Interrail päivä 8: Päiväretki ihanaan Zakopaneen

Päiväni Puolassa alkoivat lähestyä loppua. Olin jo kertaalleen lykännyt lähtöäni eteenpäin, sillä viihdyin Puolassa ja ystävieni seurassa niin hyvin. Tänä viimeisenä päivänä Puolassa lähdimme käymään Zakopanessa. Zakopane sijaitsee lähellä Slovakian rajaa, Tatra vuorilla ja on tunnettu talviurheilukeskuksena. Lähdimme bussiasemalta klo 8.10 ja bussilippu maksoi 20 zlotia. Bussimatka kesti n. 2 tuntia.

Perille päästyämme totesimme sään olevan tosi sumuinen ja pilvinen, emme nähneet vuoristoa juuri lainkaan. Olimme ensin ajatelleet lähtevämme vuoristoon, kasprowy wierchin huipulle. Menimme turisti-infoon jossa henkilökunta ei suositellut meille vuoristoon lähtemistä sään takia. Olisimme siis menneet sinne hissillä, se olisi maksanut 50 zlotia. Kyselimme vaihtoehtoista tekemistä ja saimme mukaamme kartan.

Kävelimme Zakopanen keskustaan, joka oli sopivan pieni ja suloinen. Keskustassa oli markkinat, pikku kauppoja ja ravintoloita, turisteille suunnattuja palveluita. Kylässä oli Alppikylän tunnelmaa ja paikka oli aidon tuntuinen ja Puola näkyi siinä vahvasti. Ei mikään tylsän näköinen paikka!

Turisti-infosta oltiin ehdotettu meille toista vaihtoehtoa, joten menimme ihan keskustan läheltä junahissillä ylös toiseen rinteeseen, joka oli n. 1000 metrin korkeudessa. Tämä hissi maksoi 18 zlotia.

Ylös tultuamme paistoi aurinkokin paikoitellen ja se lämmitti tosi paljon. Maisemat olivat aivan mielettömän mahtavat! Wau! Mitä vuoria! En tiedä minkälainen näköala toiselta vuorelta olisi ollut, mutta täältä ainakin näki hyvin ne vuoret joille olisimme menneet! Enkä osaa kuvitella kuinka kaunista täällä olisi selkeällä säällä, kun näinkin pilvinen päivä sai minut haukkomaan henkeä maisemia ihastellessa.

Ylhäällä oli kahvila, josta tilasin itselleni kinuskivohvelin! Siellä oli myös jokin leikkipaikka ja rinnerata. Oltiin ylhäällä hetken aikaan, kunnes lähdimme kävellen alas. Rinne oli jyrkkä ja liukas ja meinasimme liukastua vaikka kuinka monta kertaa. Meillä oli alas tullessa tosi hauskaa. Alastulo kesti reilu puoli tuntia.

Alas tultuamme päätimme lähteä katsomaan isoa vesiputousta Tatran kansallispuistoon. Lähtöpaikalle oli vajaa 4 km matka ja kävelimme yhden asuinalueen läpi, jossa oli tosi helluisia taloja! Lähtöpaikalta oli vielä noin 3 km patikkamatka vesiputoukselle, matka tuntui tosi pitkältä kun ei yhtään tiennyt montako kilometriä oltiin jo tultu.

Kansallispuiston lähtöpaikalla oli varoituskyltti karhuista. Onneksi oli valoisaa ja muitakin patikoijia polulla. Jos olisin ollut yksin, niin olisi varmasti jänskättänyt enemmän ja mielikuvitus lähtenyt liikkeelle. Emme onneksi törmänneet yhteenkään karhuun.

Tatran kansallispuisto oli kuitenkin todella kaunis, eikä sitä kauneutta saanut millään täysin mukaan huonoon kameraan. Sää oli raikas, n. + 6 astetta, kuuma tuli patikoitaessa. Metsä oli tosi kaunis ja ympärillä oli mahtavat vuoret. Kävelimme loivaa ylämäkeä vaihtelevassa maastossa, välillä oli tasaista ja välillä juurakkoa ja kivistä. Ehkä matkan puolivälissä oli taukopaikka tosi kauniilla paikalla.

Polun vierellä meni vuoristopuro, jonka vesi oli hyvin kirkasta. Otimme hörpyt suoraan vuorilta, ihanan raikasta vettä!

Lopulta olimme perillä ja patikointi syvälle Tatran metsään palkittiin korkealla ja kapealla vesiputouksella. Tämäkö oli se vesiputosus, jonka perässä kävelimme? Odotimme vielä isompaa! Paikka ja itseasiassa koko patikkamatka oli kyllä niin mahtavan hieno, kannatti kyllä ehdottomasti käydä! Porukkaa oli tosi vähän liikkeellä, joten rauhassa sai kävellä.

Kävelimme alas nopeammin, olimme kävelleet päivän aikana lähemmäs 20 km ja alkoi olla jo nälkä. Bussimme lähti klo 17 ja kävimme sitä ennen syömässä hyvän buffetin Zakopanen keskustassa.

Päivä oli tosi mieleenpainuva, erilainen ja tosi kiva! Tykkäsin kun pääsi kaupungista pois luontoon ja näki samalla Puolaa monipuolisemmin. Zakopane oli tosi kaunis paikka, tykkäsin! Talot siellä oli tosi helluisia ja vuoristomaisia. Tällainen aktiivipäivä vuoristo- ja ulkoilmassa teki tosi hyvää. Vaikken kokenut Zakopanea talviurheilun merkeissä, vakuutti paikka minut joka tapauksessa ihanuudellaan.

Krakovaan takaisin tultuamme, kävin pakkaamassa tavarani ja ostamassa paikkalipun Wieniin vievään yöjunaan. Oli aika hyvästellä matkaseura ja jatkaa matkaa yksin! Aika Puolassa oli sujunut tosi hyvin ja nopeasti, toivottavasti tämä loppuaikakin menisi! Makuupaikka maksoi 26 euroa, oli hienoin vaunu tähän asti! Vessakin oli siisti ja puhdas.