Teemana kotimaa

Melko tasan kaksi vuotta sitten, aloitin kirjoittamaan elinanmatkalaukussa- blogia. Tämän blogin sisältö on siitä lähtien keskittynyt lähes ainoastaan matkakertomuksiin ulkomailta ja aiheisiin matkailun ympärillä. Nyt kun viime vuosina olen kiinnostunut hieman myös retkeilystä matkustamisen rinnalla, pohdin viime vuoden puolella, että siitäkin olisi mukava toisinaan jakaa tarinoita, vaikken mitään päiväkirjaa retkistä pidäkään. Omaa retkiblogia en kuitenkaan silloin perustanut, koska koin tämän matkablogin olevan enemmän omaa aluettani. Ajattelin lisäksi, etten voi lähteä sotkemaan niitä tarinoita tähän blogiin, joka keskittyy aivan omaan kategoriaan, lähinnä ulkomaan reissuihin.

Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja saa sen kunniaksi hyvin paljon huomiota matkailumaana eri lähteissä. Siitä sainkin hyvän aasin sillan alkaa sittenkin sekoittaa blogiin enemmän juttuja kotimaan luontokohteista (esim. patikka paikoista), sekä muista paikallisista kohteista kotimaassa. Tämmöinen päätös syntyi, vaikka viime vuonna asiaa jahkailinkin. Sitä paitsi hoksasin, että minähän itse päätän blogini sisällöstä.

Tänä vuonna blogin sisältö saa siis seurakseen hieman suolaa ja pippuria sekaan, esimerkiksi kansallispuistoista tai paikallisista kohteista, joissa tulee harvemmin itse käytyä tai vain jostain ihan pienestä asiasta Suomen matkailussa, ne jutut kun ovat uupuneet täysin ulkomaa- postauksien jyrätessä. Matkakertomukset laahustavat monta vuotta jälkijunassa, joten blogi keskittyy edelleen pääasiassa niiden julkaisemiseen. Olen innoissani, kun saan ”laajentaa” blogin sisältöä, hieman kepeämpiä ja pienempiä juttuja, massiivisten viikon matkojen yhteenvetojen sekaan.

Viime vuonna Retkipaikka -sivustoa selatessani totesin, ettei maakunnassani ole kovin montaa retkipaikkaa. Mietin, onko asia oikeasti näin, vai onko niistä kirjoitettu vain tavallista vähemmän. Retkeily ja ulkoilu on Suomessa vahvasti nousussa ja haluan omalta osaltani tuoda tässä blogissa myös Suomea kotimaana ja omaa maakuntaani esille enemmän. Esimakua tällaisesta paikallisesta postauksesta löytyy postauksesta Talvinen Levaneva, jonka kirjoitin jo viime vuoden maaliskuussa, sitä kuitenkaan silloin julkaisematta. Kohde sijaitsee Laihialla ja teemana on tietenkin patikointi.

En kirjoita kotimaasta matkapäiväkirjaa (kuten aiemmin on tullut esille, vain pidemmistä lomista pohjoisessa) enkä ala tulevien juttujen perässä laahustamaan ympäriinsä, mutta jos jokin mielenkiintoinen paikka sattuu kohdalle, voin siitä postauksen raapaista. Haluan edelleen keskittyä matkustamiseen, retkeilyyn ja luonnossa rauhoittumiseen, ilman taka-ajatusta siitä, mitä siitä voisi kirjoittaa. Tässä vaiheessa on pakko paljastaa, että eksyin kerran erääseen matkablogiin, joka myöhemmin osoittautui yhdeksi Suomen suosituimmaksi matkablogiksi. Ei ihme, itsekin erästä postausta lukiessani tuumasin kuinka hyvin ja niin kattavasti kirjoittaja oli kertonut joka asiasta. Blogia lukiessani tuntui, että monet matkat oli tehty toimittaja-mielessä blogia varten. Jäin sitä pohtimaan ja ajattelin, etten halua itse olla siinä tilanteessa, että blogi ohjaisi niin paljoa, että varaisin matkan puhtaasti blogikirjoituksia varten (ns. toimittaja näkökulmasta). Haluan nähdä maailmaa itseäni varten ja siinä sivussa kulkeutuu matkapäiväkirja mukana. Itselläni se on ollut niin pitkä perinne kirjoittaa joka matkasta matkapäiväkirjaa, että tuntuu luonnolliselta jakaa ne sellaisenaan myöhemmin muidenkin kanssa.

Seitsemisestä

Kotimaa ansaitsee ja saa tänä vuonna paljon huomiota myös meiltä Suomalaisilta mutta onneksemme myös ulkomailta. Aasiassa käydessäni otin kadun varrelta mukaani ilmaisjakelulehden, jossa oli artikkeli Suomen Lapista. Olin iloinen sen nähdessäni ja sitä lukiessani. Monesti itsekin törmää siihen, kuinka on nostettu uutuuksina pieniä maita matkailun kartalle ja joiden matkailu on kasvanut (esimerkiksi viime vuosina Kroatia, okei puskurina GoT). Viime vuonna ilahduin siitä tiedosta, että Suomi on päässyt Lonely Planetin matkailumaana kolmen parhaan joukkoon (kiitos 100v. juhlavuoden). Maailmalla vellovan turvattomuuden vuoksi on turistien määrä myös lisääntynyt Suomessa. Suomi on löydetty! Moni kaipaa lomilta huolettomuutta ja arjesta pois pääsemistä, Suomi tarjoaa monelle turvallisen kohteen, jossa ei tarvitse murehtia mahdollisia iskuja. Olen vilpittömän iloinen siitä, että turismi on maassamme nousussa. Peruskoulun jälkeen veri olisi vetänyt opiskelemaan matkailualaa, mutta päätin kuitenkin silloin toisin. Toisen asteen koulutuksen jälkeen, pohdin uudestaan matkailualaa ja jälleen kerran elämä vei toisiin opintoihin. Matkailu on siis jäänyt vain harrastus pohjalle ja ehkä ihan mukava niin. Olen kuitenkin edelleen yhä sitä mieltä, että tässä maassa on todella paljon ja monipuolista potentiaalia, kunhan vain olisi tarpeeksi rohkeutta markkinoida sitä maailmalla. Olen oikeasti ylpeä kotimaastani, mitä nyt nämä lumettomat talvet on hiemahkon ankeita paikallisenkin mielestä 😉 …ja kallis tämä maa valitettavasti on.

Suomessa on niin mahtavia matkailu elementtejä, jos niitä vaan uskallettaisiin korostaa enemmän. Ei tarvitse mennä Suomesta kovinkaan kauas, kun puuttuvat jo monet Suomen elementit (esim. tunturit ja revontulet). Yöttömät yöt kesällä on aivan jotain uutta hyvin monelle muualta päin tulevalle, saatika se, että talvella voi kävellä meren/järven päällä tai hypätä lumihankeen. Meillä ei ole Suomessa välttämättä kovin voimakkaita nähtävyyksiä, vaan Suomen valttikorttina ohjaa mielestäni luonto. Koska intohimonani on matkustus ja rakastan myös luontoa, on luonnollinen näkökulma kotimaan matkailussa luontomatkailu.

Kesäkaupungeista puhutaan usein, mutta mikä on teidän lukijoiden mielestä edustavin talvikaupunki Suomessa?