Dubrovnik oli pettymys

Lähtiessämme lokakuussa 2015 Dubrovnikiin, olin tutkinut paljon paikkoja joissa voisimme matkan aikana käydä. Majoituimme 5 yötä Dubrovnikissa Babin Kukilla ja lomastamme kökötimme melkein pari päivää hotellissamme rankkasateiden takia. Käytiin me sentään kävelemässä Grazin kaupunginosassa, markkinoilla ja katsomassa pienvenesataman ja risteilyalusten lähtöpaikan.

Tämä koko rankkasade oli niin koominen juttu, kun me hullut lähdettiin rankkasateessa vapaaehtoisesti kävelemään. Muut olisivat ottaneet bussin, mutta me sitkeästi kävelimme. Miestä tilanne ei naurattanut yhtään ja se vain lisäsi omaa nauruani. Olin katketa naurusta, kun kävelimme vesilätäköiden läpi ihan vain siksi, että kengät ja sukat olivat jo valmiiksi läpimärät. Vettä oli kaduilla todella paljon ja joka paikka tulvi. Kun sade lakkasi, odotimme että kenkämme kuivuisivat hiustenkuivaajan ja sanomalehtien avulla.

Yhtenä päivänä aioimme ylittää majapaikkamme lähettyvillä olevan kukkulan, kun ukkoskuuro iski päälle. Silloin itsesuojeluvaisto sanoi, että ehkä pitäisi nyt tulla alas korkeilta kukkuloilta. Kiersimme pieniä vaatimattomia ostoskeskuksia, kun muutakaan emme keksineet. Mutta sateellakin täytyy saada syödä jäätelöä!

Toisena sateisena päivänä teimme lenkin Velika Petka (197 m) kukkulalle joka on mäntyistä luonnonsuojelualuetta, alue on tärkeä laululinnuille. Dubrovnikissa on kyllä ihan näköalapaikka kaapelihissin päässä, mutta me haluttiin kiivetä toiselle kukkulalle. Perillä kökötti masto ja paljon pusikkoa ja näkymät merelle.

*Olimme ottaneet Valamar Club Dubrovnik hotellista all inclusiven,  joten saimme hotellilla syödä aamiaisen, lounaan ja illallisen. Joka ruokailun jälkeen oli mahat niin täynnä, mutta oli se vain todella helppoa, muissa ravintoloissa emme Dubrovnikissa käyneet. Ruoka oli monipuolista ja tykästyin etenkin jälkiruokapöytään, sen pannukakkuihin ja tietenkin jäätelöihin. Hotellissa oli myös kiva uima-allas, mutta valitettavasti huonon sään takia se jäi kokematta. Lapsen kanssa tämä olisi todella kiva hotelli! Huone oli aika pelkistetty ja osittain rempattu. Hotellilta oli 10 min bussimatka vanhaankaupunkiin ja se maksoi n. 3 euroa meno-paluu. Eräänä päivänä laskin, että paikallisbussissa millä matkustimme, oli samassa kyydissä 12 suomalaista, mietin mikä määrä prosentuaalisesti!

Kovin sesonkiaika alkoi olla takanapäin ja se näkyi paikallisten tympääntyneiltä kasvoilta. Tuli olo, ettei ollut tänne tervetullut. Ymmärrän kyllä osittain miksi. Dubrovnikin vetonaula, vanhakaupunki oli kuin suuri ulkoilmamuseoa. Se vilisi turisteja ja vaikka se vaikuttava vanhakaupunki olikin, niin siltä puuttui sielu, paikallinen sielu. En saanut missään vaiheessa matkaa otetta tähän kohteeseen ja se hämmensi minua todella paljon. Jälkeenpäin olen kuullut, että hyvin moni muukin on kokenut kyseisen kaupungin samalla tavalla. Vanhakaupunki oli vain täynnä turisteja, minä mukaan lukien.

Dubrovnikin vanhakaupunki on rakennettu 1300-luvulla ja sen 292 metriä pitkä pääkatu on tehty marmorista ja siksi se kiiltää. Kaupunginportteja on kolme, Pile, Ploca ja Burza ja kaupunkia ympäröi korkeat muurit. Meillä meni reilu pari tuntia, kun kiersimme kaupungin 2 km pitkät muurit, jonne oli 100 kunan sisäänpääsymaksu. Pysähdyimme usein ihastelemaan (kuvaamaan) hienoja maisemia, matkan varrella oli pieniä tykin luukkuja joista sai kurkistella merta, linnoituksia ja saaria. Muurien päällä oli kolmisen taukopaikkaa, tauko teki hyvää sillä rappusten kiipeäminen tuntui jaloissa.

Vanhankaupungin pienet kujat olivat tosi kivoja ja heti kun poistui pääkadulta sivummalle, sai jo kävellä melko rauhassa. Iltaisin oli hämmentävän vähän väkeä vanhassakaupungissa, ehkä siksi kun suuret risteilyalukset olivat jo jatkaneet matkaa.

Viimeiseksi kävimme vielä tutkimassa Fort Lovrijenacin linnoituksen, joka on 37 metrin korkean kallion päällä. Ajatella, että linnoituksen meren puoleiset seinät on 12 metriä paksut ja kaupunginpuoleiset vain alle metrin. Kiva linnoitus hienolla paikalla ja maisemilla vanhankaupungin yli.

Haluan joskus antaa uuden mahdollisuuden Kroatialle ja etenkin sen saariin, luontoon ja turkoosinvärisen meren kokemiseen. Kun kävelimme rannikkoa pitkin, näin siellä sun täällä kirkasta vettä ja vain kuvittelin, kuinka tajuttoman kaunis paikka tämä on auringonpaisteessa kesällä. Olimme väärään vuodenaikaan Kroatiassa ja se vaikutti varmasti paljon ensivaikutelmaan. Dubrovnik oli kaunis kaupunki, mutta se jätti itseni jotenkin kylmäksi. Onneksi viimeisenä päivänä oli hellettä ja auringonpaistetta, joten sai edes hieman etelän fiilistä. Teimme pari päiväretkeä Dubrovnikista, niistä on omat postaukset.