Matkakuumeilijasta kotihiireksi, voinko luopua matkustamisesta kokonaan?
Olen viime aikoina pohtinut paljon suhtautumistani matkustamiseen, sillä matkailu on aina ollut osa identiteettiäni ja nyt kun se on jäänyt elämästäni toistaiseksi lähes kokonaan pois, täytyy katsoa kompassiin.
Mitä elämässäni on, kun siihen ei sisälly matkustaminen? Vastaus on perhe, koti, luonto ja koira. Ei enää koirat, sillä lapinkoiramme jouduttiin lopettamaan tammikuussa R.I.P <3. Matkustaminen on minulle edelleen tärkeää, mutta kysymys on enemmänkin että kuinka tärkeää. Pohdinnoissa nousi mieleen useat blogikirjoitukset, joissa olen vuosia jollain tasolla kaivannut hitaampaa tahtia matkustamisen rintamalla. Joku sanoma tällä on oltava kun se nousee pintaan vuosi vuodelta.
Hetki ennen koronaa (2020), Uusi vuosikymmenen ja matkatottumukseni tulevaisuudessa? (2020), Ristiriita nimeltään kaukokaipuu & koti-ikävä (2019), I L M A S T O – Mitä kuuluu tulevaisuus? (2019), Vesieläin selviää myös kuivalla maalla (2017), Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle (2016), Kun matkalle lähteminen ahdistaa (2015), Mökkikuume vie kohti luontomatkailua (2015)
Olen halunnut pitää kiinni matkustamisesta, koska olen aina matkustanut ja tottunut siihen että elämäni on aina ollut seuraavan matkan odottamista. Siksi olen matkustamista jatkanut, vaikka joku ääni on useamman vuoden pyrkinyt vähentämään matkustamista, rauhoittumaan ja suuntaamaan enemmän luontoon. Olen tiedostamatta alkanut kasvaa pois ”reissaajasta” ja alkanut enemmän nauttia ihan vain kotona olemisesta, epäilen arvoni muuttuneen lasten ja luontosuhteen myötä.
Yhä uudelleen on sydän sykkinyt pohjoiseen ja se on ollut vahva merkki siitä, että luonto ja hiljaisuus on minulle erityisen tärkeää. Kaikkien käytyjen maiden jälkeen lempimaamme on Norja, joka on tuossa aivan vieressä. Siellä ollessa olen miettinyt, miksi matkustamme muualle jos viihdymme siellä niin hyvin. Pohjoisessa ollessa tuntuu aina niin hyvältä ja rauhalliselta, joten onko arvomaailmani edelleen matkailussa vai onko se nykyään sittenkin luonnossa?
Tämän vuoden matkahaaveet ovat Pyhä-Luosto, Posio ja Riisitunturi, Iso-syöte ja Rokua, mihin mahdollisesti teemme jonkinlaisen roadtripin. Muuten olen sitten aika huono matkustamaan kotimaassa, tahtoa olisi mutta ei mielikuvitusta tai riittävää mielenkiintoa. Tiedän, että ihan pienikin irtiotto kotimaassa täyttäisi ulkomaanmatkojen tuoman vaihtelunhalun.
Koronan vaikutus
Tottakai korona vaikuttaa näihin ajatuksiin, kun ei voi matkustaa ja saa etäisyyttä asioihin. Mitä itse koronaan tulee, niin mitä vaan voi vielä tämän vuoden aikana tapahtua, se me nähtiin jo viime vuonna. Keväällä matkustaminen tuntui yhtä mahdottomalta ajatukselta kuin tänäkin keväänä, mutta silti pääsimme matkustamaan vaivatta kesällä kotimaassa ja Norjassa. Tänä vuonna rokotusten myötä, voi tilanne muuttua hyvinkin nopeasti, toivottavasti vain parempaan suuntaan. Tällä hetkellä koko korona ajoittain pelottaa ja ahdistaa. Miten huolehtisimme pienistä lapsistamme jos me vanhemmat sattuisimme sairastumaan? Muuntovirusten vuoksi emme tule suurella todennäköisyydellä tänä vuonna matkustamaan ulkomaille, enkä varmaksi tiedä ensi vuodestakaan. Vaikka me aikuiset saisimme koronarokotteen tämän vuoden aikana, ei lapsemme sitä todennäköisesti saa ja siksi matkustaminen lasten kanssa olisi turhan riskialtista. Onneksi se on kuitenkin lapsille lähtökohtaisesti lieväoireinen, mutta silti menee terveys matkailun edelle.
Luin jostain, että matkailu olisi ollut muoti-ilmiö, joka on nyt puhjennut koronan vuoksi. En ole koskaan itse ajatellut matkustamista muoti-ilmiönä, mutta kirjoittaessani matkakertomuksia korona-aikaan, huomaan matkustamisen tuntuvan jotenkin ”vanhanaikaiselta”. En voi kuitenkaan olla ajattelematta sitä, kuinka matkustamisen tahti on vuosi vuodelta yhä useammalla, itseni mukaan lukien, kiihtynyt. Omat matkat ja muiden matkustaminen on ruokkinut halua matkustaa ja sitten sitä on taas menty. 10-vuotta sitten matkustin vain kerran vuodessa, nyt matkustaminen on muuttunut ja kiihtyvästä pyörästä olen jo pitkään halunnut hypätä pois. Onneksi se pyörä on pysähtynyt koronan seurauksena, olen saanut kaivatun tauon eikä patoutumia matkustamiseen ole liiaksi kertynyt.
Olen alkanut kuunnella yhä enemmän sitä ääntä, joka on täällä blogissakin tullut usein läpi tekstien. Miksi matkustan jos tuntuu siltä, etten halua matkustaa? Tai siis haluan kyllä matkustaa, mutta enää en vaan jaksa matkustaa samalla tahdilla kuin ennen koronaa. Silloin mentiin koko ajan matkasta toiseen ja nyt tämä korona-aika on osoittanut, että olen ihan hyvin pärjännyt ilman matkoja ja olen yllättynyt siitä, kuinka vähän olen ulkomaanmatkoja lopulta kaivannut. Tulevaisuudessa vähemmän on enemmän. Tottakai on matkustamista ollut myös ikävä ja päällimmäinen syy matkustamiseen on se, että se antaa elämääni niin paljon energiaa ja henkistä pääomaa.
Alkuvuosi on mennyt koiran luopumisessa, oman kehon hyvinvoinnin löytämisessä ja kotia rempatessa. Viime viikonloppuna tyttö esitti toiveen päästä laavulle paistamaan makkaraa ja mietin mahdollisia paikkoja tässä lähistöllä. Päädyimme meidän kodin lähimmälle laavulle, mikä tuntui hyvältä ratkaisulta. Reviirini on pienentynyt todella paljon, en osaa enää lähteä kovin kauas. Olemme myös pohtineet, mitä tekisimme puolison talvilomaviikolla, sillä haluaisin pois kotoa, mutta taas samaan aikaan ei huvita lähteä nyt korona-aikaan yhtään mihinkään.
Uudet haaveet
Matkojen sijaan haaveilen kaikesta muusta. Tämän vuoden puolella yllättäen jatkoimme remppoja. Haaveilimme keittiön faceliftistä, olin jopa yllättynyt kun puoliso oli samantien mukana muutoksessa, mutta asia korjaantui kuin itsestään, kun saimme korjattua keittiössä tökkineen asian. Sen sijaan uusimme seinien pinnat vierashuoneeseen, lähiviikkoina vaihdamme nykyisen takan varaavaan vuolukivitakkaan. Meidän nykyinen takka ei lämmitä taloa kovin hyvin ja vaihdon myötä saisimme toivottavasti sähkölaskuja pienemmäksi paukkupakkasilla. Päädyimme Nunnauunin vuolukivitakkaan, jonka hyötysuhde on 87 % ja päästöt pieniä. Ensi kesänä olisi tarkoitus uusia takapihan terassi ja maalata talo. Kodista on tullut yhä tärkeämpi paikka, mihin satsata.
Tällä hetkellä meidän vuosikausia kestänyt mökkikuume herää jälleen henkiin, kun kevät lähenee. Mökki on suurin unelma, mikä tulevaisuudessa on vielä edessä, enkä tiedä haluanko sen olevan aina askeleen itseäni edellä, jotakin mistä haaveilla. Samaan aikaan hirvittää satsata mökkiin niin paljon rahaa, kun vuokraamalla pääsisi helpommalla. Oma on kuitenkin aina oma ja mielikuvani omasta mökistä on tosi vahvat. Ajattelen mökkiä rauhoittumisen paikkana, mihin lähteä arjen keskeltä, haluaisin myös lapsille tarjota mökin tuoman lapsuudenmuistot. Olemme alustavasti miettineet, että rakentaisimme oman mökin, ellei juuri meidän kriteerejä täyttävää mökkiä sattuisi tulemaan eteen. Mökkikuume alkaa käydä malttamattomaksi, enkä osaa vielä sanoa koska se voisi toteutua.
Haaveilen myös seuraavasta koiranpennusta ja nyt olisi kyllä taalan paikka ottaa uusi koira, kun olen koko vuoden kotona vauvan kanssa ja mies etätöissä. Olemme kuitenkin tulleet siihen tulokseen, että haluamme olla jäljellä olevan koiran kanssa yksin loppuun saakka. Vanha koira on piristynyt ja nauttinut siitä, että saa olla ainoa koira ja vain perhekoira eikä laumanjohtaja muille koirille. Itsekin nautin todella paljon, kun meillä on vain yksi koira, on jotenkin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. Ennen joutui lähteä koirien kanssa lenkille, nykyään saa lähteä koiran kanssa ulos. Parempi, että lapsetkin on vähän vanhempia sitten kun koiranpentu tulee talouteen. Vuosia sitten ajattelin, että sitten kun meillä ei enää ole koiria, voisimme lähteä kuukaudeksi vaikka Uuteen-Seelantiin, se ajatus ei tunnu nyt lainkaan realistiselta. Tekisi kyllä hyvää olla hetken ilman koiraa, mutta aika näyttää osaammeko olla. Koiranpentu haaveeseen sisältyy paljon pieniä haaveita ja ne liittyvät lähinnä luontoon, retkeilyyn ja vaeltamiseen – mistä myös haaveilen.
Muuttaako matkakuume muotoaan?
Olenko jatkuvasta matkakuumeilijasta muuttumassa ihmiseksi, joka matkustaa vain muutaman kerran vuodessa ulkomaille (kun se on taas mahdollista), kesän viettää luonnossa ja omalla mökillä perheen kanssa? En voi myöskään olla ohittamatta sitä, kuinka seura tekee kaltaisekseen. Olen yli 10-vuoden parisuhteen jälkeen alkanut jollain tasolla omaksumaan puolisoni tapaan suhtautua matkustamiseen ja kotona oloon. Matkan päällä on kiva olla, mutta se lähtemisen kynnys kasvaa yhä suuremmaksi, minustakin on tullut mukavuudenhaluinen kotihiiri.
Todettakoon, että tämä kotihiiri on tällä hetkellä ihan kiitettävän kyllästynyt myös pelkkään kotona oloon…
Mitä jos päästäisin irti matkustamisesta ja maailmani koostuisi tulevaisuudessa enemmälti arjesta lasten kanssa, mökkiviikonlopuista ja luonnossa samoilusta? Tai miksen vain lopettaisi analysointia ja pitäisi edelleen tärkeät asiat elämässäni omalla painollaan? Matkustaisin talvisin ja keväisin ja kesät ja syksyt olisin luonnossa? Olisiko siinä riittävä tasapaino?
En usko, että voisin ihan kokonaan luopua matkustamisesta tulevaisuudessa, vaikka todellisuudessa olen tällä hetkellä koronan vuoksi siitä jo luopunut. Matkahaaveeni vain vähenevät ja matkustan harkitummin. Maailma odottaa kyllä <3 Voihan olla, että ajattelen nyt vain näin koska ei ole muita vaihtoehtoja kun matkustamista tulee nyt välttää. Sitten kun taas päästään, on taukoa matkustamisesta tullut ja paljon ja matkustaminen tuntuu pitkästä aikaa taas erittäin hyvältä.
21 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Pyhä-Luosto, Riisitunturi, Rokua ja Syöte on kivoja paikkoja kaikki. Juuri viime viikonloppuna olimmekin Syötteellä ja Riisitunturilla ihailemassa tykkylumimaisemia ja siitä kirjoitimmekin jutun jo blogiinkin. Matkustamisen ja luonnosta nauttimisen voi omasta mielestäni myös yhdistää ja luontomatkat onkin meidän suosikkimatkoja!
Elina
Oi, olitteko! Pitääpä käydä lukemassa 🙂 Tiedostan ite, että ajattelen turhan mustavalkoisesti, luontomatkailun suuntaan ollaan koko ajan menty enemmän ja enemmän, vaikka tällä hetkellä blogin puolella matkustetaan vielä paljon kaupunkikohteissa. Luontomatkailu on meille kyllä se meidän juttu ja tänä vuonna se suuntautuu luonnollisesti kotimaahan.
Aila ja Juha
Oli mielenkiintoista lukea pohdintaasi matkakuumeen mahdollisesta laskemisesta ja matkustamisen motiiveista. Samoissa pohdinnoissa on oltu täälläkin, vaikka elämäntilanteestamme johtuen vähän eri ajatuksia on pyörinyt mielessä. En oikeastaan koe, että matkustaminen sinänsä olisi enää pitkään ollut varsinainen motiivi niin kuin ennen. Olemme eläkkeellä ja vahvin motiivi on ollut lyhentää Suomen pitkää ja pimeää talvea ajamalla osaksi vuotta etelään ja lämpimään, lähinnä Espanjan Aurinkorannikolle. Sinne ja takaisin ajaessa olemme sitten halunneet nähdä jotain uutta joka kerta, eli se on ollut iso osa matkailun motiiveja. Viime vuonna tähän aikaan piirtelin kartalle reittiä, hain majapaikkoja, viestittelin meistä kiinnostuneen kodinvaihtajan kanssa ja taisimme jo vähän pakkaillakin. Ja sitten tuli se hetki, jolloin oli pakko päättää: Ei lähdetä. Vuosi on ollut monella tapaa jopa antoisa. Helmikuusta marraskuulle pyöräilimme ympäri pääkaupunkiseutua, retkeilimme lähimetsissä ja olimme liikkeellä kaiken aikaa. Kotona keskityimme pihaan. Kesällä meillä oli valtava määrä itse kasvatettuja kukkia, talvella innostuimme jäälyhdyistä ja muustakin jäätaiteesta. Satsasimme itseemme, aloimme valmistaa värikästä ruokaa ja siitä tulikin aikamoinen projekti. Johti laboratorioarvojen paranemiseen ja muutaman kilon painonlaskuunkin. Aivojen virikkeiksi olemme opiskelleet espanjaa ja pari viikkoa sitten liityimme venäjän alkeiskurssille. Enpä olisi ilman koronaa ikinä kuvitellut harjoittelevani kertomaan perheestä ja ammateistamme venäjäksi, mutta tänään olen koko päivän tehnyt sellaista kotitehtävää. Ei siis pelkkää huonoa matkustamattomuudesta. Jos vielä olisi ollut helpompi tavata äitiäni ja lastenlapsiamme, olisi ollut vielä parempi. En kyllä ole valmis pelkkään kotona olemiseenkaan, jos vain on mahdollista päästä osaksi talvea lämpimään. Mutta menee se näinkin. Tärkeintä on nauttia siitä, mitä tekee. Hyvää jatkoa sinullekin! Aila
Elina
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Oon saanu kans sellaisen mielikuvan, että yllättävän moni on ottanut tämän tauon matkustamiseen enemmänkin hyvällä, kun se aika on tuonut sitten jotain aivan muuta mukanaan! Täällä on aiemmin mennyt valtavasti aikaa seuraavien matkojen suunnitteluun, nyt käytän sen saman ajan muuhun. Tuo on kyllä tosi kiva tapa matkustaa, talveksi lämpimään ja matkalla sinne aina eri reittiä ja näkee samalla monta eri uutta paikkaa, wau, kuulostaa tosi kivalta kyllä! 🙂 Itse matkustan lähinnä vaihtelunhalun vuoksi ja siks että reissuilla riittää aina jotain uutta ihmeteltävää, mistä saa sitten uusia muistoja. Oon vaan huomannu, että paluumatkalla on usein katse jo seuraavassa matkassa ja mennään sitten koko ajan vaan matkasta matkaan, ilman kunnon hengähdystaukoa matkojen välissä – suorastaan suorittamista. Onpa mahtavaa, että teillä on terveyskin tässä parantunut! Kyllä tämä korona aika näköjään tuo paljon hyvääkin ihmisten elämään. Ja hyvin ootte kehittäneet itseänne tässä välissä, niin on parempi kielipää sitten kun reissuun taas pääsee 🙂
Stacy
Minusta on tullut urheiluhullu, ainakin siksi aikaa, kunnes kiihkomielet päättävät kieltää senkin. Bonuksena, olen sitten paremmassa kuosissa jos joskus vielä on vapaa maailma. Minusta tuntuu, että tämä vaikuttaa minuun arvaamattomasti niin, ettei mielihyväkeskukseni ole toiminut kunnolla ja liikunta on saanut sen toimimaan ainakin vähän paremmin. Paitsi että joskus tulevaisuudessa matkailisin, niin myös jaksaisin matkustaa ja nauttisin siitä enemmän.
Elina
Aivan totta tämä! Matkailu kun tuottaa paljon mielihyvää ja siitä on saanut aina paljon energiaa. Nyt kun matkustaminen ei tuotakaan samanlaista energiapiikkiä, niin se on kyllä tuntunut mielialassakin… Tämä oma "jaksamattomuus" saattaa hyvinkin johtua tuosta energiapiikin puutteesta. Liikunta vois kyllä olla yks hyvä keino lisätä hyvinvointia ja tosi hyvä, että oot sen löytäny ja saanu siitä paljon mielihyvää! 🙂 Kuulostaa hyvältä! Tsemppiä liikunnan iloon! 🙂
Anne / Elämää Nomadina
Kiinnostavaa pohdintaa, ja tottahan siihen joku syy on miksi tämä aihe on sinua mietityttänyt jo pidempään, ja jo ennen tätä koronan tuomaa muutosta. Ehkä tuossa on jo vähän ylianalysoinnin piirteitäkin, mutta vaikeapa sitä on aivojaan kieltää ajattelemasta. No, kyllä ne oikeat vastaukset lopulta löytyy ja asiat asettuu oikeisiin mittasuhteisiin.
Meillä elämänmuutos "kodittomiksi kiertolaisiksi" tavallaan tietysti tarkoitti siirtymistä jatkuvaan matkalla olemiseen, mutta toisaalta oikeastaan vähensi matkustamista, tai ainakin lentämistä ja sellaista uusien kohteiden ahmimista. Tämänhetkinen elämä maailmalla on hidasta arkea harvakseltaan vaihtuvissa maisemissa, ja se on tuntunut oikeastaan aika hyvältä, mutta varmaan tämä tahti tästä taas vilkastuu kun maailma joskus avautuu, sillä ei se seikkailunnälkä ole kadonnut.
Elina
Mulla on kyllä joskus taipumusta miettiä asioita liikaa 😉 Helpommalla pääsis, kun vaan eläisi omalla painollaan, matkustaa jos huvittaa ja jättää matkustamatta jos tuntuu siltä, ettei jaksa. Hassua, että tämä kunnon reissuväsymys on iskeny vasta aikana kun ei matkusta, vaikka piirteitä on ollu havaittavissa jo pidempään. Ja ettei käsitetä väärin, oon silti nauttinut tosi paljon reissaamisesta <3 Tuo kuulostaa kyllä hyvältä tavalta, mennä omalla painollaan, fiiliksen mukaan, elää rauhallista arkea eikä mennä jatkuvasti paikasta toiseen ! :))
Pirkko / Meriharakka
Seniori-ikäisenä, joka on viime vuoden matkustanut "tavoitteellisesti", ideana nähdä maailmaa mahdollisimman laajalti (yli 140 maata käytynä), niin ajatus matkailun lopettamisesta ei vieläkään tunnu kivalta. Nuo "vaihtoehtoiset" jututkin kun on jo tullut testattua, kesämökki oli ja meni, purjevene oli ja meni, ja keittiökin on rempattu. Tosin taitaa matkailu vielä pitkään olla sen verran vaikeaa, ettei sitä ihan ilokseen tee ja hampaat irvessä jonnekin, missä kaikki paikat ovat kiinni, ei nyt oikein kannata lähteä. Ei vaikka rokotusten myötä riskit omalta osalta olisivatkin jo suht vähäisiä vakavasti sairastumisen osalta. Toki tiesin, että matkailu jossain vaiheessa loppuu, kun kunto ei enää riitä, mutta en sittenkään ihan vielä haluaisi sen loppuvan – vaikka voihan niin käydäkin, sillä rajattomasti meillä ei enää ole aikaa.
Elina
Tämä pandemia yllätti kyllä kaikki, eikä ihan vielä ole helpottamassa tämä tilanne. Joo, se onkin paha jos kaikki tämmöiset on jo koettu ja takanapäin, että mitä sitten vielä keksii. Jos yksin rokotteen ja maskin kanssa joskus pääsee reissaamaan, niin on varmasti ok. Mutta niin kauan ku tää pandemia on päällä, niin tuskin lähdetään lasten kanssa mihinkään, tai korkeintaan esim asuntoautolla, et saa olla pitkälti omavaraisesti ja omissa oloissaan. Tämä pandemia on siinä mielessä tappanut motivaation matkustaa just siks ku se ei oo vaan mahdollista, vaikka jossain taustalla on kuitenkin se aito halu matkustaa <3
Jaana
Kuulostaa ihan hyvältä, että tilanteen muuttuessa olet tyytyväinen muuttuneisiin olosuhteisiin ja keskityt niihin. Olethan ihan vapaa myöhemmin tekemään taas sopivia muutoksia. Matkustaminen on ihan kivaa ja paikallaanolo välillä voi avata ihan uusia syitä matkakuumeilla: )
Elina
Niinpä. Pitää kattoa tilannetta uudestaan sit kun matkustaminen on taas meidän mielestä turvallista 🙂 siihen asti en käytä energiaa liikaa, vaan keskityn muuhun. Jatkan kuitenkin blogin kirjoittamista, sillä haluan tän ajan tasalle. Sitten kun taas mennään, saa kirjoittaa vain ajankohtaisista asioista 🙂
Cilla Maria | From sunset last night to sunrise this morning
Voihan se matkaväsymys iskeä pikkuhiljaa, ihmiset myös muuttuu vuosien varrella. Sullakin varmaan vaikuttanu ajatuksiin tuo perheen perustaminen. Tuskin sitä itekään tulis yhtä aktiivisesti matkusteltua, jos olis pieniä lapsia.
Näillä näkyminen oma matkustelu ei kyllä tuu ihan hetkeen loppumaan. Just ennen koronaa tosin ajattelin, että "ens vuonna en matkustele näin paljoa". Kävin vuonna 2019 muistaakseni 18 maassa ja loppuvuodesta lähin vielä Lappiin töihin. Sillon väsytti oikeesti.
Mut sit kun tää kaikki on ohi, niin lähen kyllä varmaan ainakin yhelle pidemmälle reppureissulle.
Anna
Osaan samaistua ajatuksiisi. Kuinka arkipäiväistä matkustamisesta on tullut, pari klikkausta ja sähköpostissa on halvat lennot milloin minnekin. Rakastan matkustelua, mutta se jatkuva pakkaaminen, suunnittelu ja siirtyminen aina seuraavaan kohteeseen on välillä raskasta. Olen myös tuntenut helpotusta, kun nyt ei "tarvitse" koko ajan matkustaa. Tauko tekee hyvää, niin taas jaksaa mennä eikö vain?! 🙂
Elina
Perhe vaikuttaa kyllä varmasti tosi kyllä. Ennen lapsia matkustin paljon just siks, että perheen myötä "rauhottuisin" ja sitä rauhoittumista oon nyt yrittänyt tavoitella (tosin esikoisen kanssa matkustin äitiyslomalla/hoitovapaalla kans paljon, ettei se kyllä sillon yhtään himmannut se vauhti lapsen myötä :'D). 18 maata on kyllä tosi kiitettävä tahti vuodessa ja siinä voi reissuväsymys jo tuntua! Noin mäkin aattelin, et ens vuonna sitten vähemmän ja aina tuli kuitenkin enemmän matkoja 😀 Mutta loppupeleissä voittaa ne kaikki muistot mitä niistä matkoista saa! 🙂 eihän ykskään matka ikinä kaduta <3
Elina
Joo, uskon kyllä, että heti kun saa matkustaa niin sitä tosi mielellään taas lähtee! 🙂 Apua, tässähän tulee taas matkakuume, joka on kyllä oikeasti niin petollinen, se voi tulla niin helposti, vaikka minuutti sitten puhuisi mitä muuta! Lasten kanssa reissaaminen on kyllä astetta vaativampi juttu, kun pakkaamista on niin paljon enemmän ja saa jännittää, ettei joku ala temppuilemaan (esim vauva ei viihdy nyt yhtään autossa), joten se tuo matkusteluun oman kynnyksen lähteä. Esikoinen on onneks aina ollu innokas reissaaja, et sen kanssa mielellään lähteekin reissuun. Matkalla olo on kyllä ihanaa, se valmistelu vaatii hieman ponnisteluja 😉
Annemaria/Samppanjaa muovimukista
Hyvä pohdiskella näitä asioita välillä ja syitä siihen, miksi matkustaa. Koronan takia olen joutunut luopumaan monista sellaisista asioista, jotka ovat olleet itselleni iso osa elämää, kuten matkailusta. Korona on kaventanut elinympäristöä ja joskus se tuntuu jopa hieman ahdistavalta, vaikka kotona olosta pidänkin. Rajansa kuitenkin kaikella. Edelleen odotan aikaa, jolloin maailma on taas tavoitettavissa.
Outi / Nattura-blogi
Kovin tuttuja ajatuksia matkailusta. Olen itsekin tässä vuoden sisällä ymmärtänyt, että tykkään kyllä matkailusta, mutta sytyn yhtä paljon tai jopa enemmänkin luonnon ääressä olemisesta, retkeilystä ja ulkoilusta. Aina ei tarvitse lähteä kauas tunteakseen olevansa lomalla.
Elina
Tuli vielä mieleen kommentoida, että tosiaan just tuon "vaikeuden" vuoksi en halua edes matkustaa, kun paikat ei ole edes auki ja koko ajan saa olla joka paikassa sitten varovainen. Eihän se ole nautinnollista. Täällä kotonakin saa jo olla tarpeeksi varuillaan… Mutta ennen kaikkea ajattelin, että on kyllä tosi hienoa, että ootte saanu matkustaa jo noin paljon! Niistä saa kyllä olla tosi kiitollinen 🙂
Elina
No just samat ajatukset. Matkustamisesta on täytynyt luopua ja sit suunnata ajatukset muualle, kun matkustaminen ei näillä näkyminen palaudu useaan vuoteen :/ Onneksi tähän on sopeuduttu joten kuten, vaikka välillä tulee sellainen olo, että onko tämä tottakaan. Sais loppua, mua niin ahdistaa tämä koko korona.
Elina
Kiva kuulla! 🙂 Jep näin se on, sitä voi olla tosi fiiliksissä jostain tosi "yksinkertaisesta" paikasta, eikä se vaadi sitä lentämistä/matkustelua kovin kauas, vaan lähelläkin on paljon mistä mieli virkistyy 🙂 Nyt sitä arvostaa jo ihan vaan pientäkin maiseman vaihtoa. Viime keväänä löysin meidän kylästä ihan kiven heiton päästä useita tosi kivoja metsäreittejä ja olin niistä aivan ihmeissäni, että näinkin lähellä on vaikka mitä 😀