Parisuhdeaikaa Salamajärvellä

Salamajärven kansallispuisto sijaitsee Keski-Pohjanmaalla ja on yksi kotimme lähimpiä kansallispuistoja Lauhanvuoren ja Kauhanevan-Pohjankankaan lisäksi. Jostain syystä juuri Salamajärvi tuntuu kotoisimmalta, kenties siksi kun maasto Salamajärvellä on juuri sellaista mistä erityisen paljon pidän, erämaista, hiljaista, soista ja mäntyvaltaista. Päätimme viettää ensimmäistä hääpäivää Salamajärvellä eräänä syksynä ja toisella kertaa otimme parisuhdeaikaa Ahvenlammella.

Salamajärvelle Koirajärveltä

Lähdimme matkaan Koirajärveltä, jolta tyypillisesti lähdetään Vaatimen 18 km rengasreitille. Emme kiertäneet koko Vaatimen kierrosta, vaan kiersimme Iso-Koirajärven rantaa pitkin kohti Pahkahonganlahden kotaa, mistä voi kiertää takaisin metsäperäläisen taival 6,2 km rengasreitin Iso-Koirajärven ympäri.

Reitti Koirajärveltä on erittäin kivikkoista, joten tällä reitillä suosittelen nilkkoja hyvin tukevia vaelluskenkiä! Varsinkin kun käsissä oli kaksi koiranhihnaa joista pitää samalla kiinni, oli kulku haastavaa kun koirilla oli kova veto päällä reitin alkupäässä.

Jatkoimme kohti Pyydyskosken kotaa, ylitimme pirunpellon jonka jälkeen alkoi pitkospuut erämaisella suolla. Saimme niskaamme kaatosateen hiukan ennen Heikinjärven laavua, jossa pidimme tauon.

Olimme hääpäivän kunniaksi ulkona syömässä, joten nautimme ruisleipää ja kaakaota. Heikinjärven laavun jälkeen oli aika kiva pätkä myös (paras pätkä taisi olla keskivaihe, kun oli pitkästi pitkospuita), mutta lähempänä Iso-Koirajärveä muuttui maasto taas vaikeakulkuiseksi.

Reitti Salamajärvellä

Reitti oli siis: Iso-Koirajärvi-Pahkahonganlahti (3,8 km), Pyydyskoski (1,6 km), Heikinjärvi (3,6 km), Ruuhilampi (1,5 km), Iso-Koirajärvi (2,7 km). Yhteensä 13,2 km mikä oli mielestäni juuri sopiva pituus päiväretkeksi, aikaa meillä meni n. 4 tuntia.

Ahvenlampi Salamajärvellä

Toinen Salamajärvelle suunnannut retki tehtiin tästä muutamia vuosia myöhemmin mutta eri reitille. Olimme aiemmin katsoneet täältä mökkitonttia (jota harmikseni ei silloin hankittu…), läheltä mökkitonttia kulki Peuran polku. Ajoimme Salamajärven parkkipaikalle lähelle Pitkälahtea, mihin on parkkipaikalta matkaa ainoastaan 1,9 km.

Suuntasimme kuitenkin pohjoisen suuntaan Peuran polulle ja kohti Ahvenlammen laavua. Reitti Ahvenlammelle ei ole enää Salamajärven kansallispuiston aluetta ja reitin alkupäässä on avohakkuuta. Matkaa Ahvenlammelle on 3,4 km suuntaansa ja paikoitellen oli reitti kasvanut umpeen tai risukkoista ja oli kaatuneita puita reitillä. Lähempänä määränpäätä muuttui maisema kivaksi suometsä maisemaksi.

Perillä odotti laavu pienen järven rannalla, rauhallinen paikka! Siinä tovi ihmeteltiin maisemaa ja vain katseltiin järvelle päin, mitä muutakaan täällä voi tehdä kuin nauttia hiljaisuudesta. Maisema oli juuri meidän mieleen, tällaisessa paikassa tykkäisimme mökkeillä.

Laavulla oli polttopuita, mutta ei kuivakäymälää. Ahvenlammelta on Valvatin autiotupaan 3,5 km per suunta, Valvatissa on sauna joka on kaikkien retkeilijöiden käytössä pientä käyttömaksua vastaan. Valvatin lähelle pääsee autolla, joten halutessaan voi Ahvenlammelle kävellä myös Valvatin parkkipaikalta jolloin matkaa tulee 3 km suunta.

Tuolloin 2-vuotias lapsi oli mennyt ensimmäistä kertaa yökylään ja nyt saimme ajan kanssa olla kahdestaan, hengähtää ja nukkua hyvin. Oli outoa olla kahdestaan hiljaisessa erämaassa, tai jotenkin sen ajan on jo ehtinyt unohtaa, minkälaista se oli kun oltiin vielä kahdestaan.

Ahvenlammen laavun taukopaikka on aika pieni eikä kovin monelle teltalle ole tilaa, etsimme sopivaa telttapaikkaa, joka lopulta löytyi läheltä rantaa. Miehellä alkoi kesäloma ja olin pakannut mukaan valkoviinipullon loman kunniaksi.

Sää muuttui iltaa kohti aurinkoiseksi, istuimme miljoonan hyttysen kanssa ja paistoimme makkaraa. Emme siis olleet aivan yksin, kun kuuntelimme lintujen lisäksi hyttyskuoroa. Mietimme Valvatissa käymistä, mutta päädyimme vain olemaan mikä oli hyvä ratkaisu. Katselimme kun kaloja kävi järven pinnalla, muita retkeilijöitä ei juurikaan näkynyt. Istuimme koko illan pienellä alueella, emmekä liikkuneet siitä kovin montaa metriä mihinkään suuntaan, hassua.

Ennen nukkumaanmenoa alkoi sataa ja samaan aikaan aurinko kuitenkin paistoi ja vastarannalla näkyi sateenkaari. Kaunis näky ja kesäiltaa parhaimmillaan!

Nukahdin makuupussiin kuin tukki, vaikka mietinkin ennen nukahtamista kuinka lapsella siellä mahtaa yökylässä mennä. Aamulla keitimme aamupuurot ja kahvit, pakkasimme leirin rinkkaan ja suuntasimme takaisin autolle.

Ahvenlammen laavulle oli suht helppo ja lyhyt matka tulla, kuitenkin sen verran matkaa että sai taas tuntumaa rinkan kantamiseen. Teki hyvää olla yksi ilta vain aikuisten kesken, ilman taistelua nukkumaan menemisestä. Salamajärvellä on ihanan rauhallista viettää laatuaikaa ja hääpäivän vietosta luonnossa voisi melkein ottaa perinteeksi, aika kiva tapa viettää hääpäivää! Palaamme takuulla vielä toistekin!