Unelma toteen: Mökki Kuusamosta

Voi vitsit, meistä tuli hiljattain kelomökin osaomistajia Kuusamossa, ajatella, viimein meillä on mökki! Tämä unelman toteutuminen herättää edelleen paljon ajatuksia ja tunteita, sillä tuntuu etten oikein vieläkään sisäistä kuinka iso unelma on käynyt oikeasti toteen. Nyt kerron teille kaiken, mistä oikein aloittaisin?

Mökkihaaveen taustaa

Olen ensimmäistä kertaa käynyt katsomassa mökkitontteja jo vuonna 2010 ja siitä lähtien se oma mökki on ollut haaveissa. Vuosi vuodelta on mökkikuume vain pahentunut ja viime vuonna se alkoi tuntua jo epätoivoiselta. Olemme käyneet katsomassa mökkitontteja, käyneet näytöillä, kartoittaneet mökin kriteerejä ja mahdollisia sijainteja. Se oma mökki on ollut suuri unelma, jota tavoitella.

Olemme vuosien saatossa pyöritelleet todella paljon mökkiin liittyviä avoimia kysymyksiä, haluammeko mökin järven- vai merenrannalta ja kuinka kaukana kotoa? Uusi vai vanha mökki? Mökki saaresta vai tien päästä? Koko ajan puhuimme järvenrantamökistä ja hyväksyimme korkeintaan parin tunnin siirtymän kotoa mökille. Viime vuonna kuitenkin totesimme, että saamme haudata pitkäaikaisen haaveen järvenrantamökistä ja alkaisimme etsiä mökkiä huomattavasti lähempää kotia, eli meren rannalta.

Juuri kun lopulliset ajatukset meidän unelmien mökistä oltiin saatu jokseenkin kokoon, tuli tuuliviiri ja käänsi asian taas ihan nurinpäin

Vaikka haave omasta mökistä on ollut vahva, on ostamisen kynnys ollut myös taloudellinen kysymys. Mökistä seuraisi uusi laina, vakuutusmaksut, mahdolliset sähkö ja vesilaskut (haluaisin kyllä mökin, jossa ei ole sähköliittymää ja mökki toimisi vain aurinkopaneeleilla ja kaasulla), mahdolliset tiemaksut/venepaikkamaksut, kiinteistöverot, jätemaksut ja kaikki hankinnat moottorisahoista lähtien. Onhan siinä ihan valtavan iso kasa uusia kuluja.

Lue lisää: Mökkikuume vie kohti luontomatkailua

Olen myös vuosikausia haaveillut pohjoisessa asumisesta, mutta sen toteutuminen vaatisi koko elämän laittamista uusiksi, niin kodin, työpaikkojen ja päiväkodin osalta. Tottakai nekin olisi vain järjestelykysymyksiä. Silti se kynnys lähteä on tuntunut turhan suurelta ja olemme vain tyytyneet lomailemaan pohjoisessa.

Oivalluksesta nopeaan päätöksentekoon

Olen lukuisia kertoja todistanut, kuinka helposti keksin luovia ideoita kunhan annan itselleni tilaa ja aikaa olla. Tällaisia tilanteita on tullut, kun olen pitänyt somesta taukoa, ollut pitkään tekemättä yhtään mitään tai saanut olla pidempään yksin. Lapsikin keksii nopeasti tekemistä, kun vanhemmat kehottavat olla tekemättä yhtään mitään.

Vastaavan hetken jälkeen heräsin aamulla oivallukseen ja tiesin heti mitä, mistä ja minkälaista kohdetta etsisin, joten aloin samantien selata etuovea. Oivallus oli niin vahva, joten en yllättynyt kun pian löysin meille sopivan kohteen. Innostuneena ryntäsin sängystä ilmoittamaan puolisolle, että nyt olen keksinyt ja löytänyt meille täydellisen ratkaisun!

(Näihin puoliso vastaa kuulematta koko ideaa jo vakiona: voi ei!)

Tiesin heti, että pian tämä mökki olisi meidän. Ajattelin ja puhuin siitä jo alusta asti meidän mökkinä, vaikka en ollut vielä käynyt näytöllä tai edes jättänyt tarjousta. Sovin jo viime vuoden puolella näytön mökistä välittäjän kanssa ja vain toivoin sormet ristissä, ettei mökkiä myytäisi ennen meidän tammikuun pohjoisen lomaa. Muistatteko kun kerroin, että poikkesimme tammikuun matkalla pikaisesti Rukalla ja tarkoitus oli palata paluumatkalla lomailemaan Kuusamoon? Kävimme juuri sillä reissulla mökkinäytöllä.

Yritin myös järkeillä ja kävin mielessäni läpi kaikkia mahdollisia ajatuksia pitkistä automatkoista lähtien ja jokainen niistä loppui kuitenkin samaan lopputulokseen: tämä tuntuu nyt niin oikealta, tästä ei voi seurata kuin vain hyviä asioita.

Tässä yhdistyy kaikki se, mistä olen kaikki nämä vuodet haaveillut ja jopa vielä enemmän. En ollut edes osannut haaveilla kelomökistä, saatikka että sellaisen saisin pohjoisesta ja vielä järven rannalta. Olin alkuperäisen mökkihaaveen alkupisteessä, juuri tätä olin aina halunnut, mutten vain ollut osannut sitä oikeasti toivoa.

Vaikka olinkin jo päätökseni tarjouksesta tehnyt, annoin ajatuksen vielä muhia lomamme aikana ja kun ajoimme tammikuussa Kilpisjärveltä kotiin, lähetin viimein välittäjälle mökistä tarjouksen.

Osaomistusmökki

Ratkaisumme mökkikuumeeseen oli siis osaomistusmökki pohjoisesta. Olen kasvanut perheessä, jossa viikko-osakkeet eri kohteissa ovat kuuluneet meidän elämään. Siksi en lainkaan kaihtanut ajatusta tällaisesta vaihtoehdosta.

Osaomistusmökki maksaa vain murto-osan omistusmökistä ja sen kulut ja vastuut jaetaan muiden omistajien kesken. Tämä ratkaisisi myös kauhut omistusmökin kuluista.

Mökistä myytiin 1/6 osuus joka meidän tapauksessa tarkoittaa mökin omistamista yhteensä 6 omistajan kesken. Käyttöoikeusviikkojen jakaminen vaihtelee kohteesta riippuen, tässä kohteessa mökin käyttöoikeus pyörii joka 6 viikko.

Tällä osuudella on meillä käyttöoikeusviikkoja vuodessa 8-9 eli enemmän kuin on vuosilomaa, joten se on jo riittävä määrä ja antaa paljon joustoa koska mökille mennä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pääsemme mökille joka 6 viikko, tämän useammin tuskin jaksaisimme edes lähteä. Usein kesän päätteeksi nimittäin ihmettelemme, missä välissä olisimme ehtineet edes mökkeillä, kun olemme niin paljon reissussa.

Emme ole sitoneet mökkiin kiinni paljoa rahaa, kulut on kiinteät ja ennakkoon tiedossa. Mökistä maksoimme kauppahinnan, jonka lisäksi maksamme kuukausittain hoitovastiketta, jonka kuluihin sisältyy ihan kaikki paitsi loppusiivouksen joka tulee tehdä itse.

Hoitovastikkeeseen sisältyy sähköt, vedet, jätehuolto, vakuutukset, kiinteistöverot, polttopuut, teiden auraukset, huoltotyöt ym. Meidän ei tarvitse huolehtia mistään mitään, vaan saamme tulla vain lomailemaan. Kuinka helppoa ja vaivatonta! Ei tarvitse kotoa murehtia, onko katolla liikaa lunta, onko tiet aurattu, tai onko paikat kunnossa.

Toki hoitovastikkeesta kertyy vuodessa tietynsuuruinen kokonaissumma, jolla voisi aivan hyvin vuokrata mökin jostain muualta ja mekin olemme yleensä tykänneet aina vaihtaa kohdetta.

Olen kuitenkin todennut, että sopivan majapaikan etsiminen vie joka kerta paljon aikaa ja energiaa, mihin mennä, missä mökki sijaitsee, onko paikka vapaana, mitä siellä on ja onkohan se paikan päällä sitten minkälainen paikka. Ensimmäinen päivä menee usein hahmottaakseen, mitä mökillä ja ympäristössä ylipäätään on. Kun nyt saavumme joka kerta samaan mökkiin, voimme vain lähteä kotoa ilman ennakkovalmisteluja ja heti aloittaa loman tutussa paikassa.

Huono puoli osaomistusmökissä on se, ettei sitä voi laittaa / sisustaa oman näköiseksi. Joten sellainen mökkimäinen, projektipuuhailu puuttuu tästä omistusmuodosta, joutuu vaan olla joutilaana.

Miksi mökki juuri Kuusamosta?

Istuimme kesällä 2021 juhannusaattona Posiolla, oli meidän Etelä-Lapin roadtripin viimeinen ilta. Yötöntä yötä ihaillessamme mietimme puolison kanssa elämää ja sitä, kuinka pohjoisesta on aina niin haikeaa lähteä kotiin. Miltä tuntuisi, jos täällä asuisi? Miksi tänne haluaa aina palata? Miksi täällä on aina niin hyvä olla? Olimme silloin tietämättämme ajaneet mökkimme ohi ja silloin jo todenneet alueen olevan upea.

Meille pohjoinen on tärkeä paikka, mihin mielellämme vuosittain palaamme, joten tässä ratkaisussa saisin toteuttaa omaa unelmaa pohjoisessa asumisesta, tosin epäsäännöllisen säännöllisesti viikko kerrallaan. Tässä oivalluksessani yhdistyi kaksi tärkeää asiaa, nimittäin mökkeily ja pohjoinen.

Rakastan puuttomia tunturilakeja ja aidon Lapin maisemia, mutta mikäli mökki olisi ollut vielä pohjoisemmassa, olisi kynnys lähteä säännöllisesti ollut liian suuri.

Kuusamoon ajamme kotoa vielä kivuttomasti yhdessä päivässä, eikä lähempänä vastaavia maisemia juuri ole. Kuusamossa on myös erittäin monipuolisesti kaikenlaista ympäri vuoden, on laskettelurinteitä, patikoitavaa, kylpylää, kansallispuistoja – vaikka mökkipaikka pysyy samana, vaihtelevaa tekemistä ja maisemanvaihdoksia kyllä riittää.

Kokonaan oman mökin hankintaa pohjoisesta emme harkinneet, sillä emme voisi siellä yhtään tämän enempää aikaa viettää.

Mökin sijaintiin vaikutti vahvasti sen keskeinen sijainti lukuisten kansallispuistojen ympäröimänä ja rauhallisen luonnon keskellä. Mökki sijaitsee Riisitunturin ja Oulangan kansallispuiston välissä, siitä on tunnin matka uuteen Sallan kansallispuistoon, etelämpänä on Hossa ja Syöte, sekä Iso-Syötteen ja Kylmäluoman retkeilyalueet ja pohjoisessa Pyhä-Luosto. Täältä ei luontokohteet loppuisi kesken! Paikka toimisi tarvittaessa samalla tukikohtana muualle päin Lappia.

Lue lisää: Koskenlaskua Kuusamossa

Lue lisää: Pieni karhunkierros Kuusamossa

Lue lisää: Koirien unelmaloma Kuusamossa

Lue lisää: Koe myös nämä Oulangan kansallispuiston reitit

Talvella olisi mahdollista lasketella, moottorikelkkailla, hiihtää, lumikenkäillä, syksyisin ja kesäisin vaeltaa, maastopyöräillä ja meloa.

Tämä olisi se huoleton paikka, mihin palata ja missä nauttia mökkeilystä, soutaa ja meloa järvellä, maastopyöräillä ja patikoida lähiympäristössä. Tämä paikka olisi juuri se rakas paikka, missä saisin toteuttaa oman näköistä elämää ja harrastuksia pohjoisen maisemissa.

Minkälainen mökkimme on?

Mökki on pieni 80-luvun kelomökki, jossa on yksi makuuhuone, tupakeittiö astianpesukoneella, takka, sisävessa ja sauna suihkulla. Mökkiä ympäröi mäntypuinen kangasmaasto, juuri sellainen maasto josta olen kaikki vuodet haaveillut.

Pihapiirissä asuu lintuja (myös kuukkeleita), mökin edustalla on oma nuotiopaikka, soutuvene ja mökin ikkunoista aukeaa näkymät Kitkajärvelle. Mökin ranta on matala ja siksi erittäin hyvä ja turvallinen meidän pienille lapsille. Täällä on kaikki se, mitä mökiltä kaipasimme.

Mökkimme ei sijaitse Lapissa, mutta Lapin maakunnan rajalle ei ole pitkä matka. Rukalle ajaa 20 minuutissa ja pienelle karhunkierrokselle vajaassa puolessa tunnissa. Kitkajärvellä on kalaisat vedet ja nyt talvella siellä ensi kertaa käydessäni olin aivan innoissani, kun pääsin suoraan mökiltä järven jäälle kävelemään! Mökki on perus kasarimainen mökki ja se tuo juuri sitä mökkeilyn tunnelmaa.

Ajattelin myös, kuinka lapsille muodostuisi paikasta lapsuudenmuistoja. Lapsuudenmuistoja Kuusamosta, mihin aina palaisimme mökkeilemään ja nauttimaan luonnosta. Täällä lapset oppisivat kalastamaan, marjastamaan ja eräilemään.

Jo tällä ensimmäisellä kerralla oppi lapsi laskettelemaan Rukalla, niinkuin minäkin aikoinaan lapsuudessani. Nuoruudessa on tullut käytyä Rukalla lukuisia kertoja, mutta viimeiset 15 vuotta on veri vetänyt ulkomaille.

Yksi asia johtaa toiseen…

Tarkoitus on että tekisimme mökillä joskus osittain etätöitä, mutta vielä on ratkaisematta pari haastetta. Jos molemmat teemme etätöitä, miten lastenhoito? Rukalla tosin on tarjolla maksullista puolipäivä ja kokopäivähoitoa yli 3-vuotiaille lapsille. Lapset saavat siellä ohjattua toimintaa, pääsevät talvella rinteeseen ja pulkkamäkeen sekä ruokailu sisältyisi hintaan.

Haluaisin joskus myös lähteä mökille yksin, jotta voisin rauhassa kirjoittaa ja lukea, ottaa omaa aikaa ja vain olla yksin hiljaa. Jos toinen meistä sitten jää lasten kanssa kotiin, on meillä jommassa kummassa päässä logistisia ongelmia, sillä meillä on vain yksi auto käytettävissä.

Luin hetki sitten Monni Himarin kirjan, Vaella, kalasta, rakasta. Kirja vei mennessään ja luinkin kirjan kahdessa osassa. Kirjan keskeinen sanoma on se, että tulee kulkea omaa polkuaan ja elää oman näköistä elämää. Tunnistin kirjasta todella paljon samaistuttavia ajatuksia. Muistan kirjassa Monnin myös maininneen, kuinka yksi asia voi johtaa toiseen ja toinen kolmanteen…

Mökkihankinta nimittäin laittoi miettimään myös päästöjä ja kuluja, joita syntyy tulevista pitkistä mökkimatkoista. Eikä se ajatus tuntunut lainkaan hyvältä.

Lue lisää: I L M A S T O – Mitä kuuluu tulevaisuus?

Olimme jo jonkin aikaa pohtineet, että jokin muu ratkaisu tulisi löytää nykyisen dieselauton tilalle ja aika pian mökkihankinnan ja toki myös Euroopassa syttyneen sodan vuoksi laitoimme sähköauton tilaukseen. En usko, että se olisi toteutunut näin äkkiä ilman tätä mökkikauppaa.

Liikkuminen mökille on kuitenkin iso, oleellinen osa ja kustannuserä myös. Sähköauton hankinnalla, tuntuu tämä kaikki vielä paremmalta ja myös kestävämmältä ratkaisulta kun mökkimatka on yli 500 km suunta. Sähköauton hankintaa puolsi myös ajatus siitä, että lisäisimme maata pitkin matkustamista.

Eikä sitä koskaan tiedä, kuinka syvemmin me vielä kiinnymme pohjoiseen. Nyt mennään tällä ratkaisulla ja uskon, että se on meille juuri oikea ratkaisu. Täydellisempää ratkaisua en edes keksi, sillä nyt ratkesi kaikki haasteet, kriteerit ja toiveet mökistä ja sen sijainnista.

Toki edelleen pienesti haaveillaan siitä ”viikonloppu mökkipaikasta” lähellä kotia, mutta toistaiseksi tämä Kuusamon mökki tyydyttää pahimman mökkikuumeen sen huolettomalla ja helpolla ratkaisulla. En edelleenkään ole ihan valmis sitoutumaan omistusmökin tuomiin lisääntyviin kuluihin. Kuusamon mökillä saamme toteuttaa mökkimäisiä asioita <3 Puhtaasti vahvalla tunteella tehty päätös hankkia osaomistusmökki pohjoisesta, tuntuu nyt oikealta päätökseltä.