Vancouverin kuuluisimmat nähtävyydet: Capilano Bridge ja Grouse Mountain
Vancouverin kuuluisimmat nähtävyydet ovat Capilano Bridge ja Grouse Mountain. Molemmat sijaitsevat keskustan ulkopuolella ja aika lähellä toisiaan, joten ne kannattaa yhdistää samalle päivälle. Tässä meidän kokemuksia ja fiiliksiä molemmista paikoista.
Capilano Bridge
Hyppäsimme ilmaisen shuttlebussin kyytiin Vancouverin keskustasta, Canada Palacen edestä. Matka-aika Capilano kuuluisalle sillalle kestää n. 15-20 min. Bussit kulkevat puolen tunnin välein.
Ostimme molempiin paikkoihin liput etukäteen netistä. Suuntasimme sillalle heti aamusta, jolloin siellä oli suhteellisen vähän väkeä. Yllätyin, kuinka nopeasti sitä pääsi suoraan sillalle sisäänpääsyn jälkeen.
Siinä alussa on iso matkamuistomyymälä, jota Paula kehui Pohjois-Amerikan mittakaavassa todella monipuoliseksi, sitä se oli kun myynnissä oli laajasti vaikka ja mitä. Vierestä löytyy myös ruokapaikka ja kahvila. Täältä voit muuten lukea Paulan kattavan postauksen tästä samasta paikasta.
Capilanon silta on 140 metriä pitkä, se on kapea ja pitkä ja heiluu jonkin verran sillä kävellessä. Silta ylittää Capilanojoen 70 metrin korkeudessa. Heilumisen määrän näkee melkein vielä paremmin sillan alta.
Mukana oli yksi korkeanpaikankammoinen, mutta häneltä sillan ylittäminen sujui hyvin eikä hän valittanut lainkaan että olisi ollut liian jännittävää. On hyvä pysyä liikkeessä, sillä mikäli pysähtyy, tuntee heilunnan paljon paremmin.
Capilanon silta on rakennettu alunperin vuonna 1889, jonka jälkeen siltaa on uusittu lukuisia kertoja. Nykyisin silta on niin vahva, että sen on sanottu kestävän 75 täysikasvuista elefanttia. Sillalla käy vuosittain yli 800 000 turistia, eli lähes miljoona.
Capilano Bridge – riippusiltapuisto
Sillan toisella puolella on myös muutama ravintola ja täältä lähtee luontopolkuja kauniiseen metsään. Täällä voi kulkea puiden välissä riippusiltoja pitkin jotka johtaa puusta puuhun yläilmoissa. Tämä oli todella kiva paikka!
Me vierailimme täällä halloween aikaan lokakuussa ja paikka oli koristeltu hienosti halloween teemaisesti. Paikka oli täynnä hyväntuulisia ja iloisia luurankoja, osa oli kiipeämässä puihin, osa otti rennosti uimapatjalla lammikossa, osa oli kahvilla kavereiden kanssa ja osa katseli maisemia iloisesti. Paikka olisi varmasti upea etenkin pimeällä.
Lapset saivat halloween teemaisen tehtävävihon, jonka tehtävien täyttämiseen tarkkailimme puistoa vielä tarkemmin. Myös Halloween ajan ulkopuolella on lapsilla mahdollisuus suorittaa alueella erilaisia tehtäviä.
Alueella kerrotaan metsän ja veden merkityksestä maapallolle. Sademetsät ovat merkittävä hapen lähde ja pelkästään tämän metsän yksi jättipuu antaa happea nelihenkiselle perheelle. Opin, että kodin pihapiirissä olevat puut voivat tiputtaa kesällä talon lämpötilaa jopa 10 asteella ja talvisin puut suojaavat taloa tuulelta ja säästävät samalla lämmityskustannuksissa.
Vesi on maapallolla elämän lähde, sillä elämämme pyörii veden ympärillä. Nämä puut voivat sitoa itseensä vettä 40 % vain pelkästään sumusta. Vettä ylikulutetaan ja sen vuoksi jokaisella säästetyllä vesipiralla on suora vaikutus koko maapalloon. Polun varrella on siis ihan kivoja muistutuksia tärkeistä asioista.
Alueella on paljon suuria ja vanhoja puita jotka suojaavat hyvin sateelta. Tuntui kuin olisimme olleet aidossa sademetsässä. Ehkä tämä oli oikea sademetsä?
Lopuksi kiersimme vielä Cliffwalkin, sekin oli tosi hauska! Meillä kun jäi Jasperin kansallispuistossa yksi skywalk välistä. Capilano Bridgen puiston Cliffwalk kulkee kanjonin kallionseinämän vierestä, yläilmoissa joen yläpuolella. Cliffwalkin jälkeen polku jatkuu jonkin matkaa takaisin ravintola-alueelle.
Alueelta löytyy myös useampi toteemipaalu. Toteemipaalut ovat keskenään erilaisia ja jokaisen hahmo symboloi jotain asiaa. Tämä on siis hyvä paikka tulla katsomaan toteemipaaluja, joita toki löytyy myös ilmaiseksi katseltavaksi Stanley Parkissa.
Grouse Mountain
Capilano Bridgeltä pääsee suoralla bussikyydillä Grouse Mountainelle, bussimatka kestää n. 20 min. Säännöllinen bussikyyti suoraan Vancouverin keskustaan Grouse Mountain vuorelta kulkee tosin vaan kesäaikaan ja näin sesongin ulkopuolella ei suoraa bussikyytiä ole.
Me ratkaisimme asian hyödyntämällä Capillano Bridgen shuttlebussia mennen tullen ja käyttämällä näiden kahden välissä kulkevaa nro 236 bussilinjaa. Bussimatka maksetaan suoraan lähimaksulla ja lähimaksulla voi maksaa vain yhden ihmisen kerralla. Eli yksi ihminen ei voi maksaa samalla kortilla koko seurueen lippuja. Lapset matkustavat ilmaiseksi.
Grouse Mountain on 1 231 metriä korkea vuori Vancouverissa ja yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Gondolihissi huipulle kestää 6 minuuttia ja hissi on Sveitsiläisvalmisteinen ja siihen mahtuu kerralla paljon ihmisiä.
Maisemat hissin kyydistä ja vuoren huipulta avautuvat Vancouveriin ja merelle, suosittelen valitsemaan paikan hissistä maisemien suuntaan mikäli niitä haluaa gondolin kyydistä ihastella. Selkeällä säällä on vuoren päältä näkymät 80 km päähän.
Vuoren huippu oli meille pieni pettymys, sillä siellä oli lokakuussa työmaa käynnissä kun paikat oli jo sesongilta suljettu ja aluetta valmisteltiin tulevalle laskettelukaudelle. Kesäisin siitä saa enemmän irti kaikkien palveluiden ollessa auki.
Ylhäällä ei kannata mitään panoraamamaisemia odottaa, vaan näköalapaikkoja on rajoitettu määrä. Yksi niistä on kahvilan alapuolella. Täälläkin on vaijeriliuku sekä pieni seikkailupuisto puiden yläilmoissa, mutta se oli myös suljettu jo tältä sesongilta.
Alueella voi maastopyöräillä, patikoida, pelata frisbeegolfia, laskuvarjoilla, käydä helikopteriajelulla ja huipulla järjestetään myös erilaisia metsurinäytöksiä.
Kahvilan yhteydessä on pieni Vancouverin Olympia näyttely sekä teatterisali, jossa pyörii erilaisia lyhytelokuvia mm. Grouse Mountainista talvella.
Vietimme vuoren huipulla pojan synttäreitä, hän oli ihanan vaatimaton kun haimme hänelle kahvilasta kakkua.
Coola & Grinder
Ylhäällä odotimme näkevämme alueen kaksi pelastettua karhua, Coolan ja Grinderin. Ne olivat syy siihen, miksi olimme vuoren huipulle tulleet. Karhut oli todella mielenkiintoista nähdä, vaikka mieluummin olisin halunnut nähdä ne vielä enemmän ”aidosti luonnossa”.
Coola karhu on löydetty vuonna 2001 hänen emonsa jäätyä auton alle, nykyisin kaverina toimii Grinder. Grinder löydettiin myös vuonna 2001 hyvin hoikkana ja heikkona vaeltavan yksin. Grinderia oltiin jo melkein lopettamassa hänen huonon yleiskuntonsa vuoksi, mutta hänet pelastettiin tänne ja siitä lähtien hän on asunut Grouse vuorella.
Karhuilla on vuoren päällä oma aitaus, missä asuvat. Oli avarampi aukio heinikossa ja suojaisempi metsä, karhunkatselun ympäri pystyi kävellä. Vaikka karhut ovat taatusti jo vuosien varrella tottuneet ihmisiin, olivat he edelleen arkoja. Heti kun alkoi kauempaa kuulua kaivinkoneen ääniä, juoksivat karhut metsään suojaan.
Olisin voinut jäädä katsomaan ja kuvaamaan karhuja vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta käsky kävi eteenpäin, sillä toista lasta ei karhut kiinnostanut ja toista taas karhut pelotti. Olin iloinen, että näin edes tässä muodossa (turvallisesti aidan takaa) karhuja Kanadassa. Luonnossa en onnistunut niitä näkemään.
Kuusamossa olen käynyt katsomassa karhuja, mutta muuten en ole karhuihin muualla törmännyt. Huipulla olimme 1-1½ tuntia jonka jälkeen suuntasimme takaisin Vancouverin keskustaan.
21 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Nämä olisivat varmasti olleet kivoja paikkoja. Me jätettiin kuitenkin itse Vancouver käytännössä kokonaan väliin, lähdettiin vain lentokentältä kohti Kalliovuoria. Meillä tuli Kanadassa useampia karhuja vastaan, mutta ne olivat Kanadassa kaikki mustakarhuja.
Eveliina / Reissukuume
Upeita nuo karhut! Ja tosi hyviä kuvia oot saanut räpsittyä 🙂 Tollaset riippusillat on myös kivoja!
Elina
Karhuja oli ihana nähdä vaikkei livenä niitä aidosti luonnossa onnistuttu bongaamaan 🙂
Pirkko / Meriharakka
Hyvinhän tuo halloween-koristelu tuossa muodossa sopi tuon metsän keskelle!
Ilmeisesti noilla karhuilla kuitenkin oli melko laaja elinpiiri, vaikkeivat ne ehkä määritelmän mukaan ihan vapaita olleetkaan.
Elina
Niin sopi hyvin kyllä! 🙂 Ei ne vapaana tuolla olleet, aidat oli ympärillä, mutta kyllä niillä olis saanu vielä isommat tilat olla jos multa oltaisiin kysytty 😀 mutta oli siinä kuitenkin erilaista maastoa missä liikkua paikasta toiseen, metsään minne mennä suojaan jne.
Paula - Gone with the Gastons
Olipa upeita kuvia karhuista! Vähän surullinen tuo niiden tarina mutta hienoa, että ne on saatu pelastettua. Meillä jäi Grouse Mountain välistä kun olimme Vancouverissa sen verran lyhyen aikaa.
Ja kiitos maininnasta, kiva että korkeanpaikan kammoinenkin pääsi Capilanoon eikä tullut paniikkia. Hauskat nuo koristeet! 😀 Silloin ei vielä ollut mitään koristuksia kun me oltiin mutta kieltämättä kanssa mietittiin, että pimeällä olisi varmaan ollut myös hieno kokemus tuo.
Elina
Kiitos ittelles hyvistä vinkeistä! 🙂 Niinpä, lopetusuhan alle olis molemmat muuten joutuneet :/ nyt ne on eläneet tuolla pitkään eikä niitä tuskin aitoon luontoon enää päästetä.
Mari /Maailma kotina
Vitsit, pitäisi Vancouveriin suunnata oikeasti. Tuttumme asuu siellä – ja kutsu koko ajan voimassa. No tänä vuonna en ehdi, ehkä 2026
Elina
Nonni siinä on valmiina matkakohde ensi vuodelle! 🙂
Anne | Elämää Nomadina
Mielenkiintoisia vierailukohteita, ja ihanat nuo karhut!! Ehkä kuitenkin parempi ”törmätä” karhuihin noin kuin luonnossa, ainakaan noin lähietäisyydeltä.
Halloween todella näytetään ottavan ihan tosissaan tuolla päin maailmaa, todella hienoja ja hauskoja luurankoasetelmia!
Elina
Tuli kyllä turvallinen olo nähdä ne näin aidan takaa, mutta vaikka aita oli välissä niin silti toista lasta pelotti. En halua edes miettiä kuinka traumaattinen kokemus se olis ollu jos oltaisiin törmätty karhuun spontaanisti jossain muualla… :S Halloween koristeet on kyllä niin upeita pohjoisamerikassa! 🙂
Merja / Merjan matkassa
Meiltä jäi Grouse Mountain väliin, mutta Capilanolla käytiin. Muistan, että aamulla mietittiin pitkään lähdetäänkö sinne vai ei, kun oli hieman sateinen keli. Onneksi mentiin, koska silloin ei satanut kun oltiin sillalla. Sen jälkeen saatiin sadekuuro niskaan ja oltiin kuin uitetut koirat kun mentiin bussilla takaisin keskustaan. 🙂
Elina
Voi ei! 😀 onneksi ei juuri silloin satanut, tuolla on kyllä sen verran tiiviit puut että olis hauska tietää saako siellä oikeasti pysyttyä enemmän kuivana kuin suoraan taivasalla 🙂
Cilla Maria Travel
Upea tuo metsä ja riippusiltareitti! Yllättävää, miten paljon puut voivatkaan sitoa vettä sumusta. Tällanen nippelitieto kiinnostaa aina, joten kiitos siitä 😀 Hienoja myös nuo toteemipaalut. Marikan ja Mikon postaukseen kirjoitinkin, että mulla taas on karhukiintiö täynnä sen Romanian karhuhyökkäyksen jälkeen. Vaikka onhan ne hienoja eläimiä sinänsä.
Elina
No ihan varmasti itelläkin muuttuis suhtautuminen jos karhu hyökkäisi auton renkaan kimppuun, hurja tilanne :S mä oon huono nippelitiedoissa mutta nämä tiedot jäi tuolta talteen! 🙂
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Mietinkin tuota ekaa kuvaa, että mitä ihmettä luurangot tekee noissa maisemissa:). Tosi kivan oloinen tuo riippusiltapuisto ja hienoa, että kammoinenkin selvisi. Olen joutunut useamman kerran näkemään sen pakokauhun, kun korkeanpaikan kammoinen lyö maihin tai saa itkukohtauksen. Sitä on vaikea ymmärtää itse, mutta kyllä se totista totta on eikä ollenkaan leikin asia. Riippusilloilla ärsyttää, jos joku alkaa tahallaan pomppia, kun se sotkee oman rytmin, kun silta alkaa ”lainehtia”.
Voi noita karhuja. Toivottavasti niillä on mahdollisimman hyvät oltavat.
Elina
Se on kyllä totta, jos on joku tuollainen fobia tai pelko, niin se on vaan totisinta totta eikä kannata yhtään pelleillä jos toinen ei kykene. Sitä pitää kunnioittaa eikä pakottaa ketään.
Ne Tammelat
Ihanan kuuloisia kohteita molemmat! Riippusillat ovat kyllä fiksu idea, niin luontoa ei tallata liikaa väkimassojen toimesta. Tosi kivalla tavalla järjestetty aktiviteetteja kaiken ikäisille.
Elina
Se on kyllä totta! Riippusilloilla säästää hienosti myös luontoa! 🙂
Sari /matkalla lähelle tai kauas
Ihan kivan oloiset luontopaikat. Pohdin myös olisikos minua pelottanut tuolla yläilmoista korkeanpaikan kammoinen kun olen.
Elina
Hmm, hyvä kysymys! 🙂 Tuo silta voi olla paha, mutta ei se itsestä tuntunut kun luotti siihen että se kestää 😀 eikä sitä kyllä tullut hirveästi alas katsotta, sen verran korkealla että katse oli koko ajan ”vastarannalla” 🙂