Kiitos mielenkiintoisesta vuodesta 2019 !

Onneksi tämä vuosi alkaa lähestyä loppuaan, on ollut aikamoinen vuosi. Alkuvuodesta palasin työelämään uusiin työtehtäviin täynnä uutta intoa vajaa parin vuoden kotonaolon jälkeen. Hyvin alkanut vuosi sai pian uuden käänteen, kun jouduimme sairaudesta johtuen lopettamaan yhden koiristamme ja se tuntui siltä, kuin pieni osa identiteettiäni olisi hävinnyt koiran mukana. Menetin yhden koiran myötä pitkäaikaisen ystävän, sielunkumppanin ja perheenjäsenen, mutta meidän arki onneksi helpottui kun koiria oli enää vain kaksi. Vuosi on ollut yllättävän kuluttava ja arki toisinaan haastavaa, mutta tämä vuosi on kulunut ihan äärettömän nopeaa.

Jonkin aikaa on tuntunut siltä, että olen jonkun muutoksen tarpeessa, en vain tiedä minkä. Haluan uusia tuulia ja mietin mikä se oma juttuni on, mihin suuntaan elämässä haluan kulkea. Toivon että ensi vuosi sen minulle näyttää, mitä se ikinä onkaan. Alkuvuodesta aloitan lisäopinnot, joten ehkä ne antavat kaipaamaani kehitystä edes johonkin suuntaan. Kaikesta huolimatta, tämä vuosi on ollut myös monella tapaa rikastuttava ja antanut monta hyvää hetkeä ja uutta ajatusta yhdessä perheen ja ystävien kanssa, pikku tyttöni on kasvanut ja kehittynyt vuodessa ihan hurjasti. Kiitos on suurin sana, mitä voin tästä vuodesta sanoa. Miltä mennyt vuosi näytti matkailun näkökulmasta, missä tänä vuonna käytiin ja mikä olikaan tämän vuoden paras matka?

Tammikuussa

Kävin matkamessuilla, käteen jäi iso pino esitteitä ja WWF:n ilmasto kummin jäsenyys. Koen juuri tämän kummiuden tärkeäksi osaksi siksi, koska lennän suhteellisen paljon. WWF kummiuden kohteen ja kuukausi lahjoituksen summan saa itse valita, mikäli haluat liittyä myös WWF:n kummiksi, voit tutustua kummiuteen tämän linkin kautta. Kummien tuella mm. suojellaan ilmastonmuutoksesta kärsiviä eläimiä ja lajeja, kasvatetaan metsää, perustetaan suojelualueita, hillitään luonnonvarojen ylikulutusta ja ohjataan ruoan tuotanto ympäristöystävällisemmäksi. Matkamessuilla jäi myös mieleen Ailu Vallen esiintyminen sekä monet mielenkiintoiset luennoitsijat.

Maaliskuussa

Meidän oli tarkoitus lähteä Guadeloupelle, mutta peruin lennot 3 päivää ennen lähtöä. Siinä oli jälleen kerran niin monta muuttujaa matkassa, ettei matka lopulta toteutunutkaan. Onneksi ei jäänyt harmittamaan, pääseehän sitä toistekin. Otimme alkuvuoden matkailun kannalta iisisti, sillä tytöllä alkoi päiväkoti, mikä vaati sopeutumista.

Huhtikuussa

Lähdimme vuoden ensimmäiselle matkalle Italiaan. Lensimme Venetsiaan, missä yövyimme 3 yötä ja sieltä jatkoimme vuokra-autolle Dolomiiteille, missä olimme seuraavat 4 yötä. Molemmat paikat ihastuttivat, Venetsia yllätti myös positiivisesti, kuljimme enimmäkseen sivukujilla rauhassa ja kävimme värikkäällä Buranon saarella ja söimme paljon jäätelöä. Matka oli kivan monipuolinen, huhtikuu vain hieman huonoa aikaa patikoida Dolomiiteilla, joten enimmäkseen ihailimme kylässämme paikallisia maisemia. Paluumatkalla kävimme vielä Veronassa päiväseltään.

Toukokuussa

Lähdimme puolison kanssa päivä Uumajassa risteilylle. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen vietimme kahdestaan aikaa ja se vasta outoa olikin, mutta niin tarpeellista! Sitä oli melkein ehtinyt unohtaa, minkälaista on olla kahdestaan. Uumaja toimii hyvin päivä matkakohteena, perillä kävimme kirpputorilla, mihin oltiin tehty Ikeamaisesti mallihuone, kävimme suuressa karkkikaupassa Godishusetissä (mistä löytyi mansikkafantaa) ja Ikeassa, ennen kuin lähdimme takaisin laivaan.

Kesäkuussa

Lähdin yksin Päivä Pietarissa risteilylle ottamaan omaa aikaa. Teki todella hyvää ja viikonloppumatka Pietariin oli todella kätevä ja Pietari tosi kiva, näin lyhykäisyydessään sanottuna. Juhannuksen vietimme retkeillessä, aika kiva juttu – viettää keskikesää luonnossa.

Heinäkuussa

Pääsimme puolison kanssa uudestaan viettämään yhdessä aikaa, kun lähdimme Salamajärvelle yhdeksi yöksi. Oli niin hiljaista ja rauhallista, voi ihana kesä! Minusta kehkeytyi tänä vuonna aivan uusi kesäihminen, poikkeuksellista niin paljon syksyä hehkuttaneena. Syksyn tultua, en ollut lainkaan valmis päästämään kesästä irti.

Kesälomalla

Lähdimme Skotlantiin, jota kiersimme viikon aloittaen Edinburghista, jatkaen Glen Coen kautta Skyen saarelle ja Loch Nessin kautta Aberfeldyyn. Skotlanti oli meidän perheen pitkäaikainen matkahaave ja yksi tämän vuoden päämatkoista. Skotlanti oli vehreän kaunis, mutta ehkä se toimisi itselleni paremmin syksyllä, kun olisi karumpaa. Skotlanti on monien kehujen arvoinen paikka, paljon kauniita maisemia ja linnoja, siellä oli yksinkertaisesti tosi helppo olla.

Suuntasin myös siskon luo Hankoon, mihin haaveilin jääväni seuraavalla kerralla hieman pidemmäksi aikaa. Kävin samalla reissulla mennessä Kauhanevan ja Pohjankankaan- ja paluumatkalla Teijon kansallispuistoissa retkeilemässä. Aika mukavasti tänä kesänä sain aikaiseksi retkeillä, ihastuin myös pikku teihin, kun ajelin paikkoihin eri reittiä kun normaalisti, näin aivan uusia, hämmentävän kesäisiä maisemia.

Viimeiset neljä kesälomapäivää vietimme Gotlannissa, missä yövyimme Visbyssä leirintäalueella. Ihastuin Visbyhyn ja Gotlantiin aivan täysin ja se oli 2-vuotiaalle tytölle aivan unelmien täyttymys päästä Kneippbyssä aitoon Huvikumpuun ja Peppi Pitkätossun syliin. Tätä matkaa ei taideta unohtaa koskaan! Taitaa käydä niin, että saamme palata Gotlantiin joku kesä 🙂

Syyskuussa

Olin kuun alkupuolella työmatkalla Ahvenanmaalla, kävimme vapaa-ajalla tutustumassa mm. Kastelholman linnaan, vankilamuseoon Vita Björniin, missä oli esillä vankisellejä 1800, 1850, 1900 ja 1950 luvulta, vankila suljettiin vasta 1975. Päivän päätteeksi menimme illalliselle Michael Björklundin ravintolaan Smakbyhyn joka sijaitsi aivan kävelyetäisyydellä linnasta. Ruoka oli hyvää ja ravintola viihtyisä. Smakbyssä oli myös tislaamo ja pieni puoti, missä myytiin syötävää ja pientä kivaa keittiöön. Samalla Maarianhamina tuli hieman enemmän tutuksi, kaupungintalolla tuijotin jättimäistä ilmakuvaa Maarianhaminasta, kuinka mielenkiintoista olikin tutkia kaupungin kortteleita jättimäisestä valokuvasta käsin. Ahvenanmaa on lähellä ja monia pieniä helmiä täynnä.

Vankilamuseo Vita Björn

Syyskuun puolessa välissä suuntasimme monen vuoden tauon jälkeen jälleen Pohjois-Norjaan, viettäen ensin pari päivää vaeltaen Kilpisjärvellä. Sieltä suuntasimme ensin Lyngenille ja lopuksi Senjan saarelle. Matkaa oltiin odotettu pitkään ja olimme kumpikin niin innoissamme, kun pääsimme Norjaan vihdoin takaisin. Mukana reissussa oli ensimmäistä kertaa myös appivanhemmat ja heille oli maisemien lisäksi parasta, kun saivat viettää ajan kanssa aikaa lapsenlapsen kanssa ja tietenkin meille myös! 🙂 Pois tulimme Ruotsin läpi Abiskon kautta ja se oli yhtä kaunis kuin edellisellä kerralla, nyt oli ruska aivan huipussaan! Harmittelimme sitä, ettei tänne jäänyt aikaa kuin yhden yön verran. Tällä erää oli kuitenkin Norjan vuoro ja Abiskoon lähdemme kunnolla vaeltamaan joku toinen kerta. Norjassa tuntui siltä, kuin olisin tullut takaisin kotiin. Sydän oli jälleen kerran kotona ja siellä oli vain niin hyvä olla.

Ruska viikolla 38

Lyngen, blåvatnet

Ånderdalen kansallispuisto

Norjasta suuntasin melkein suoraan Tallinnaan, jonka matkaa olin saanut suunnitella ja toteuttaa suuremmalle ryhmälle. Vein ensialkajaiseksi kollegat tutustumaan Patarein vankilaan, joka oli karu, iljettävä, järkyttävä, toisille taas mielenkiintoinen, paikka herätti tunteita ja paljon ajatuksia. Ajatella, että se on lakkautettu vasta 2002, se oli hyvin monelle järkyttävä tieto, kun näki missä kunnossa ja olosuhteissa oli siellä vangit eläneet. Itsellä ei oikein mennyt kokemus tajuntaan asti, ei sitä oikein osaa ymmärtää, että tällaista maailma on.

Viime vuonna Sardinia pompsahti itselleni pakkomielteisesti päähän ja tänä vuonna kun kuumeisesti mietin, mihin suunnata marraskuussa lomalle, tuli puolestaan Dubai päähäni kummittelemaan. Olin ajatellut että haluan sinne vielä joskus palata, mutta en todellakaan osannut odottaa, että suuntasin sinne jo nyt. Tallinnassa sovitin päälleni mekkoa josta heti tuli fiilis, että se sopisi hyvin Arabiemiraattien kaltaiseen maahan, joten Tallinnan matkan jälkeen varasin matkan Dubaihin. Rakastan näitä spontaaneja matka ideoita, jotka tulevat poikkeuksellisen yllättäen ja vahvasti päähän, silloin toteutan niitä, jos ei muitakaan matkasuunnitelmia satu olemaan.

Marraskuussa

Koitti tyttöjen reissu Dubaihin. Asuimme hieman paremmin, kävimme Dua Lipan keikalla, aavikkosafarilla, Abu Dhabissa, shoppailemassa, otettiin me hiukan rennostikin. Aivan ihana tyttöjen reissu! Oli hauska palata niin monen vuoden jälkeen Dubaihin ja olihan se kasvanut todella paljon sitten viime näkemän, tuntui hassulla tavalla kotoisalta. Olihan se kohde, joka oli aikoinaan jäänyt vahvasti mieleen.

Mikä sitten oli tämän vuoden paras matka?

Mikään matkakohde ei tänä vuonna ollut toistaan huonompi, kaikissa oli paljonkin hyvää. Yllättävän moni tämän vuoden matkakohteista oli sellaisia, joihin matkustin lentämättä: Uumaja, Pietari, Ahvenanmaa, Norja, Tallinna, toisaalta tuli matkustettua enemmän laivalla. Visbyhyn olisi myös päässyt Suomesta laivalla, mutta vain päiväristeilylle, joten me lensimme sinne. Lupasin alkuvuodesta itselleni, että lentäisin tänä vuonna vähemmän kuin viime vuonna.

Laskin, että viime vuonna 2018 lensin yhteensä 17 yksittäistä lentoa, sisältäen myös kotimaan matkat, se on todellakin liikaa. Tänä vuonna lentojen määrä oli 12 sisältäen pari kotimaan lentoa, näissä lentoaikataulut vain osui paremmin yksiin juna-aikatauluihin verrattuna, vaikka tarkoituksena oli valita ensisijaisesti juna. Ensi vuonna pyrin matkustamaan ja lentämään jälleen hieman tätä vuotta vähemmän, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Olen iloinen, että ”lähimatkailin” enemmän ja hiukan myös kotimaassa. Mutta, mikä näistä oli sitten se kaikista paras? Yksi vuoden yllättäjä löytyi, nimittäin Gotlanti. Saari ihastutti kyllä, se oli kaunis, aito, kesäinen ja maanläheinen. Paljon jäi vielä näkemättä, mutta paljon myös ehdimme neljän päivän aikana nähdä ja kokea. Näistä matkoista lisää myöhemmin matkakertomusten muodossa.