Blogin aloitus

Heippa kaikille! Tänään sain kuin salama kirkkaalta taivaalta päähänpiston aloittaa kirjoittaa blogia joka kertoo matkailusta. Kaikki tässä blogissa tulee keskittymään matkailuun, eikä mihinkään muuhun (sekaan saattaa soluttautua syvällisiä pohdintoja elämästä ja välillä tulee mainintoja koirista). Mukaan mahtuu matkatarinoita, yleisiä mietintöjä kaikenlaisesta matkustukseen liittyvästä, haaveilua tulevista matkoista ja hieman mitä matka-ajatuksia päässäni pyörii matkojen välissä. Tuon hyvin avoimesti ja rehellisesti esille, mitä fiiliksiä matkoilla on ollut. Krooninen matkakuume on ollut jo yli 10 vuotta mutta vasta viime vuosina, on matkakärpänen purrut vakavasti vaikka olenkin matkustellut vuosittain. Koko tämän kymmenen vuoden ajan olen kirjoittanut matkoistani matkapäiväkirjaa.

Nyt haluan tuoda ne teillekin luettavaksi, tietenkin hieman siivilöitynä. Matkalle voin lähteä ”passi ja hammasharja” periaatteella, mutta kolmas pakollinen, jota EI saa unohtaa on matkapäiväkirja, joka kulkee aina mukana. Lyhyillä kotimaan matkoilla jätän kirjan suosiolla kotiin, mutta ulkomaille mentäessä se on must to have. Matkapäiväkirjaan kirjoitan hyvin tarkasti ylös esimerkiksi mitä matka maksoi, mitä fiiliksiä matkalla oli, minkälainen sää oli, mitä pakkasin mukaan –> oliko liikaa/liian vähän mukana, kauanko lento kesti, mitä tein, missä kävin, hintataso.

Näiden pohjalta, olen hyödyntänyt näitä tietoja monen monta kertaa, esimerkiksi jos joku tuttuni matkustaa samaan kohteeseen niin voin kertoa enemmän kuin mitä oikeasti muistaisin, vaikkei sisältö ole ollut kovin kattava alkuvuosina. Käytän matkapäiväkirjaani esimerkiksi usein kun pakkaan, koska se matkalaukun sisältö vaihtelee niin paljon riippuen siitä mihin matkustaa ja milloin ja kuinka pitkäksi aikaa. Pakkaaminen tuntuu olevan joka kerta yhtä vaikeaa, mutta matkapäiväkirjasta saa hieman apua että miten olen viimeksi pärjännyt minkälaisella vaatetuksella ja olenko sattunut unohtamaan jotain.

Olen oman teoriani mukaan saanut jo äidinmaidossa ns. matkustusluonteeni. Äitini on matkustellut hurjan paljon siitä asti kun olen ollut aivan pieni, niin vapaa-aikana kuin työnsä puolesta, sisarukseni ovat nähneet paljon maailmaa, isoisäni on aina ollut todella kiinnostunut matkustelusta ja on myös matkustanut koko ikänsä, hän tykkää aina tutkia karttoja, kuten minäkin. Toinen puoli suvustani ovat myös ahkeria matkustamaan. Taustastani johtuen, olen aina pitänyt sitä itsestäänselvänä että ihmiset matkustavat, vasta hiljattain itselleni valkeni, että ei kaikki ihmiset välttämättä pidäkään matkustamisesta…

Matkustaminen merkitsee minulle vapautta ja on minulle suuri intohimo ja harrastus

Olen hiljattain mennyt naimisiin henkilön kanssa, jolle matkustelu ei ole kuulunut (ennen kuin tapasi minut) elämään juuri lainkaan. Hän on pärjännyt vallan mainiosti ilman matkustamista, mutta itse ahdistun jos en pääse pois. Toinen hassu juttu on se, että hänen koiransa on ihan samanlainen, inhoaa itse matkustamista, tärisee automatkat ja vetää niin lujaa niin kauas pois autosta kuin ikinä pääsee. Minun toinen koirani taas on ihan samanlainen kuin minä, hyppäisi joka kerta auton kyytiin jos vaan päästettäisiin, rakastaa matkustamista ja odottaa innolla kun johonkin ollaan lähdössä, ja on tietenkin hyvin loukkaantunut jos palaan matkalta kotiin niin, ettei hän ole päässyt reissuun mukaan.

Voin todeta, että koirat ja matkustaminen, ei ole kovin paras yhdistelmä, mutta toimii jos hoidot saa järjestettyä. Koirat rajoittavat matkustamista tällä hetkellä kuitenkin sen verran, että reilua viikkoa pidemmälle reissulle ei pystytä lähtemään. Teoriassa pystyttäisiin, mutta koen että pidempi hoitojakso on koirahoitajillemme liian pitkä aika, lisäksi saattaisi painaa koira ikävä päälle jne.

Ennen vuotta 2006 olen matkustanut suurimmaksi osaksi vain perheeni kanssa. Matkustimme ympäri Suomea ja Ruotsia, Tanskassa ja Saksassa käytiin pariin otteeseen. Vuonna 1996 vanhempani vuokrasivat Ranskasta ystäväpariskuntien kanssa interhome:n kautta talon jossa asuimme viikon. Sinne matkasimme viikon suuntaansa läpi Ruotsin, Tanskan, Saksan, Sveitsin, Belgian ja Hollannin. Näistä maista muistan esimerkiksi Sveitsistä vain sen että kummitätini tarjosi meille sienikeittoa ja haki leipää lähimmästä leipomosta. Vaikka silloin tuli käytyä monessa maassa, en koe että voisin kertoa niistä mitään, paitsi Ranskasta. Kuitenkin muistan sen kun 3-vuotiaana olin myöskin Ranskassa ja tiellä oli auton alle jäänyt siili. Ensimmäinen matka oli Israeliin jossa olin alle vuoden ikäisenä. Siellä vanhempani pukivat minut pojaksi, ja veivät minut johonkin nähtävyyteen, johon vain pojille oli lupa mennä. Myöhemmin olen kuitenkin käynyt joissakin maissa uudestaan.Virossa olen käynyt lukuisia kertoja, tekisi mieli sanoa että ”kukapa ei olisi”, mutta esimerkiksi aviopuolisoni kävi Virossa ensimmäistä kertaa kihlaus matkallamme, 2012. Venäjällä on tullut käytyä kolmeen otteeseen, viimeisin kerta oli sukumatka. Monessa paikassa on siis tullut käytyä useita kertoja, kuten myös Espanjassa. Sieltä muistan kaiken, ja olen käynyt siellä n. 4 kertaa, mutta kaikki reissut ennen matkapäiväkirjan syntymää.

Tässä muuten kuva Latvialaisesta vankilasta, jossa pääsin käymään vuonna 2005. Matkapäiväkertomusta tästä reissusta ei ole, myöhemmästä Riian matkasta kylläkin.

Pyrin siihen että matkustaisin joka kerta aina uuteen kohteeseen, mutta on tullut käytyä kohteissa, joissa on tullut olo, että tänne tahdon vielä uudestaan joskus! Haluan ulkomaanmatkoilta elämyksiä, tykkään katsoa nimenomaan paikallista elämänmenoa, tutkia ruokakaupoissa vieraita tuotteita, kuunnella uutta kieltä, tutustua uusiin ihmisiin ja ennen kaikkea saada rikkaita muistoja elämään. Kuitenkin on aina yhtä kutkuttavaa laskeutua uuteen maahan ja fiilistellä jo lentokentällä tulevaa kohdetta. Aina täytyy olla jokin matka mitä odottaa!

Olen pyrkinyt ensisijaisesti matkustamaan oman kumppanin kanssa, mutta toisinaan olen saanut kavereilta matkaseuraa. Sekin riippuu aika pitkälti myös matkakohteesta, että kenen kanssa matkustaa ja minne ja mielestäni on hyvä muistaa että avioliitossakin kummallakin tulee olla se oma elämä yhteisen rinnalla ja siihen kuuluu tyttöjen reissutkin. Esimerkiksi tiedän monta matkakohdetta johon en miestäni välttämättä saisi mukaan, joten niihin matkustettaessa saan luvan lähteä kaverin kanssa! Mielestäni on hyvä asia, että rinnalla on kumppani joka vetää itseäni välillä maanpinnalle ja muistuttaa, että kotonakin on mukava olla. Miehenikin on tässä vuosien saatossa innostunut koko ajan enemmän ja enemmän matkustelusta. Saan siitä kiittää itseäni, sitkeää siedätyshoitoa. Kyllä se matkailu vaan avartaa. Olen niin iloinen että olen saanut avata miehelle tämmöisen uuden maailman näin kirjaimellisesti, viedä hänet kanssani uusiin paikkoihin.

Seuraavaksi tulen jättämään yleisen porinan hieman taka-alalle ja alan avaamaan matkapäiväkirjojani! Tulevissa postauksissa tulen kertomaan enemmän, erikseen kohteista joissa olen käynyt 2006 vuoden jälkeen. En malta odottaa että pääsen niihin käsiksi! Siihen saakka, moikka!

PS. Olisi mukava kuulla teidän omakohtaisia kokemuksia matkakohteista, joista kerron.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *