Kimon ruukki ja Pohjanmaan kulttuuriperintöä

Kimon ruukki on rautaruukki 1700-luvulta ja on yksi Suomen vanhimmista ja suurimmista rautaruukeista Fiskarsin rinnalla sekä ainoa Pohjanmaan maakunnassa. Lähdimme eräänä iltana ajelulle Oravaisiin Kimon ruukkiin, missä olin käynyt viimeksi lapsuudessani ja muistikuvat olivat sen verran hämärtyneet, joten nyt oli aika viedä myös muu perhe katsomaan kyseistä paikkaa.

Kimon ruukki, missä se sijaitsee?

Kimon ruukki sijaitsee Pohjanmaalla 8 km päässä E8 valtatieltä Oravaisissa, osoitteessa Ruukinkatu 38, Kimo. Oravainen on vuosina 1500-1860 kuulunut Vöyrille, jonka jälkeen Oravaisista tuli itsenäinen kunta. Vuonna 2011 Oravainen liitettiin takaisin Vöyrin kuntaan.

Oravaisilla on muutenkin tärkeä rooli historiassa, sillä siellä Ruotsi ja Venäjä kävi merkittävän taistelun vuosina 1808-1809, jonka seurauksena Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Oravaisissa museotien varrella on mm. Lotta Svärdin muistokivi ja ratkaisutaistelun sotatanner, missä ehdottomasti kannattaa samalla käydä piipahtamassa.

Me ajoimme Vöyrin keskustan kautta Kimoon, jolloin matkanvarrelle jää myös Suomen vanhin käytössä oleva puukirkko 1620-luvulta. Tykkään ajaa nimenomaan Vöyrin kautta Kokkolantielle (E8), sillä tie mutkittelee ja on jotenkin rauhoittavan kaunis peltomaisemineen etenkin kesäisin. Vöyrin lähellä Vähässäkyrössä on myös mestausplasseja.

Kimon ruukki, Kimo bruk – historiaa

Kimon ruukki perustettiin vuonna 1703, jolloin rauta oli tärkeä kauppatavara. Kimon ruukin sijainti oli oiva rautateollisuudelle, sillä ympäristössä oli metsää puuhiileksi sekä vesivoimaa ja se sijaitsi lähellä satamaa, mistä rauta saatiin ensin Tukholman kautta Ruotsiin ja sittemmin suoraan ulkomaille, missä KB:lla oli laadukas ja hyvä maine.

Satamasta kuljetettiin vuorimalmi hevoskärryillä ensin masuuniin ja sieltä hevoskärryillä tai jokea pitkin proomuilla Kimon ruukkiin. Ruukin alue koostui alaruukista, väliruukista ja yläruukista. Väliruukissa oli iso saharakennus, mutta ainoastaan ala- ja yläruukista on tänä päivänä jotain jäljellä.

Alaruukki on Kimo ruukin tärkein alue, missä on vielä jäljellä vasarapaja, kivisilta vuodelta 1910 ja vesilaitos joka tuotti sähköä Kimoon, Vöyrin pohjoisosiin ja Maxmon mantereelle. Myös herraskartano on jäljellä, joka tosin rakennettiin vasta ison tulipalon jälkeen joka täällä oli 1700-luvulla. Nykyinen museo sijaitsee entisessä makasiinissa.

Täältä sai maakunnan teollinen kehitys alkunsa ja 1700-1800 luvulla paikka oli tärkeä rautateollisuuden keskus. 1860-luvulla rautateollisuus lopetettiin ja tilalle tuli tekstiilitehdas. Myöhemmin pari vasarapajaa muunnettiin sahaksi ja myllyksi.

Kimon ruukki nähtävyytenä

Kimon ruukin läpi kulkee Ruukinkatu, joka todellisuudessa on rauhallinen kylätie. Pihapiirissä on parikin parkkipaikkaa, joista toisesta lähtee jopa vaellusreitti ja pari lyhyempää ympyräreittiä. Me tulimme vasta illansuussa paikalle, joten museo oli jo suljettu. Ruukin alueella järjestetään kesäisin paljon ohjelmaa ja Kimon ruukin museossa on näyttely, kahvila ja kuvia rautapajasta ja erilaisia esineitä, täällä edelleen opetetaan raudantaontaa.

Tutustuin Kimon ruukin ympäristöön uteliain mielin, sillä muistikuvani paikasta olivat hatarat, enkä juurikaan muistanut lapsuudestani kovinkaan paljoa. Alaruukilla kävi kova vedenpauhu, niin kova että lapsi sai pitää korvistaan kiinni. Pienen sillan ylitettyämme tulimme suuren rakennuksen taakse, joka takuulla herätti mielenkiinnon kun sai niska vinossa katsoa, mihin rakennuksen katto loppuu.

Rakennuksen kivijalka on vasarapajan rauniot vuodelta 1791 ja tämä julkisivu on vasta ihan hiljattain (v. 2021) rakennettu raunioiden päälle. Rakennuksen sisälle on tarkoitus rakentaa jokin pienoismalli Ruukin entisestä toiminnasta.

Alaruukilla on lampi, josta vesi valuu Kimo-jokeen. Lammen toisessa päässä pilkotti pieni silta, joka toi mieleen aivan Claude Monetin puutarhan sillan tai vähintään sen maalauksen – kaareva muoto ja lumpeenlehdet vain puuttuivat.

Ruukin pihapiirissä on pieni pohjalaistalo, jossa toimii Einarsin kahvila jota voi vuokrata. Keskellä pihaa koristaa vanha juhannussalko ja jäin miettimään, koristellaanko se kenties joka vuosi vai onko se jäänne jostain vuosien takaa.

Mies toteaa, että näistä rakennuksista tulee mummola mieleen. Mietin, että ovatko ne ihan tyypillisiä suomalaisia rakennuksia vai nimenomaan tyypillisiä Pohjanmaalla. Itselleni ne ovat olleet aina niin itsestäänselviä rakennuksia, mutta eräs muualla kasvanut tuttuni kerran sanoi, että ei punaisia pohjalaistaloja muualla juurikaan näe.

Nautimme lämpimän kesäillan lämmöstä ja pyörimme pihapiirissä hissukseen ihmetellen. Ylitämme vielä yhden padon ja kosken ja pari siltaa, joiden kestävyyttä hieman epäilen, mutta luottavaisin mielin ylitän alapuolella pauhaavasta vesivirrasta huolimatta.

Kyroboas, övre hammaren – eli yläruukki

Yläruukki, jota kutsutaan ”Kyroboas” tai ”Övre hammaren” sijaitsee 2,5 km Kimon Ruukilta eteenpäin. Yläruukki on 1780-luvulta, mutta 1800-luvun loppupuolella se muunnettiin myllyksi, missä valmistettiin mm. puuvillaa ja alue oli toiminnassa vuoteen 1979 asti. Tämä Kyroboas on tänä päivänä suosittu kesäteatteri ja museoalue.

Lähdimme autolla yläruukille, sillä muistin siellä olevan jokin kesäteatteri paikka. Täällä tosiaan toimii kesäisin kesäteatteri, missä on pyörivä katsomo. Katsomo osoittaa pihamaalle, jonka ympäristössä on mitä muitakaan, kuin punamultaisia vanhoja rakennuksia. Katsomo voi kääntyä myös ruukkirakennuksen lavalle tai katsomon takana olevalle lammelle, jossa on pieni vene ikään kuin odottamassa näyttelijän tarttumista ruoriin. Hienon ja tunnelmallisen näköinen paikka ja tyttö toteaa autolle tullessaan:

”Mamma, tämä paikka oli tosi kiva. Tykkäsin käydä täällä!”

Kimo Ruukki ja Kyroboas on mielenkiintoisia paikkoja, missä kannattaa piipahtaa mikäli sattuu suhaamaan E8 tien ohi, matka valtatieltä ei ole pitkä. Yllätyin itse siitä, kuinka laaja alue oli ja kuinka paljon nähtävää siellä oli, yläruukki mukaanlukien.

Kulttuuriympäristö Pohjanmaalla

Kimo ruukilla on kulttuuriympäristöllistä merkitystä Pohjanmaalla ja ajattelin muutaman sanasen kertoa Pohjanmaan kulttuuriympäristöstä ja Pohjanmaan historiasta yleisesti. Pohjanmaa on lopulta aika laaja käsite, sillä sen voi tulkita kokonaisuudeksi joka koostuu myös Etelä,- Keski,- ja Pohjois-Pohjanmaasta.

Tässä yhteydessä puhun ainoastaan itse Pohjanmaan maakunnasta, joka suurimmaksi osaksi on ruotsinkielinen. Mutta tiesitkö, että Pohjanmaan keskuksessa eli Vaasassa sen asukkaat ovat 70 % suomenkielisiä, eikä ruotsinkielisiä.

Keskiajalla Pohjanmaa koostui suurpitäjistä, Mustasaaresta, Pedersörestä ja Närpiöstä. 1600-luvulla kuvioihin astui myös rannikkokaupungit, Vaasa, Kokkola, Uusikaarlepyy, Kristiinankaupunki ja Pietarsaari. Kaupungit olivat tärkeitä merenkulkukaupunkeja ja siksi niistä löytyy paljon vanhoja puutalokortteleita.

1600-1700-luvulla terva oli Pohjanmaalla erityisen tärkeää ja sitä käytettiin myös laivojen kyllästysaineena. Sen seurauksena suuria alueita kynittiin pelloiksi, kun metsiä käytettiin tervanpolttoon ja laivojen rakennukseen, siitä ovat Pohjanmaan lakeudet syntyneet.

Alueella tyypillistä ovat punamultaiset talonpoikaistalot ja ladot ja Pohjanmaa on Suomen muinaisjäännös rikkaimpia alueita. Pohjanmaan kirkot ovat 1600-1700-luvulta, mutta suurimmaksi osaksi 1800-luvulta.

Myös rannikko on luontaisesti läsnä ja täältä on useiden satojen vuosien ajan tehty kauppaa meriteitse. Ehkä tunnetuin on 1600-luvulta lähtöisin oleva postisoutu Björköbystä Ruotsin rannikolle ja nimenomaan rannikon saaristossa ja kylissä näkyvät vanhan ajan kädenjäljet.

Arkipäivää virkistää pieni lähiretki kotoa. Mitä mielikuvia sulla on Pohjanmaasta? Lukijoiden toiveesta jaan seuraavaksi omat Pohjanmaan vinkkini, missä muualla kannattaa Pohjanmaalla käydä.