Valasretki Vancouverissa, näkyikö valaita?

Vancouver sijaitsee maailman laidalla, Kanadan länsirannikolla Tyynenmeren rannalla. Kaupungista järjestetään erilaisia meriretkiä ja meille oli selvää, että haluamme täällä lähteä ensimmäistä kertaa elämässä merelle katsomaan valaita. Menikö kaikki putkeen? Näimmekö valaita? Jos näimme, minkälainen kokemus valasretki Vancouverissa oli?

Varasimme jo Calgarysta käsin valasretken Vancouveriin ensimmäiselle päivälle, jotta varmasti pääsisimme matkan aikana valasretkelle. Aloin melkein hysteerisesti nauramaan, kun Vancouveriin laskeuduttuamme avasin puhelimen ja sain sähköpostiin tiedon, jossa kerrottiin valasretken (tietenkin) peruuntuneen.

Matkapostauksiani pitkään lukeneille on jo käynyt selväksi, että täällä on viime vuosina peruuntunut lukemattomia meriretkiä, joten tämäkään ei tullut yllätyksenä. Se ikään kuin kuului jo asiaan, että meriretki peruuntuu. Lopulta saimme siirrettyä retken matkan viimeiselle päivälle, jolloin valasretki toteutui sittenkin.

Siirtyminen valasretkelle Vancouverissa

Monet Vancouverin valasretkistä lähtevät keskustan ulkopuolelta ja meidän retki lähti Fisherman Villagesta. Pääsimme perille hyppäämällä metroon (25 min), joka vei meidät viimeiselle metropysäkille Richmondiin. Sieltä hyppäsimme taas paikallisbussiin nro 406, joka vei perille 20 minuutissa.

Poika oli täyttänyt edeltvänä päivänä vuosina ja hän oli ehdottomasti halunnut itse valita oman lahjansa ja melkein suuttui siskolle, joka ehdotti hänelle yllätyslahjaa. Poika oli valinnut käärijän vihreän monsteriauton, joka valitettavasti unohtui tähän bussiin. Suu meni vähän mutruun ja odotimme kunnon surukohtausta, mutta sellaista ei tullut.

Olimme perillä tuntia aiemmin, aivan kuten oli ohjeistettu. Oli aikaa täyttää vesipullot, käydä vessassa, täyttää vastuuvapauslauseke ja pukea päälle erilliset takit joilla pysyy merellä lämpimänä.

Fisherman Village on aika suloinen pieni satama, jonka ympäristössä on kahviloita ja ravintoloita ja muutamia kauppoja. Aurinko paistoi, joten ostimme lapsille lippikset ja aurinkolasit. Löysin täältä myös toteemipaalun 26 dollarilla, mutta päätin ostaa sen vasta retken jälkeen. Retken jälkeen liike oli jo kiinni, joten lopulta maksoin samasta toteemipaalusta Vancouverin keskustassa 46 dollaria. Täällä voi nähdä myös merileijonia.

Valasretki Vancouverissa

Lähdimme retkelle kello 11 ja takaisin palasimme puoli viisi, retki kesti siis 5,5 tuntia. Lähdimme satamasta kovaa vauhtia kohti Vancouver Islandia. Meren väri vaihtui matkanvarrella kuin veitsellä leikaten, turkoosin värisestä merestä tumman siniseen.

Oli todella suuret odotukset ja tähyilimme merelle taukoamatta. Kun olimme jo ajelleet tunnin, pian puolitoista ja kun näin valasoppaamme huolestuneet kasvot, iski epätoivo.

Valaita pitäisi jo näkyä ja olin toimistolla itsekin ehtinyt tutkia karttaa sen verran, että hahmotin missä valaita olisi eniten ja tiesin myös suuntavaistosta että nyt matkaamme sieltä suunnalta pois päin kohti pohjoista, missä valaita on vähemmän.

Kahden tunnin jälkeen pessimistiset ajatukset otti vallan, mitä jos emme näekään valaita? Olimme maksaneet retkestä useita satoja euroja ja vaikka retkellä on takuu että mikäli valaita ei nähdä, saisi koska vain palata veloituksetta takaisin. Tiesin, että emme kyllä Vancouveriin palaisi pelkän valasretken vuoksi.

Tiedän ettei luontoon voi vaikuttaa, eläimet liikkuvat omia reittejään ja ihmiset sopeutuvat niiden mukana. Kahden tunnin jälkeen suuntasimme vielä kohti poukamaa, missä oli veneitä pysähtyneinä, silloin olimme vihdoin saapuneet valaiden luo.

Vancouver valasretken valaat

Oppaamme kertoi, että edessä olevat valaat ovat Miekkavalaita. En muita valaita olisi osannut edes toivoakaan, sillä halusin nähdä aivan oikean ”Free Willyn” valaan joka pompahtaa ilmaan.

Valaat uivat rannikkoa pitkin, suurimmaksi osaksi sukeltaen mutta aika usein näimme heidän selkämyksensä sekä pyrstön. Hyppyjä ilmaan ei tullut.

Seurasimme valaiden menoa reilun tunnin ajan, kunnes lähdimme ajamaan takaisin kohti Vancouveria. Valaiden pelkän selkämyksen näkeminen oli pienoinen pettymys, etenkin kun näimme valaat hyvin kaukaa. Veneillä ei ollut asiaa lähemmäs, sillä valaihin on pidettävä vähintään 200 metrin etäisyys.

Oppaamme tunsi valaat ja niillä oli omat lempinimet, meidän näkemämme valaat olivat äiti ja poika ja opas tunnisti yksilöidyt valaat tietystä merkistä selässä. Olivathan ne seuranneet valaita päivittäin vuosikausia.

Olimme jo kovaa vauhtia palaamassa takaisin kohti Vancouveria, sää oli muuttunut pilviseksi. Vene kuitenkin yllättäen pysähtyi ja opas kertoi erään valaan olevan lähettyvillä.

En heti nähnyt valasta, mutta kuulin sen. Se oli kyllä tämän valasretken upein elämys, tiedättekö sellaisen syvän valaan vihellyksen / huokauksen joka lähtee valaan suuresta massasta. Sellainen ääni kuului veden alta ja se oli aivan mieletön. Melkein tekisin mieli kaivella netistä pelkkiä valaiden ääniä ja kuunnella niitä, niin meditatiivisia.

Näin jälleen kerran valaan selkämystä ja pyrstöä, mutta ei tälläkään kertaa hyppyä. Kyseessä oli tällä kertaa tämän aluevesien suurimmasta valaasta, ryhävalaasta.

Siinä missä miekkavalas voi olla 7-9 metriä pitkä, on ryhävalas on 15-16 metriä pitkä. Retki olisi ollut täydellinen, mikäli olisimme nähneet valaan hypähtävän mutta näimme valaat nyt edes jossain muodossa.

Takaisin Vancouveriin, yllättävää historiaa

Takaisin Vancouverin keskustaan pääsimme retkenjärjestäjän ilmaisella shuttlekyydillä. Matkustimme ruuhka-aikaan ja matka kesti tunnin.

Vancouverissa oli aikaisemmin kova asuntopula ja jos omakotitalo asujat olivat aiemmin maksaneet taloistaan 100-200 tuhatta dollaria, olivat rakennuttajat ostaneet talon ja tontin 1,5 miljoonalla rakentaakseen uusia kerrostaloja.

Tällä tavoin monesta Vancouverilaisesta tuli miljonäärejä. Yhdelle pääkaduista oli myös suunniteltu rakennuttavan metrolinjaa mutta kaupunkilaiset vastustivat sitä niin paljon, että lopulta metro rakennettiin maan alle. Sen sijaan suunnitellulle paikalle istutettiin runsaasti erilaisia puita; kirsikkapuita, vaahterapuita, punapuupuita yms.

Ennen matkaa oli meidän kohta 4-vuotias poika puhunut ja kertonut meille paljon tarinoita siitä, kuinka hän oli ”silloin kun pappa oli pieni” asunut Kanadassa. Hän kertoi, että on hän toiminut siellä laivojen hinaajana ja paljon hän puhui siellä sijaitsevista tulivuorista. Tein jo omat tulkinnat ajatellen, että hän on edellisessä elämässä seilannut Kanadan ja Islannin meriteitä, koska Islannissa on tulivuoria.

Ajelimme Elizabeth puiston ohi ja kuskimme kertoi, että puiston kohdalla on aikoinaan sijainnut tulivuori! Sen kuultuani tuli pienoinen epäusko, mitä jos poika puhuukin totta. Itse uskon entisiin elämiin ja tiedän, että pienillä lapsilla saattaa olla vielä ”portit auki” entisiin elämiin.

Mikään ei voi todistaa, että pienen pojan puheet olisivat totta, mutta pienellä varautuneisuudella, uteliaisuudella ja avoimuudella olen kuitenkin lukuisia kertoja kuunnellut näitä tarinoita jotka aina alkavat sillä ”sillon kun pappa oli pieni”.

Valasretki Vancouverissa oli melko kallis ja olisimme halvemmalla päässeet, jos olisimme lähteneet valasretkelle esimerkiksi Islannissa. Ajattelin kuitenkin, että olemme nyt niin toisella puolella maapalloa ja tämä on sellainen harvinainen elämys, joten siksi Vancouverin valasretken mahdollisuuteen halusin tarttua ja olihan se mieleenpainuva elämys kun pääsimme merelle.

Oletko sinä käynyt valasretkillä? Missä siinä tapauksessa? Oletko nähnyt valaan hypähtävän tai kuullut valaan ääniä?

10 kommenttia

  • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

    Skjervøyssa Norjassa nähtiin miekkavalaiden hyppivän, se oli hieno kokemus. Täytyy tosin sanoa, että sää oli varsin viileä, joten kuvia ottaakseen piti hyväksyä, että sormet olivat aivan jäässä. Tuolla kun miekkavalaita on mahdollista nähdä joulukuun ja helmikuun välisenä aikana, niin oikeasti oli kyllä kylmä. Taisivat sanoa, että muutamaan kertaa valaat kauden aikana intoutuvat hyppimään, joten hyvä tuuri kävi. Teimme kaksi retkeä peräkkäisinä päivinä, toisena hyppyjä ei näkynyt. Harmaavalaiden hyppyjä on muutama tullut nähtyä myös Meksikossa Bajan alueellella.

    • Elina

      Osaatko sanoa, kuinka iso merkitys aluevesillä on, missä näkee mitäkin valaita? Mietin, että näkeekö näitä ryhä ja miekkavalaita lähempänä (esim Islannissa?), tai miekkavalaita nyt näköjään näkee Norjassakin. Se kuulostaa todella hyvältä, ehkä pitäisi harkita talvista reissua Norjaan! 🙂

      • Mikko / Matkalla Missä Milloinkin

        Sillä on todella suuri merkitys, että missä alueella on. Tuolla alueella oli tosiaan myös ryhävalaita. Kaskelotteja puolestaan on mahdollista päästä näkemään vähän etelämpänä, lähempänä Lofootteja. Islanti olisi varmasti mys kiva paikka valaiden katseluun!

  • Pirkko / Meriharakka

    No onneksi sentään näitte valaita, vaikkakin sitten vähän kauempaa ja enimmäkseen selkiä. Me kävimme aikoinaan Vancouverissa matkalla Alaskan risteilylle ja Alaskassa, taisi olla Ketchiganissa valitsimme laivan retkistä jonkun, jossa taidettiin luvata kotkia ja toteemeja, mutta niiden lisäksi sitten onnistuimme näkemään valaita ja vielä sellaisessa bubble feed -muodostelmassa, jossa valaat keräytyvät ympyräksi ja saavat veden kuplimaan, mikä tuo kalat pintaan ja sitten ne nousevat muodostelmassa ylös ja nappaavat ne kalat. Oli upea näky!
    Jos haluat lukea tuosta retkestä niin tästä löytyy: https://meriharakka.net/2017/09/14/valaita-ketchikanissa/

    • Elina

      Wau! Kuulostaapa hienolta kokemukselta, pitää käydä lukemassa ja kurkkaamassa minkälainen tuo teidän kokemus oli! 🙂 Onneksi tosiaan nähtiin valaita edes jossain muodossa 🙂 Alaskan risteily olis mahtava joskus kokea! Sen vuoksi mietittiin pitkään, mennäänkö nyt lainkaan Vancouveriin kun jos tuo risteily jonain päivänä toteutuu, niin sillon tulisi samalla käytyä Vancouverissa.

  • Mari /Maailma kotina

    Muuten meidän nuorimmainen neljävuotiaana kertoi aina tarinaa ihmisille, että hän on puolalainen. Niin vakuuttavasti, että minulta usein kysyttiin, että onko mieheni Puolasta😅. Oikeasti hän oli häissä Puolassa parikuukautisena ja sitten meillä oli puolalainen au pair kun hän oli parivuotias. Tuon ikäinen on hyvä vetämään omia johtopäätöksiään. Ihan paras ikä!

  • Paula - Gone with the Gastons

    Valaat on kyllä niin mahtavia, että niihin ei kyllästy koskaan! Olen ollut valasretkellä Islannissa ja Havaijilla, ja nähtiin kyllä molemmissa valaita mutta ensimmäisessä vasta melkoisen etsinnän jälkeen. Pyrstöjä näkyi enemmän kuin hyppyjä, eli se niin sanottu ”miljoonan dollarin kuva” on minullakin vielä ottamatta. Täällä Kaliforniassa ei olla oltu valasretkellä mutta muuten meriretkillä kyllä, ja aina on nähty valaita. Joskus pitäisi varmaan tehdä oikein valasretki täälläkin, varsinkin sinä aikana kun ne kulkevat tästä Kalifornian ohi talvehtimaan.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *