaan halusimme fiilistellä ja katso mitä eteen tulee ja mielestäni onnistuimme siinä hyvin.

Ei ollut aikataulupaineita, ei ollut nähtävyyspaineita. Olimme ja fiilistelimme ja se tuntui aivan äärimmäisen hyvältä, varsinkin kun aurinko lämmitti pitkän ja pimeän talven jälkeen.

Suuntana vuoristoon

Olimme tilanneet ennakkoon kyydin lentokentältä suoraan Atlas vuoriston majapaikkaan, ajomatkaa oli n. 1,5 tuntia. Liikenne oli Marokossa yllättävän rauhallista, toki Marrakechissa oli enemmän vilinää mutta missään vaiheessa ei tarvinnut liikenteessä pelätä.

Olin reilun vuoden takaisesta Slovakian matkasta oppinut sen, että ensimmäinen matkustuspäivä on hyvä pitää rentona ja vailla mitään sen suurempaa ohjelmaa ja vaan palautua pitkästä päivästä ja miettiä ohjelmaa vasta seuraavalle päivälle kun on saanut nukkua ensin reissuväsymystä pois.

”Tänään otetaan sitten rennosti, eikä tehdä yhtikäs mitään. Haluan istua vain parvekkeella ja katsella vuoria!”

Olimme istuneet majapaikkamme parvekkeella 10 minuuttia kun puoliso jo mietti, mitä tai minne lähtisimme ”ei kai me tässä koko iltaa aiota istua?”. Ja niin vaan löysin itseni hetken päästä 1600 metrin korkeudesta puolikuolleena vuorenrinteeltä, kun puoliso loikki kuin vuoristokauris vuoren rinteellä kaukana edessä.

Vuoristossa vietimme 2 yötä ja siellä oli paljon viileämpää kuin Marrakechissa. Teimme vuoristosta päiväretken Ourika laaksoon, joka olisi tullut kymmenkertaisesti edullisemmaksi ottaa valmiina retkenä suoraan Marrakechista. Olimme kuitenkin tähän vuoristoelämykseen tyytyväisiä. Kerron siitä myöhemmin tarkemmin lisää.

Pari päivää Marrakechissa

Marrakechissa vietimme loppuloman ja mielestäni 2 yötä oli sinne oikein sopivasti. Enemmänkin öitä on hyvä sisällyttää, mikäli tekee sieltä käsin päiväretkiä Ourika laaksoon ja/tai aavikolle, tai keksii vielä jotain muuta tekemistä. Itse Medinan kiertämiseen riittää hyvin 1-2 päivää.

Idea Marokkoon lähtemisestä lähti itseasiassa sisustamisesta. Olemme remontoimassa / uudistamassa kotiamme ja minulla on ollut visio tuoda maailma kotiin. Haluan kotiin muistoja maailmalta, jotta voin tuntea olevani maailmalla, vaikka olen kotona. Minua kiehtoo itämainen estetiikka, kulta, värit ja kauniit pyöreät muodot, joten oli aivan päivänselvää, että lähdemme Marokkoon nimenomaan ostosreissulle.

Meillä kuluikin pari päivää Marrakechin Medinan souqeja kiertäessä. Niissä kuitenkin toistui samat tavarat, joten toisen päivän jälkeen todettiin, että ensimmäinen ostospäivä olisi riittänyt aivan hyvin. Lisää meidän Marrakech kokemuksista julkaisen myöhemmässä vaiheessa.

Kokemukset Marokosta

Tämän pidennetyn viikonlopun kokemusta perusteella voin todeta, että Marokko yllätti positiivisesti. Olen matkustanut 20-vuotta sitten Egyptissä ja siellä myyjät olivat todella päällekäyviä ja aggressiivisia ja jokaiselle palvelijalle tuli jättää joka käänteessä tippiä.

Oli jotenkin samanlaiset odotukset myös Marokkoon, että olisivat hirveästi huutelemassa ja tyrkyttämässä mutta etenkin Marrakechissa oli tosi rauhallinen tunnelma. Souqeissa sai kulkea rauhassa, ei huudeltu, ei kaupiteltu, rauhassa sai astua liikkeeseen sisään ja katsoa ympärilleen. Ei tullut painostavaa tai ahdistavaa oloa.

Puolisoa toki ihmisten paljous ja kapeiden kujien hektisyys ahdisti, mutta olin itse asennoitunut siihen, että sellaista siellä on, etten lopulta edes huomannut muita ympärillä olevia ihmisiä kun kävelin laput silmillä kaikkea ympärillä olevaa katsellen.

Eniten häiritsi se, kun kapeilla kujilla kulki ihmisiä, polkupyöriä ja mopoja moneen eri suuntaan. Siinä sai kulkea kujan reunaa pitkin eikä yhtään saanut harhailla puolelta toiselle, ettei jäisi mopon tönäisyksi.

Marokossa puhutaan Arabiaa ja yllättävän paljon myös Ranskaa, kielen ollessa toinen maan kielistä. Mikäli osaa Ranskaa, pärjää sillä siellä hyvin, toki englantia osattiin myös joka paikassa.

Huijauksia?

Muutama huijausyritys osui eteen, mutta koska olin lukenut niistä etukäteen ja sen suhteen osasin olla valppaana, ei sen suurempia harmituksia saatu. Etenkin Marrakechissa on yleistä, että joku paikallinen väittää meidän suunnan olevan väärä ja lähtee näyttämään tietä ja kerjää tämän jälkeen opastuksesta rahaa.

Meillä tällaisia osui pari eteen, toisessa henkilö väitti kivenkovaa hotellimme sijaitsevan eri suunnassa kuin missä se todellisuudessa oli. Tässä sain taas kiittää hyvää suuntavaistoani sekä kartanlukuataitoa. Käännyimme kannoillamme kohti oikeaa suuntaa ja pääsimme suoraan oikeaan hotelliin, paikallisen jatkaessa edelleen väärään suuntaan.

Toisessa tapauksessa kertoi myyjä, että eräs lyhty maksoi vain yhden euron. Pyysin hintaa dirhaimeissa eikä myyjällä ollut antaa suuremmasta summasta rahaa takaisin. Lopulta annoin 100 dirhamia (n. 10 euoa), josta totesi tämän riittävän ja antoi takaisin 50 dirhamia. Maksoin siis lyhdystä euron sijaan 5 euroa. Tajusin tämän vasta kun olimme lähteneet ja ärsytti tosi paljon.

Muutoin kaikki paikalliset oli joka paikassa tosi mukavia ja ystävällisiä eikä mistään saatu negatiivista kokemusta.

Itselle parhaimmat kokemukset tuli varsin yksinkertaisista asioista: Tunne siitä, että on toisella mantereella (Afrikassa, oli hirveän vaikea sisäistää!), erittäin herkullisista hedelmäjuomista joita joimme paljon ja ihan vaan siitä, että aurinko paistoi ja lämmitti. Nautin toki myös Marokkolaisen kiehtovasta esteettisestä kulttuurista.

Tämän kokemuksen perusteella, voisin hyvin matkustaa Marokkoon vielä uudestaan, sillä se on hyvin lähellä, erittäin monipuolinen kohde (kaupunkeja, aavikkoa, vuoristoa, rantoja) ja siellä on ihanan lämmin.