Hiihtäen Kesänkijärvelle

Ylläksellä on hiihtolatuja jopa 330 kilometrin edestä, mikä on todella paljon. Valinnanvaraa riittää erilaiseen maastoon ja maisemiin. Itse lukeudun niihin, jotka laittoivat vasta viime vuonna hiihtosukset ensimmäistä kertaa jalkaan sitten… ööö? En siis ole aktiivinen hiihtäjä, vaan hiihtoa on tullut kokeiltua uudestaan vasta aikuisiällä lapsen opetellessa hiihtämään. Teimme Äkäslompolossa yhden hiihtolenkin ja se suuntautui Kesänkijärvelle.

Kesänkijärven lähtöpaikka

Hiihtolatu Kesänkijärvelle alkaa Äkäshotellilta, samaiselle hiihtoladulle pääsee myös Äkäslompolojärveltä. Nililahdentiellä on myös pieni parkkipaikka, mistä voi lähteä hiihtämään suuntana ”Kesänginkeidas”, samalta paikalta lähtee myös monitoimiura jolla voi kulkea vapaasti vaikka pyöräillen tai kävellen. Me lähdimme suoraan mökiltä, eli ts. Äkäslompolojärveltä jolloin Kesänginkeitaalle oli matkaa 4,2 km suunta.

Vinkki koiranomistajille: Nililahdentien varrella on myös koirapuisto.

Omia suksia ei ole voideltu vuosikausiin (en edes muista koska) ja kuntokaan ei mikään häävi ole. Mies joutui jatkuvasti pysähtymään ja odottamaan kun jäin vauhdista, samalla menivät muutkin hiihtäjät ohitseni. Etenin hitaasti kun en halunnut rehkiä, eikä kyllä suksikaan luistanut eikä varmaan tekniikkakaan ollut ihan hallussa. Päihitin sentään muutamat ulkomaalaiset hiihtäjät, tulin siinä miettineeksi että kyllä hiihtämisen taidon on jotenkin tultava jossain Suomi-geeneissä, niin helposti ja nopeasti oppivat pienetkin lapset hiihtämään.

Kesänkijärven reitti

Reitti kesänkijärvelle on helppo, melko tasaista koko matkan. Reitin loppupuolella on kuitenkin jyrkkä ylä- ja alamäki josta tulin paluumatkalla suosiolla ilman suksia alas. Reitin puolessa välissä alkaa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alue. Sää on pilvinen ja sumuinen, eikä viereisiä Kesängin ja Kellostapulin tuntureita kovin hyvin näy vaikka tiedän sijaitsevani niiden välissä.

Hiihtäen menee 8 km kivuttomasti ja nopeasti, jos vertaa matkaa vaikka patikointiin. Hiihtämällä pääsee kokemaan kohteen paljon laajemmin kuin jalkaisin. Olen iloinen siitä, että saan hiihtää Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa – fiilis on jotenkin levollinen. Reitti ylittää pariin otteeseen Kesänkijoen, jossa vesi virtaa näkyvästi vaikka on tammikuu. Hiihtolenkki seuraa pitkän matkaa kesänkijärven reunaa, metsässä näkyy kelopuita. Kesänki on niin kaunis paikka!

Taukoa pidetään yhdessä Ylläksen erämaakahviloista Kesänginkeitaassa, missä nautimme lämmintä kaakaota ja tuoreita munkkeja, nam! Kannatti hiihtää ja herkutella perillä. Näköyhteyden päässä on myös laavu Kesänkijärven rannan tuntumassa. Tauon jälkeen hiihdämme samaa reittiä takaisin mökille, joten hiihtolenkille tulee pituutta 8,4 km. Aivan sopiva tällaiselle joka ei ole hiihtänyt kunnolla vuosikausiin.

Koska hiihdän hitaammin, lähden hiihtämään edeltä takaisin, aikaa menee molempiin suuntiin n. 50 min per suunta. Paluumatkalla saan hiihdellä itsekseni ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Siinä hiihtäessä mietin, kuinka mahtavaa on saada hiihtää täällä metsän keskellä. Hiihtäen pääsee talvella kokemaan talvikohteissa niin paljon enemmän, tulee vähän samanlainen olo kuin moottoripyörän kyydissä, kun tunnet tuulenvireen ja kaikki tuoksut – olet enemmän läsnä ja ihan luonnon keskellä.

Kesällä Kesänkijärven voi kiertää, mutta talvella jos haluaa tehdä rengasreitin, saa hiihtää pidemmän lenkin Kesänkitunturin ympäri. Osa hiihti Kesänginkeitaalta takaisin Kesänkijärven yli, mutta tietoa ei minulla ole missä kunnossa se on – tällöin saa vältettyä mäet ja tehtyä myös rengasreitin joka yhtyy Kesänkijoelle.

Reitti Kesänkijärvelle on siis helppo ja ”perus” lenkki, kauniilla maisemilla Ylläksellä, Äkäslompolon puolella. Tykättiin kyllä kovasti reitistä, oli sopivan pituinen hienoilla maisemilla ja hiihtolenkki palkittiin perillä Kesänginkeitaan tarjoiluilla. Ylläksen hiihtoladuista voit lukea lisää Ylläksen omilta kotisivuilta ja Kesänkijärven latureitistä täältä. Ylläksen ulkoilukartta maksaa 10,00 € (2022) ja sillä tuet reitistöjen ylläpitämistä, joka on todella kattava.

Omat vai vuokrasukset?

Pakkasin omat sukset mukaan kun minulla sellaiset oli, tosin jo yli toistakymmentä vuotta vanhat ja niillä on hiihdetty vähän. Mies taas ei ole hiihtänyt sitten armeijan, joten hän vuokrasi hiihtosukset Äkäslompolon sportshopista ja odotti innolla miltä tuntuu hiihtää niin pitkän tauon jälkeen. Hänkin on miettinyt pitkään, pitäisikö ihan omat sukset ostaa jotta pääsisi enemmän myös lasten kanssa hiihtämään.

Samalla vuokrattiin ahkio joita oli tarjolla 1 tai 2 lapselle, nuorempi lapsi jäi nukkumaan mökille isovanhempien kanssa, joten vuokrasimme ahkion yhdelle lapselle. Ahkiota on helppo käyttää, se kiinnitetään lantion ympärille ja kuulemma oli yllättävän kevyt vetää. E-passilla on kätevää maksaa vuokrauksia ja vuokraamalla paikan päältä tuet paikallista matkailupalvelua ja vältyt välineiden ”rehaamiselta”.

Vuokraaminen on hyvä tapa tunnustella, miltä hiihtäminen monen vuoden tauon jälkeen tuntuu – kannattaisiko omat välineet ylipäätään ostaa. Järkevintähän on miettiä, montako kertaa todellisuudessa tulee hiihdettyä ja kuinka monen kerran jälkeen ne maksavat itsensä takaisin. Kotona taas ei suksivuokraamoja ole, joten omat sukset mahdollistaisi myös lähdön lähiladuille.

Mies innostui hiihtämisestä ja harkitsee omien välineiden ostamista. Vaikka itse haluaisin jatkossa hiihtää tämän kaltaisissa paikoissa enemmänkin, ei hiihtäminen vienyt minua mennessään, joten jos en jo omistaisi suksia, todennäköisesti päätyisin jatkossa vain vuokraamaan satunnaisesti. Kun taas melonta ja maastopyöräily tuntuvat enemmän omalta jutulta, joten niiden välineiden hankkimiseen omaan käyttöön halusin panostaa.

Oletko hiihdellyt Pallas-Yllästunturin alueella? Onko omaa suosikki reittiä?