Råbjerg Milen dyynit ja Grenen – paikka missä kaksi merta kohtaavat

Tanskan roadtripin viimeiset osuudet ovat käsillä, kun tässä postauksessa suuntaamme Tanskan pohjoisimpaan kärkeen Greneen joka sijaitsee Skagenissa, minne Tanskan matkamme oli tarkoitus päättyä. Grenessä kohtaavat kaksi merta Kattegat ja Pohjanmeri. Ennen kuin päädymme Tanskan matkan viimeisimpään kohteeseen, seikkailemme ensin hiekkadyyneillä Skagenin eteläpuolella.

Råbjerg Mile – Vaeltava dyynialue

Matkanvarrella Skageniin sijaitsee luonnonsuojelualue Råbjerg Mile. Råbjerg Mile on Tanskan suurin dyynialue ja sitä kutsutaan vaeltavaksi dyyneiksi, koska se liikkuu voimakkaan tuulen vuoksi vuosittain n. 15 metriä. Se on myös Euroopan suurin vaeltava dyynialue ja siellä on aavikkomaista tunnelmaa.

Råbjerg Milen dyynialue on n. 1 km pitkä ja 1 km leveä ja dyynit ovat noin 40 metrisiä. Dyyneillä voi vaeltaa, mutta siellä voi olla myös juoksuhiekkaa. Vaeltava dyynialue tarkoittaa sitä, että dyynit liikkuvat koko ajan ja vaihtavat paikkaa. On ennakoitu, että tulevaisuudessa tämä dyynialue tulee peittämään nykyisen päätien Skagenille, mutta siihen menee vielä hetki, toisin sanoen 100-200 vuotta.

Tie Råbjerg Milelle on kummallinen, se on ikäänkuin laatoitettu. Perillä odottaa isot parkkipaikat ja dyynit ovat aivan parkkipaikan vieressä. Alussa on pehmeää hiekkaa, mutta dyynien päällä on helppo kävellä kun hiekka on pakkaantunut. Dyynien päältä on näkymät pitkälle, ihan kuin olisi aavikolla ollut. Kaunis paikka, kannattaa paljain varpain suunnata dyyneille.

Grenen – Tanskan pohjoisin piste

Skagenin keskustasta vielä vähän eteenpäin sijaitsee Grenen, Tanskan pohjoisin piste. Grenen parkkipaikka on iso ja siellä on sähköautolle latauspaikka, ravintola, kahvilakioski ja bunkkerimuseo.

Matkaa Grenenin pohjoisimmalle pisteelle on meno-paluu n. 3 km. Matkan varrella on pari bunkkeria ja tunnetun tanskalaisen kirjailijan hauta. Rannalla on myös paljon meduusoja, joten niitä kannattaa kävellessä varoa ettei astu päälle, iljettävän näköisiä. Merellä oli paljon rahtilaivoja, me kävelimme rannan reunaa pitkin, helpompi kävellä kuin suoraan hiekalla.

Perillä alkaa tuulla ja ymmärrän, miksi täällä kaksi merta kohtaavat. Kattegat on rauhallinen ja Pohjanmeri pauhaa voimakkaasti. Aallot törmäävät toisiinsa ja aallot kirjaimellisesti tulevat eri suunnista ja lopulta törmäävät toisiinsa, tosi jännän näköinen paikka.

Ajattelin ensin, että on vain haluttu keksiä tällainen hieno tarina, että täällä kaksi merta kohtaavat. Mietin eivätkö ne ole samaa vettä, miten ne voi muka kohdata. Seurattuani veden saapumista eri suunnasta ja aaltojen lyövän vastakkain, halusin uskoa että täällä kaksi merta todella kohtasi, ainakin teoriassa mutta näköjään myös käytännössä.

Rannalle pääsee myös Sandormenin kyydillä. Kyyti lähtee parkkipaikalta puolen tunnin välein. Sandormen traktori ajaa dyynien välistä ja olisi ollut helppo valinta ja lapsille myös mieleinen, mutta päätimme kävellä mennen tullen, tällöin ei jäänyt bunkkerit välistä. Hiekalla kävely on raskaampaa, joten on ihan fiksu valinta matkustaa Sandormenilla, elämys sekin.

Sandormenin historia nimittäin ylettyy jopa 1940-luvulla asti, kun paikalliset pyysivät kyytiä rannalle kerätäkseen pikku kiviä sodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen. Alunperin Sandormenin penkkeinä toimivat kirkon penkit. Nimensä se on saanut pienestä hiekkakäärmeestä, joka elää rannalla 10-20 cm syvyydessä ja tekee kapeita kuvioita hiekkaan. Sandormenilla pääsee matkustamaan maaliskuun lopusta lokakuun loppuun. Aikuiselta se maksaa 35 kr ja alle 12-vuotiaalta lapselta 15 kr.

Skagenin kaupunkiin emme sen enempää tutustuttu, mutta kaupunki oli nätti. Kävimme syömässä panimoravintolassa Skagen Bryggerietissä, toisena vaihtoehtona mietimme Kokkenshusia. Skagens Bryggerissä oli ihan hyvää ruokaa ja olutta.

Kun saavuimme takaisin leiriin, iski kova vesisade joka kesti koko illan. Seuraavana aamuna jättäisimme Tanskan taaksemme ja olo oli reissusta kiitollinen mutta haikea. Tanskaan tuntui jäävän ikävä.