Färsaaret – saari jolta palasin kotiin ystävää rikkaampana
Keväällä tein hieman erikoisen matkan kun lähdin reissuun itselleni ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa, mutta kotiin palasin ystävää rikkaampana. Vietimme yhdessä Färsaarilla melkein 5 päivää ja tässä fiilikset siitä, kuinka meillä oikein meni.
Paluu Färsaarille 16 vuoden jälkeen. Alkuvuodesta sain vahvan fiiliksen, että Färsaarille on päästävä niin pian kuin mahdollista, jokin veti Färsaarille. Oltuani siellä työharjoittelussa 3 viikkoa vuonna 2007, ajattelin palaavani sinne kyllä vielä joskus, mutta että juuri nyt tuli itsellenikin hieman yllätyksenä.
Mieleeni tuli heti eräs tyyppi, jonka arvelin olevan kohteesta kiinnostunut. Erikoiseksi asian teki sen, etten tuntenut saatikka ollut koskaan livenä tavannut koko henkilöä jota ajattelin pyytää reissuun mukaan. Laitoin Reissukuumeen Evelle viestiä ja arvaukseni oli osunut oikeaan. Hän halusi todellakin lähteä reissuun mukaan. En jaksanut muille sen enempää selitellä, vaan kerroin lähteväni reissuun kaverin kanssa.
Olin Even postauksia lukiessa samaistunut jo pidempään niiiiin moniin ajatuksiin, joten päättelin meidän olevan samanhenkisiä. Onneksi intuitio osui oikeaan ja meillä synkkasi livenäkin todella hyvin.
Tosin jälkeenpäin jäi hieman harmittamaan, että olin mennyt paljastamaan kohteen hänelle ennakkoon. Olisi ollut paljon hauskempaa pyytää häntä mukaan matkalle niin, että hänelle olisi vasta matkalla selvinnyt mihin hän on oikein lähtenyt. Itseasiassa sovimme matkalla, että toteuttaisimme seuraavat yhteiset matkat näin ennakkoon kohdetta ilmoittamatta. Aika näyttää, pysyykö kohteet toisiltamme salassa.
Meillä oli todella hauska matka yhdessä, enkä muista koska olisin viimeksi nauranut näin paljon. Jo lentokoneen laskeutuessa Färsaarille tarrasin Eveä jännityksestä kädestä kiinni, sillä laskeutuminen oli tälläkin kertaa varsin pomppuista, mutta onneksi kone ei tipahtanut alas useita metrejä kuten viime kerralla tänne laskeutuessa.
Olimme vuokranneet auton ja olin lupautunut olemaan kuski, ainakin lentokentän alueelta poistuttaessa, sillä auto oli nimissäni. En vain enää muistanut automaattivaihteiseen autoon tottuneena, miten manuaalivaihteisella autolla ajetaan, joten Eve sai ensialkajaisiksi opettaa että mikä on kytkin, jarru ja kaasu. Meinasimme revetä naurusta siinä parkkipaikalla, tässä vaiheessa oli jää viimeistään murrettu.
Yövyimme Färsaarilla 4 yötä ja majapaikkamme sijaitsi Eysturoyn saarella, Leirvikin kylässä. Auto meillä oli käytettävissä koko ajan ja se oli lopulta hyvä päätös, sillä ajelimme päivittäin paikasta toiseen. Opin jo toisena päivänä hahmottamaan Färsaarten päätiet, joten melko pian sai jättää navigaattorin kokonaan pois.
Ehdimme näinä päivinä hyvin tutustua ja lopulta ystävystyä, opimme tuntemaan toisemme hämmästyttävän hyvin. Se oli lopulta helppoa, sillä meillä synkkasi niin hyvin ja oli helppo olla toistemme kanssa. Tosin yhtäkään hiljaista hetkeä ei tainnut koko reissun aikana tulla, joten paljon opittiin tuntemaan toistemme elämästä ja ajatuksista.
Missään vaiheessa ei toinen ärsyttänyt vaan Eveä ehkä lähinnä hirvitti mm. silloin kun ajoin tunnelissa enkä huonon hämäränäön vuoksi nähnyt mitään. Hän jo välillä epäili, että onko minulla edes oikeasti ajokorttia ja pitäisikö käydä optikolla. Onneksi Eve kuitenkin lopulta ajoi suurimmaksi osaksi. Toinen hirvittävä tilanne oli kun ajoimme kesärenkailla vuoristossa alamäkeen, eikä auto halunnut jarruttaa vaikka jarru oli pohjassa.
Yksi vastoinkäyminen reissulla kävi, kun emme päässeetkään näkemään lunneja, joita niin kovasti odotimme. Mutta se ei johtunut meistä, vaan säästä. Tai no, veistä haavassa vääntäen kuulimme vasta paluumatkalla, että olisimme lopulta lunnisaarelle päässeet lautalla, mutta vuokraemäntä oli meinannut että kaikki vuorot on peruttu, kun meidän shuttle venekyytikin oli peruuntunut kovan tuulen vuoksi.
”Nooooou, they are ALL CANCELLED, trust me! Because the weather…”
Kuten Evekin omassa postauksessaan totesi, oli helppoa reissata yhdessä kun olimme samanhenkisiä ja omasimme saman rytmin ja kiinnostuksen kohteet. Nautimme, kun saimme pysähtyä rauhassa valokuvaamaan ilman, että olisimme normaalissa tilanteessa jääneet muista jälkeen.
Oli ihanaa palata Färsaarille näin monen vuoden jälkeen. Paljon muistin, paljon olin unohtanut, paljon oli myös asioita muuttunut viime kerran jälkeen. Färsaaret rauhoitti, tyhjensi mielen, maadoitti.
Patikoimme lyhyitä päiväretkiä, ajelimme autolla nähtävyyksillä, haukoimme henkeä maisemia katsellessa, kävimme veneretkellä, joimme chai lattea Torshavnin kahvilassa, joka aikaisemmin toimi Torshavnin turisti-infona (ja jossa aikoinaan sen työharjoittelun suoritin). Halusimme molemmat nähdä reissussa yhtä paljon, mutta silti reissussa säilyi rento ja kiireetön tunnelma.
Paljon ehdimme kokea ja saada Färsaarista irti tämän pidennetyn viikonlopun aikana. Tässä fiiliksiä onnistuneesta reissusta ja varsinaiset käytännön vinkit ja kokemukset tulevat seuraavissa postauksissa. Ja mitä pidimme Färsaarista? Rakastimme sitä!
21 kommenttia
Eveliina / Reissukuume
Eiiiiikä, miten ihanasti olit kirjoittanut! Meillä oli kyllä upea reissu, ja oli mahtavaa ystävystyä! <3 Ja voi luoja sitä naurun (tai räkätyksen) määrää 😀
Odotan niin paljon, että päästään taas seikkailemaan yhdessä! Laittelen sulle tän reissun jälkeen heti viestiä 😉
Elina
Oon samaa mieltä! <3
Merja / Merjan matkassa
Luinkin jo Even blogista teidän reissusta ja se kuulosti ihan huipulle! Kannattaa luottaa intuitioon ja kysyä reissukaveriksi vaikka tuntematonta. Parhaassa tapauksessa käy kuten teille, eli saatte toisistanne uudet ystävät. Olen ollut Even kanssa yhdella PR-matkalla ja hän on kyllä tosi kiva tyyppi. 🙂
Elina
Niinpä, oli huippua että molemmat uskalsi heittäytyä! Oon oppinut, että intuitioon kannattaa usein luottaa, se on kuin sisäinen kompassi. Niin on ja mikäli satun muistamaan oikein, niin muistan joskus kuulleeni samaa sinusta ! 🙂 Olis kiva tavata muita matkabloggaajia myös joskus 🙂
Eveliina / Reissukuume
Voi Merja, kiitos ihanasta kommentista! ♥️ Ja täysin samat sanat sinne, oli kiva nähdä sillon Somerolla!
Hannele/ Hipaisuja Maapallolla
Ihan huippua, että uskalsit kysyä ja lähteä sinänsä tuntemattoman kanssa reissuun. Itse valitsen mahdollisen matkaseurani hyvin tarkkaan eikä välttämättä aina reissaaminen tutunkaan ystävän kanssa suju, mikäli kiinnostuksen kohteet on kovin erilaiset ja haluttaisiin silti kokea reissu yhdessä. Mulle on tärkeämpää yleensä kohde kuin reissukaveri ja siksi lähden usein yksin enkä edes kysy ketään mukaan. Tuli todella hyvä mieli tästä postauksesta ja teidän kummankin puolesta, kun kaikki meni noin upeasti ja saitte lisäksi toisistanne ystävät.
Elina
Kiitos! Kiva kun tästä tuli hyvä fiilis! Siinä on kyllä ihana oma viehätyksensä lähteä yksin reissuun 🙂
Mari/ Maailma kotina
Valitettavasti olen liian usein itsekin matkalla oppinut, että psikalliset tietää usein huonosti asioita – googleen kannattaa luottaa😅😂😂😂
Elina
Ohooho! 😀 Hyvä tietää jatkossakin, ettei paikallisiin pidä sokeasti luottaa 😀
Raija / Kohti avaraa maailmaa
Kannattaa kyllä olla rohkea! Olen itse tehnyt saman; pyysin päästä mukaan matkalle ihmisen kanssa, johon olen seitsemän vuotta sitten tutustunut fb-ryhmässä. Olemme kirjoitelleet aika paljon, mutta emme nähneet ennen kuin viime keväänä. Seuraava yhteinen reissu tehdään varmaan vuoden päästä.
Elina
Oi ihanaa! Toivottavasti teidän yhteinen matka toteutuu! 🙂
Anne | Elämää Nomadina
Oi vitsit, ihan mahtavaa! Lähteminen käytännössä tuntemattoman tyypin kanssa reissuun ei todellakaan ole ihan se tavallisin tapa matkustaa, mutta selkeästi tässä tapauksessa on ollut vahva intuitio sekä kohteesta että matkaseurasta, ja ilmeisen nappiin meni valinnat!
Elina
Kyllä, niin kyllä meni ! 🙂 🙂
Pirkko / Meriharakka
Turhan vähän tulee, omalla kohdallani, palattua kohteisiin, sellaisinkaan, joista olen todella pitänyt. Toistaiseksi uudet kohteet ovat houkutelleet enemmän ja niitähän maailmassa riittää. Saa nähdä riittääkö elämä siihen, että tulisi ”rauhoituttua” ja palattua omille jäljilleen, vaikkakin juuri Färsaarille 🙂
Elina
Tuttu tunne! Mäkin haluan yleensä aina uuteen kohteeseen, vaikka paikan päällä aattelee et tänne haluan vielä palata mutta kun kotiin pääsee niin kääntyykin niin, että mitä sinne enää menemään kun siellä on jo käynyt. Nyt oon ihan tämän vuoden puolella matkustanut paljon sellaisiin paikkoihin, joissa oon aiemmin käynyt enkä oo esim. saanut tänä vuonna sen vuoksi yhtäkään uutta maata 😀
Melissa Laitakari
Vau, aika upeeta <3 En tiedä osaisinko lähteä tuntemattoman kanssa reissulle, aika hienoa, että osaa luottaa noin paljon ja lähteä vain. Aika vapauttavaa.
Elina
Niin on, ei välttämättä kaikki halua, kun matkaseura on aika tärkeä osa matkaa 🙂
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Vitsi miten upea juttu! Ajattelin jo silloin teidän lähtiessä, että olette kyllä hurjan rohkeita. Minä en usko, että lähtisin tuntemattoman kanssa matkalle.
Elina
Haha! Tämä oli kyllä ihana kokemus ! 😀
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Tämä oli todellakin itsessään ihan huippuhomma, ja tämä juttu on myös kirjoitettu todella hienosti! Itsekin olen ollut joskus reissussa porukalla, jossa on itselleni tuntemattomia henkilöitä, mutta vitsit, olisi jännittävää lähteä tällaisen kanssa kahdestaan matkaan! Olen muuten itse ollut mukana sekä järjestämässä tuollaista matkaa, että muut ei tiedä kohdetta. Suosittelen, se on todella hauskaa.
Elina
Kiitos Mikko, ihanasti sanottu! Pitää kyllä ehdottomasti joskus toteuttaa tuollainen sokkomatka ja ehkä säkin kokeilet joskus lähteä jonkun, vaikka matkabloggaaja kollegan kanssa reissuun! 😀