Mitä fiiliksiä jäi New Yorkista?

Matkapäiväkirja on nyt purettu New Yorkin matkan osalta tänne blogiin ja nyt koittaa viimeiset, yleiset mielipiteet ja muistelot kohteesta. Vietimme elämyksellisen viikon New Yorkissa maaliskuussa 2014, minne bongailimme Finnairin edullisia lentoja aika kauankin ja huomasin, että hinta vaihteli suurestikin joka päivä ja monta kertaa päivässä (riippumatta siitä vaikka katsoi hintoja eri laitteilta). Meidän lennot maksoivat lopulta 460 € per hlö, majoituskustannuksia meillä ei ollut. Mielsin New Yorkin itsessään suht hintavaksi kaupungiksi ja mukaan vaihdettu käteinen hupenikin nopeasti. En omistanut luottokorttia, joten silloisella Visa Electronilla ei saanut nostettua käteistä lisää. Onneksi miehellä oli sentään luottokortti mukana.

Tätä ennen olimme matkanneet vain kerran kaukomaille, joten jo pelkästään se, että lähdimme toiselle mantereelle oli jo iso irtiotto itsessään. Se maailma oli niin erilainen kuin mihin oli täällä Euroopassa tottunut. Oli epätodellista olla New Yorkissa, tuntui siltä kuin olisi ollut jossain elokuvassa. New York yllätti ja se yllätti positiivisesti. Kummitätini opetti meitä kävelemään ”Nycittäin”; kävelette ripeästi ihmisten ohi, tien yli sieltä missä sattuu olemaan vihreä valo, vaikka joutuisi siirtymään toiselle puolelle tietä, ei jäädä odottamaan valojen vaihtumista.

Kuin elokuvista

Muistatteko kun olen viime aikoina monessa eri yhteydessä kirjoittanut siitä, että haluan matkoillani hiljentää tahtia ja ehkä vain ollakkin, eikä olla aamusta iltaan menossa. Dubain lisäksi New York oli sellainen loma, kun olimme päivisin matkassa aamusta iltaan. Jalat olivat joka ilta todella kipeät ja väsyneet kävelemisestä, en tiedä paljonko kävelimme mutta paljon, metroa käytimme muistaakseni vain pari kertaa. Ei näihin suurkaupunkeihin tultu kököttämään majapaikkaan puoleksi päivää, mutta toki voisi säästää aikaa ja jalkoja liikkumalla enemmän julkisilla näin isossa kaupungissa. Manhattanilla oli yksinkertaisesti vain niin paljon nähtävää, että menimme paikasta toiseen aamusta iltaan, käyden asunnolla ennen illalliselle menoa vain vähän hengähtämässä. Kävimme kummitätini suosittelemissa ravintoloissa, joten illallispaikkojen etsimiseen ei onneksi mennyt aikaa. Ruoka oli hyvää ja söimme aina jotain erilaista.

Maaliskuussa oltiin lopputalven / alkukevään taitteessa, asteita oli alle +5 ja toisinaan jos aurinko paistoi niin asteita oli +12. Kaupungissa kuitenkin tuuli paljon ja paikoitellen kylmästi, pipo ja lämmin takki sai kyllä olla mukana. Kaupungissa kuuli erittäin paljon espanjaa, se yllätti kyllä kuinka paljon sitä kuulikaan. Välillä tuntui, että sitä kuuli enemmän kuin englantia. Oli kyllä kansainvälinen kaupunki, mutta mitäpä muutakaan sitä voi miljoonakaupungilta odottaa. Mielestäni viikko oli oikein sopiva aika olla kaupungissa ja sanoisin, että jopa 5:ssä päivässä ehtii jo nähdä todella paljon. Vaikka näimme ja koimme paljon, jätimme ehkä tietoisesti tyypillisiä nähtävyyksiä välistä (ESB, State Island) ja keskityimme vain ihmettelemään ja kokemaan kaupungin tunnelmaa ja ilmaisia nähtävyyksiä.

Asuimme Manhattanilla pilvenpiirtäjässä ja parina yönä heräsin huimaukseen, yhtenä yönä piti käydä oksentamassakin kun niin huippasi. Epäilin talon huojuvan sen verran, että se aiheutti huimauksen. Alkulomasta meinasin sammua pystyyn aikaerosta jo klo 17 paikallista aikaa ja kotiin päästyä sitä oli taas ihan kukkuu monta yötä aikaerosta, joten yhdyn siihen että aikaerorasitus on pahempi lännestä kotiinpäin tultaessa.

Lentokoneessa matkalla kotiin tuntui siltä, etten haluaisi jättää sitä maailmaa taakseni ja palata kotiin, kaupunki oli tehnyt suuren vaikutuksen ja pohdin sitä, miten sopeutuisin takaisin hiljaiseen kotiin, niin eloisan ja erilaisen ympäristön jälkeen. Se kontrasti oli niin suuri! New York on mukava kokea vaikkei muuten välittäisi suurkaupungeista, New York oli elämys. Mieheni tykästyi kaupunkiin minua enemmän ja hän tahtoisi kaupunkiin vielä joskus palata. Minulle se oli myös kerran elämässä kokemus ja ei minulla kaupunkia vastaan mitään ole, mutta haluaisin ennemmin nähdä ensin muitakin kohteita Yhdysvalloissa. Tämä oli ja on toistaiseksi ainut Amerikan matkamme, mutta silti minusta koko ajan tuntuu siltä, että olisimme käyneet jenkeissä useammankin kerran, tosi hassua! Ehkäpä se puoliksi suunniteltu ja toteutumaton Floridan matka oli siis jo puoliksi tehty?