Malediivien paikallinen saari Maafushi

En ollut ajatellut matkustavani Malediiveille, sillä olin pitänyt sitä ihan törkeän kalliina matkakohteena (resort saaret). Kun tutustuin paikalliseen saareen Maafushiin, näytti kohde sittenkin vihreää valoa matkabudjetilleni. Tämä matka oli 30-vuotislahja itselleni ja tulisimme jatkamaan matkaa täältä Sri Lankaan.

Lentokentän satamassa tuijotin vain merta, se oli aivan ihmeellisen turkoosi. Ajatella, me ollaan nyt Malediiveilla! Se ajatus oli lähes absurdi. Siirryimme hotellin järjestämällä pikavenekyydillä puolessa tunnissa Maafushin saarelle. Saarelle pääsee myös edullisella paikallisella lautalla, mutta se olisi ollut hitaampi ja siinä olisi mennyt koko päivä sen lähtöä odotellessa, nyt pääsimme saarelle jo aamupäiväksi.

Ohitimme muutaman resort saaren ja olivathan nekin ihan epätodellisen näköisiä. Mies bongasi kilpikonnan vedestä ja kauempana näkyi taivaalle kohoava harmaa savu, joka nousi saaresta joka toimii Malediivien kaatopaikkana. Nautin veneen sopivan vauhdikkaasta kyydistä, jonka letkeä musiikki loi heti kunnon lomafiiliksen! Perille päästyämme rinkkamme vietiin kärryn kyydissä *Arena Beach hotelliimme.

Taustalla yksi resort saari

Aurinko paistoi ja oli niin hirveän kirkasta, niin valoisaa! Hiekka oli aivan valkoista ja hotellihuoneesta katsottuna meri oli monen eri turkoosin sävyinen. Hotellimme sijaitsi aivan rannassa ja oli paikallisten mukaan saaren paras hotelli, muista hotelleista meillä ei luonnollisesti ollut kokemusta mutta olimme itse hotelliimme todella tyytyväisiä. Saarella on vain kaksi rantaa joilla saa olla bikineissä, näistä toinen on juuri hotellimme ranta. Meressä oli jonkinverran virtauksia, ei mitenkään niin kovia etteikö siinä olisi voinut uida, mutta hieman syvemmälle uidessa tunsi virtaukset selvästi ja sai uida vastavirtaan. Merivesi oli ihanan lämmintä!

Hotellimme lähettyvillä oli oma suosikkipaikkani saarella, nimittäin aivan tyhjä ranta saaren kulmassa, jonka puista roikkui lukuisia keinuja. Täällä sai taaperokin keinua puiden varjojen alla.

Saaren toinen pää oli aika turistipainotteinen hotelleineen ja matkamuistomyymälöineen (joissa oli kivan näköisiä simpukoista, kookoksista ja puista tehtyjä esineitä ja koruja). Toinen pää oli taas virallisempi, sieltä löytyi vankila, pankki, poliisilaitos, moskeija ja koulu. Tämä saaren vankila taitaakin olla yksi nähtävyyksistä!

Saarella ei paljoa ravintoloita ollut, meillä oli puolihoito joten söimme vain omassa hotellissamme. Ruoka oli ihan hyvää, muttei vienyt kieltä mennessään. Suosikkini oli tietysti jälkiruokapöytä ja mangomehu. Erikseen maksettuna olisi hotellimme illallisbuffet maksanut 12 dollaria hlö.

Hotellin henkilökunta sai meiltä kyllä paljon kiitosta! He vuorovaikuttivat aktiivisesti taaperomme kanssa, ottivat häntä kädestä kiinni ja veivät katsomaan kaloja ja rapuja.

Saarella tiet koostuvat hiekasta ja siellä ei montaa autoa ollut. Paikalliset ajoivat mopoilla ja se oli minusta huvittavaa, ottaen huomioon kuinka pienestä paikasta on kyse.

Vaikka saari on pieni, on siellä monta rakennustyömaata käynnissä, lähin oli hotellihuoneemme seinän takana. Ihmeissään katsoimme heidän työturvallisuuttaan; miehet seisoivat korkealla ilman kypäriä ja turvavaljaita vain köppäisen tuolin päällä, ihan rakennuksen reunalla. Uskon, että paikkaan ilmestyy lähivuosina vielä monta uutta hotellia.

Päivisin olimme uimassa meressä tai kävelemässä hiekkaisia katuja ristiin rastiin. Emme siis tehneet oikeastaan mitään erityistä. Saarelta järjestettiin erilaisia meriretkiä mm. kalastusta, snorklausta, sukellusta, delfiinien bongausta. Päiväretkiä resort saarille järjestettiin myös, ne olisivat meidän hotellin kautta maksaneet 85-190 dollaria per hlö. Me ei kylläkään osallistuttu retkille, olimme asennoituneet ottamaan vain rennosti kerrankin vailla mitään ohjelmaa.

Näimme saarella monta sudenkorentoa, sisiliskoja, isoja ja pieniä rapuja ja todella isoja lepakoita! Koiria ei näkynyt lainkaan, sillä Malediiveille on koirien tuonti kielletty.

Kauppoja siellä oli aika vähän ja ne mitä oli, olivat hyvin pieniä suppealla valikoimalla, itselleni tuli paikoittain jopa Kuuba mieleen. Mitään tärkeää ei kannata siis jättää kotiin siinä uskossa että ”kyllä sieltäkin varmasti saa”, ei välttämättä saa. Me metsästimme adapteria, joka löytyi paikallisen vinkkaamasta pienestä Shiny Shopista, jossa oli erikoinen haju kun sisään astui.

Kaupat olivat usein kiinni rukouksien aikaan, silloin miehet kokoontuivat moskeijaan, riisuivat kenkänsä, pesivät kasvonsa ja astuivat sisälle rukoilemaan. Naiset olivat pukeutuneet kaapuihin. Itse pukeuduin vaihtelevasti, välillä oli olkapäät ja polvet peitettynä ja toisinaan kuljin ihan kesävaatteissa eikä siitä tullut keneltäkään sanomista.

Tältä saarelta ei myöskään alkoholia saa, emme sitä edes kaivanneetkaan. Mies löysi kaupasta mansikkafantaa ja olin siitä iki onnellinen! Meillä oli käytössä dollarit ja ne kävivätkin joka paikassa. Hintataso oli suomen luokkaa, mocktailit 5-8 dollaria ja iso hedelmälautanen oli 10 dollaria.

Emme juurikaan muihin lapsiperheisiin törmänneet, ne joihin törmäsimme niin heilläkin oli nimenomaan taapero mukana. Taaperomme oli hyvin kiinnostunut hotellihuoneemme pöytäpuhelimesta ja hän soittikin pari vahinkopuhelua respaan 😀 Mukava yllätys oli pieni leikkipuistokin saarella!

Viimeisenä iltana metsästimme jäätelöbaaria josta olin lukenut. Löysimme sen Crystal Sands hotellin vierestä, valikoima ei ollut kovin suuri mutta riittävä täyttämään jäätelökiintiön 🙂 Menimme sataman eteen pötköttelemään verkkopenkkeihin ja syömään jäätelöt, odotimme auringonlaskua jonka olimme aiempina iltoina missanneet.

Sataman edessä seisoi pieni tankkiauto, josta mopoilijat hakivat polttoainetta. Ohi kulki lava-auto, jonka kyydissä istui liuta miehiä jauhosäkkien, banaanien ja sipulisäkkien keskellä. Jalkojeni juurelle tippui sipulisäkki ja pienillä voimillani nostin painavan säkin takaisin miehille, kaikki kiittivät hyvin runsain elkein.

Itse nautin täällä olosta niin paljon! Oli niin kaunista ja rauhallista, ei ollut liikaa turisteja ja rauhassa sai kulkea ja ihmetellä paikallista menoa. Aurinko paistoi ja lämpöä piisasi (+30). Tämä paikka sai suupieleni niin hymyilemään, siitä paikasta vain tuli niin hyvälle tuulelle! Vaikkei saarella juurikaan mitään erityistä ole, niin tykkäsin silti siitä. Samasta säästä ja merestä saatiin nauttia kuin resortlaisetkin, mutta huomattavasti edullisemmin! Seuraavassa postauksessa onkin Maafushin ihanaa väriloistoa kuvien muodossa.

9 kommenttia

  • Elina

    Paikalliset uivat kaavuissa, mutta kahdella rannalla sai olla ihan bikineissä 🙂 Kyllä tuo on rauhallinen paikka ja aika kiva paikka lähteä itsekseenkin, jos haluaa vaan olla 🙂

  • Pirkko / Meriharakka

    Olimme Malediiveilla joskus 90-luvun alussa ja silloin taisivat vielä tarkoituksella pitää turistit resort-saarilla erillään paikallisväestöstä. Kävimme sieltä kyllä päiväretkellä jollain paikallissaarella ja mukana ryhmässä oli ruotsalainen perhe, jolla oli ehkä 4-vuotias vaaleatukkainen tytär. Ja se huomion määrä, minkä tämä vaalea lapsi sai paikallissaaren lasten keskuudessa. Taisivat kaikki kulkea hänen perässään koko retken ajan!

  • Elina

    Onpa tosi hauska kuulla! 🙂 Käsittääkseni siitä ei oo kovin monta vuotta sitten kun sallivat turistit paikallisille saarille. Vaalea lapsi on kyllä monessa paikkaa oikea nähtävyys! Tällä reissulla oli varmaan 3 aikuista jotka halusivat ottaa selfien meidän tytön kanssa 😀

  • Anna | Muuttolintu.com

    Näyttää kyllä kivalta! Me ollaan lähdössä nyt toista kertaa Sri Lankan ja Malediivien reissulle, ja yritetään just arpoa näiden paikallissaarten välillä. Malediivit on kyllä niin unelmakohde!

  • Elina

    Onpa ihanaa! Toiste vois kyllä joskus lähteä! Kiva et on kuitenkin valinnanvaraa myös näistä paikallissaarista, en oikeastaan perehtynyt niihin muihin, mut ovat varmasti myös tosi kivoja! 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *