Valtavaara, sopivan haastava mutta palkitseva huiputus Rukalla

Paljon olin siitä kuullut puhuttavan, mutta koskaan, en edes tämän 1½ vuoden yhteisen Ruka historian aikana ollut ehtinyt siellä vielä käydä, nimittäin Valtavaaralla. Kesäkuussa mökillä ollessa, oli viimein Valtavaaran huiputuksen vuoro.

Valtavaara on 492 metriä korkea vaara, joka sijaitsee Rukan itärinteiden vieressä. Valtavaaran lähtöpaikalle pääsee seuraamalla Ruka Itärinteet kylttiä ja ajamalla tien perälle saakka. Laskettelurinteiden juurella on parkkipaikka ja kyltit lähtöpaikalle, joka on sama meno ja paluureitille. Lähtöpaikka on melko huomaamaton, mutta jää oikealle metsän reunaan.

Valtavaaran reitti on ympyräreitti ja yhteensä 5,9 km pitkä. Huipulle on 2,6 km ja helpompikulkuinen paluumatka on 3,3 km. Itse reitti on helppokulkuinen mutta reitin haastavuus on sen jyrkät nousut heti reitin alkupäässä.

Meitä oltiin ennen reittiä varoiteltu, että reitin alku on koko reitin vaativin, joten osasin odottaa heti sykettä nostattavaa nousua. Se oli pitkä ja raskas nousu heti alkuun ilman lämmittelyä, nousu jatkoi vielä portailla.

Onneksi maisemat alkoivat avautua melko pian, niin sai luonnollisen tauon pysähtyä ja tasata sykettä. Ensimmäiseltä näköalapaikalta avautuu jo maisemat Rukatunturin laskettelurinteille.

Reitin puolessa välissä näkyy jo hyvin Rukan maisemat. Kallio on paikoitellen pinkin musta ja alkoi heti tehdä mieli vadelma-lakritsi karkkia (täytyi patikan päätteeksi käydä kaupasta hakemassa). Rappuset on paikoitellen louhittu kallioon ja sateella reitti voi olla liukas ja mutainen.

Kun luulit olevasi ihan kohta perillä, alkoi maisemat avautua vielä enemmän ja edessä näkyä Valtavaaran päällä oleva mökki, sinne on vielä vähän matkaa. Tupa tuntuu olevan korkealla, mutta yllättävän kivuttomasti reitin loppunousu etenee.

Nousua on alussa paljon, mutta kun ensimmäiselle taukopaikalle n. 1 km jälkeen pääsee, alkaa reitti jo helpottua. Sen jälkeen on vielä muutama nousu, mutta pahin on jo takanapäin. Taukopaikalla on iso grillikatos, siis oikeasti iso että sinne mahtuu suurempikin porukka. Pihapiirissä on lampi, laituri, nuotiopaikka ja käymälä.

Valtavaaran huipulla

Meillä kesti n. 40 min kävellä huipulle, mistä avautuu 360 panoraama näkymä ympäröivään luontoon. Valtavaaran huippu on Pohjois-Pohjanmaan korkein luonnontilainen huippu, mutta esimerkiksi Rukatunturi on hieman korkeampi mutta se ei ole luonnontilainen.

Valtavaaran huipulla on entinen palovartijan tupa, joka toimii nykyisin retkeilijöiden päivätupana. Huipulla on pöytä ja penkit, missä mekin söimme pienet eväät huiputuksen jälkeen.

Valtavaaralta erottaa selkeästi Konttaisen minne on Valtavaaralta 3,6 km patikkamatka, reitti näytti varsin houkuttelevalta. Valtavaaran ja Konttaisen välisellä reitillä on lampikin matkan varrella. Kyseistä reittiä pitkin jatkuu Karhunkierros pohjoiseen.

Pakollisen kuvaustauon jälkeen jatkoimme paluureitille, joka lähti melko pian laskeutumaan metsään. Aika pian tulee eteen kota, reitti on huomattavasti helpompaa ja leveämpää tällä paluureitillä. Kävely sujuu leikiten ja vauhti on alaspäin kuljettaessa reipas.

Valtavaaran reittiä voi kulkea talvisin myös lumikengillä ja voisin kuvitella, että tämä reitti vastapäivään voisi olla helpompi kulkea. Ei ole yhtä paljon jyrkkiä nousuja kuin mitä menoreitillä oli. Toki tulimme jatkuvasti alamäkeen, eli on tälläkin reitillä nousua, muttei yhtä jyrkkiä.

Metsässä on ilokseni myös pitkospuita ja reitin loppupuolella myös näyttävää kalliota ja rakkaa. Siinä missä olin muutamaa päivää aiemmin Syötteellä matkassa ilman suurempaa motivaatiota, oli Valtavaaralla niin paljon parempi fiilis. Pelkästään se antaa jo paljon, kun saa kivuta jonkun kukkulan päälle, nähdä kauas ja avaria maisemia.

Olemme kiertäneet Konttaisen Kuhauksen useita kertoja ja tykästyneet siihen, mutta Valtavaara oli myös varsin kiva reitti. Se on sopivan haastava (tapponousu heti alkuun), mutta sitten sen jälkeen kun helpottaa on loppureitti aika pitkälti vain palkintoa. Alku tuntuu pahalta (mihin olen oikein lähtenyt), mutta reitin haastavuuden ehtii patikan aikana unohtaa.

Maisemat palkitsevat, kuin myös helpompi ja sutjakkaampi reitti takaisin autolle. Meidän kokonaisaika Valtavaaralle ilman taukoja oli n. 1 ½ tuntia. Paluureitti on pidempi mutta menee nopeasti kun on pelkkää laskua. Tänne voisi mielellään palata kaikkina vuodenaikoina, reitti on mielestäni juuri sopivan kivan pituinen. Valtavaaralle ei kannata lähteä, jos sää on runsas pilvinen tai sumuinen, sillä huipulta aukeavia maisemia ei silloin välttämättä näe.