Kirottu matkailija vai varoitetaanko minua jostain paljon vakavammasta?

Sydämeni hakkaa lujaa, en tiedä mistä aloittaa. Tässä on hieman erikoisia aikoja takana ja kerrottavaa riittäisi vuoden takaiselta ajalta melkein yhden kirjan verran. Yritän kuitenkin mahduttaa tähän postaukseen eriskummallisimmat käänteet, jotka ovat saaneet minut miettimään, mitä ympärilläni oikein tapahtuu. Olenko kirottu matkailijana vai onko kyse sittenkin jostain paljon suuremmasta, varoituksesta?

Osa läheisistäni tietävät näistä tarinoista yksityiskohtaisempia tietoja, joita muiden yksityissuojan takia en tässä postauksessa nosta esille.

Kerron kuitenkin yleisesti, että monen ympäripyöreän tarinan takana on paljon hämmentäviä yksityiskohtia, jotka ovat vahvistaneet näitä ajatuksia.

Pelot ja epäilykset nousivat pinnalle Grönlannissa, missä tapahtui hämmästyttävän outoja asioita. Helmikuun Omanin matkakaan ei ollut normaalimmasta päästä ja senkin matkan tapahtumia hieman ihmettelin, vaikkei ne lopulta tuntuneetkaan ihan yhtä pahoilta kuin Grönlannin matkalla tapahtuneet asiat.

Aloimme kuitenkin Even kanssa kaivella asioita vähän taaksepäin ja tässä tätä tarinaa nyt kirjoittelen.

”Olen varmaan kirottu. Miten muuten voi osua näin paljon sattumuksia?”

Mietteitä Omanissa helmikuussa 2024

Ehkä muistat helmikuisen matkan Omaniin kun kaikki retket peruuntuivat? Tuli tulvia ja meriretkien peruutuksia ja muita esteitä. Silloin itkin ja nauroin epäuskosta. Ikävät vastoinkäymiset kuitenkin pian unohtuivat, kun loma jatkui muualla ja pääsimme tutustumaan Omaniin maalta käsin.

Kun saavuimme huhtikuussa Grönlantiin, sain heti Ilulissatiin laskeuduttamme tiedon, että sen päivän meriretki jäävuorille oli peruuntunut, koska meri oli jäässä (epätavallista). Naurahdin, taasko tämä jatkuu.

No, pääsisimme torstaina uudestaan merelle, kun meillä on kajakkiretki varattuna. No, ei päästy.

Sydämeni hakkaa vielä lujempaa jatkaessani tämän postauksen kirjoittamista, vaikka yritänkin suhtautua kaikkeen myös skeptisesti. Grönlannissa tapahtui paljon outoja ja hieman pelottaviakin asioita, joita Eve on avannut enemmän omassa postauksessaan.

Kirottu matkailija

Yhtenä iltana meidän netti takkuili, vaikka se oli aiempina päivinä toiminut normaalisti. Heitin taas vitsillä, että olen varmaan kirottu kun tällaista koko ajan tapahtuu ja kas kummaa, netti alkoi heti toimimaan. Rupesimme kuitenkin mielenkiinnosta googlaamaan, mitä merkkejä voisi siitä ilmaantua ja useampi täsmäs, mm:

• Äkillisesti katkeavat ihmissuhteet
• Ajoneuvojen rikkoontuminen: Autoomme tuli ongelmia marraskuussa ja samainen osa hajosi lopullisesti tasan samana päivänä kun olin matkalla Grönlantiin. En päässyt omalla autolla juna-asemalle ja varakyydillä ehdin täpärästi juosten junaan, en olisi saanut myöhästyä minuuttiakaan.
• Teknisiä ongelmia (näistä Eve kertoo enemmän ja itse sivuutan niitä vain osittain).
• Kuljetusongelmia: oli hämmentävää, että Omanissa pelkäsin taksin kyydissä joka ajoi moottoritiellä 140 km/h, myös Grönlannissa jouduin pelkäämään moottorikelkan kyydissä, joka ajoi 140 km /h.
• Selittämätön sairaus: Olen alkanut kärsimään nimenomaan matkoilla korkeasta sykkeestä, en pelkästään lennolla vaan myös perillä (sydän on tutkittu matkan jälkeen, ei ongelmia). Omanissa sain myös yllättäen allergiaoireen, vaikken ole millekään allerginen.
• Marraskuusta lähtien on osaan reissukuvista alkanut ilmestyä hämmentävän usein ”sarvi” taakseni. Olen valvonut pari yötä katsellessa selfiekuvia parin vuoden takaa, eikä yhdessäkään ole ollut sellaisia aiemmin. Nyt niitä on ilmestynyt useampia ja kaikki matkoilla.
• Ja monta muuta hämmentävää asiaa…

Eve kysyi minulta Grönlannissa, että onko meillä kotona kaksi peiliä vastakkain. Vastasin että ei ole, mutta aloin muistelemaan, että missä majapaikoissa olen yöpynyt.

Oli yllättävän vaikeaa muistella, miltä eri hotellihuoneet ja majoitukset ovat näyttäneet, mutta muistin, että lokakuussa yövyin Scandic hotellissa, jossa oli kylpyhuoneen peili ja eteisen peili vastakkain.

Hetken aikaa uskoin, että tämä kaikki olisi alkanut sieltä sillä monet kummallisuudet alkoi nimenomaan pian sen jälkeen marraskuussa. Aloin kuitenkin miettiä, mitä näitä kaikki tapahtumia oikein yhdistää. Vastaus oli harvinaisen selkeä: matkustaminen ja vesi.

Vesi, meri, laivamatkat…

Aloin käymään tarkemmin vuoden takaista matkahistoriaani läpi ja muistella, mitä veteen tai mereen liittyviä asioita tuli mieleen. Listasta tuli nopeasti aika pitkä ja totesin, että asioita on tapahtunut jo ennen lokakuuta:

• Hiljattain peruuntui kesän kotimaanmatka, johon sisältyi lauttamatka (ehdon jo miettiä, miten se voi toteutua, kunnes tuli juuri sille viikonlopulle este)
• Tulevalta kesältä peruuntui myös juhannuksen matka Ahvenanmaalle, joten laivalle emme pääse
• Grönlannin x 2 peruuntunutta merimatkaa
• Retki Oqaatsutiin meinasi kaatua siihen, kun retkenjärjestäjän moottorikelkka oli hajonnut, emme pääsisi mukaan. Keksimme toisen vaihtoehdon, joka sitten oli vähän huonompi ratkaisu…
• Omanissa väärälle päivälle varattu veneristeily, joka kuitenkin saatiin järjestettyä uudestaan
• Omanin snorklausretki joka peruuntui minun osaltani, mutta muiden veneet kyllä lähtivät merelle
• Omanin tulvat ja siitä johtuneet retkien peruutukset
• Tallinnan ja Fuerteventuran matkojen vene/laivaretket onnistuivat, mutta silloin puoliso oli mukana
• Nuorttijoen ruskavaellukselle osui koko matkalle lumisadetta (ei liity mereen, mutta veteen)
• Norjassa toteutui kaikki lauttamatkat, mutta silloinkin puoliso oli mukana
• Höga Kustenilla missasimme viime kesänä 4 lauttamatkaa yhdelle majakalle
• Färsaarten retki Mykinesin saarelle peruuntui, myöhemmin kuulimme, että oli sinne samana päivänä kuitenkin päässyt lautalla…
• Mieleeni tuli myös pari blogiyhteistyötä, jotka olivat jo kättä päälle sovittuja mutta yhteistyökumppaneista ei koskaan kuulunut enää mitään. Jälkikäteen hoksasin, että nekin liittyi mereen ja veteen, olipa yllättävä yhteensattuma.

Mieleeni tulee myös tilanne Grönlannin matkalla, kun näimme korppeja. Eve totesi ne nähdessään, että kukahan pian kuolee? Heti matkan jälkeen isäni joutui sairaalaan ja parin viikon päästä hän oli poissa. Jälkikäteen muistuu mieleen toinenkin matka, jolla tapahtui todella kummallisia asioita ja matkan jälkeen mummoni kuoli.

Johtolangat vie Färsaarille

”Mulla ei oo koskaan matkalla mikään retki peruuntunut kuin vasta nyt sun kanssa” toteaa reissukaverini Omanissa. Samoin toteaa Eve, joka muistuttaa, että meillä peruuntui Färsaarillakin meriretki ja olin silloinkin mukana.

Yritän sinnikkäästi muistella vielä kaukaisempia matkoja, missä olisi meriretki peruuntunut, mutta ei tule enää yhtäkään mieleen. Jäljet loppuvat Färsaarille ja yritän selvittää asiaa Even kanssa:

Elina: Oltiinko me Färsaarilla jossain oudossa paikassa tai tavattiinko joku outo tyyppi tms?

Eve: Onks Färsaarilla jotain omia taruja tai uskomuksia? Löytyiskö niistä selitys?

Eve: Apua! Leitisvatn järvellä asuu tarun mukaan Nykurin / Nix, vaarallinen ja outo olento. Liittyy veteen vahvasti.

Elina: Älä vaan sano et siellä on jotain…

Eve: Tarkoitus on houkutella porukkaa sinne veteen ja hukuttaa.

Elina: Hyi helvetti

Eve: Toi Nix voi ottaa eri muotoja ja siihen voi tuntea vetoa. Mitä jos sua ei olekaan kirottu, vaan joku koettaa pelastaa sut vedeltä?

Nykurin / Nix teoria kuulostaa jo yliampuvalta fantasiaelokuvalta ja joudun nipistämään itseäni, jotta heräisin takaisin tähän maailmaan. Aivan hullu teoria, mutta kieltämättä kaikki veteen liittyvät ongelmat alkoivat Färsaarilta.

Kävin viime vuonna alkuvuodesta äänimaljahoidossa ja sen jälkeen minulle tuli vahva tunne siitä, että haluan Färsaarille.

Yksi läheiseni joka on järki-ihminen, totesi muutama kuukausi Färsaarten matkan jälkeen, että hänelle tuli meidän Färsaarten matkasta selittämättömällä tavalla jotenkin yliluonnollinen fiilis.

Olinhan aiemmin kertonut henkilöistä, joihin sattumalta törmäsimme nimenomaan Leitisvatn järvellä ja jotka sattuivat istumaan meidän edessä lennolla ja tuntemattomasta syystä tiesin näistä toisen nimen lennolla etukäteen.

Eve oli reissun aikana heittänyt vitsin Temptation saaresta (ei liity siihen mitä luulette), sillä meidän salaperäisen matkan vuoksi moni hänen kavereistaan luuli hänen suuntaavaan sinne (tv-ohjelmaan). Temptation sai näin tasan vuosi jälkeenpäin ihan uuden näkökulman tästä Nix teoriasta. Kaikkien tapahtumien jälkeen minulle tuli olo, että joku (en tiedä mikä) halusi, että tapaisin tämän henkilön lennolla, mutta en tänäkään päivänä tiedä että miksi.

”Se ei ole sattumaa, se on synkronisiteettia”

Sanana synkronisiteetti on minulle ihan uusi juttu ja huomaan, että sitä on minulle tapahtunut viime vuonna erityisen paljon

Varoitetaanko minua? Mitä tapahtuu vuonna 2054?

Nämä kummalliset tapahtuvat ovat vaivanneet minua viime aikoina ja Nix teoria pelästytti niin paljon, että käperryin syvälle puolisoni kainaloon iltaisin, jotta uskalsin nukahtaa.

Olen myös ollut yhteydessä toisen läheisen ihmisen kanssa, jolla heti tuli mieleen Islannin maahiset ja hän tiedusteli, onko Färsaarilla vastaavia ja olemmeko mahdollisesti astuneet sellaisen tontille matkamme aikana. Viimeksi hän kysyi, mitä jos tämä kaikki liittyy ilmastonmuutokseen?

Grönlanti ja meri – Grönlannista tulee usein mieleen juuri ilmastonmuutos ja juuri matkamme aikana nämä tapahtumat voimistuivat. Grönlanti on suurilta osin jään, eli jäätyneen veden peitossa, joten vesi elementtinä on siellä hyvin paljon läsnä.

Minua ei haluta päästää merelle, mutta maalla tehtävät retket toteutuvat, joten mietimme miksi merestä halutaan tehdä niin iso numero näissä tapahtumissa? Miksei minua päästetä merelle? Vai suojeleeko joku minua sittenkin?

Sekä minun (jäävuoripostaus), että Even (jäätikköpostaus) julkaistiin blogissa aivan ihmeellisillä vuosiluvuilla, Even oma vuodelle 2054 ja omani vuodelle 0204. Miten voi olla mahdollista kun kumpikaan ei ole koskenutkaan ajastuksen vuosilukuun ja molemmilla postaus näkyy julkaistuna, mutta ihan kummallisina vuosina?

Mieleeni tulee läheiseni kysymys ilmastonmuutoksesta ja mielikuvitukseni lähtee taas töihin. Mitä jos tämä tarkoittaa, että merenpinta nousee 2-4 metriä vuoteen 2054 mennessä? Mitä jos joku haluaa, että me varoitamme siitä etukäteen? Että merenpinnan nousu on todellinen uhka.

K-i-i-n-n-i-t-ä h-u-o-m-i-o-t-a m-e-r-e-e-n.

Samaisella jäävuoriretkellä (maasta käsin), huomaan vasta matkan jälkeen muutamassa kuvassa jotain erikoista. Olimme kävelleet hautausmaan ohi, jota olimme kuvanneet ja patikkaretkellä kuvasin merta.

Parissa kuvassa oli kuitenkin aika karmivasti ilmestynyt punaisia ääriviivoja niin hautausmaan ja vuoriston kasvillisuuteen kuin myös meren pintaan… Kuvia en ole muokannut.

Vesi keskeinen elementti kaikissa tapahtumissa

Kerroin tässä edellisessä postauksessa, että puhelimellani ottamani kuvat jäätiköltä katosivat Point 660 jäätikköretkellä. Vasta samana yönä kun olimme kirouksesta puhuneet, löysin kuvani mutta ihan eri paikasta kuin missä niiden kuuluisi puhelimessa olla.

Jäätikkökuvani olivat pompahtaneet Omanin matkan perään, jonka seuraava kuva esitti jääkaappi-pakastinta. Jääkaappi-pakastimeni oli nimittäin mennyt rikki juuri silloin.

Vasta pari päivää sitten huomasin, että seuraava kuva jäätikkökuvien jälkeen on sähköautomme latauskuva. Hukkaan menneet kuvat löytyivät siis jääkaappi-pakastimen(vesi/jää) ja sähköauton latauskuvan (hyvä ilmastonmuutokselle?) välistä. Aika erikoista, että automme sattui hajoamaan juuri kun olin lähdössä Grönlantiin, halusiko joku sittenkin estää lähtöni?

Tässä on aivan liikaa sattumuksia ollakseen vain pelkkiä sattumuksia. Toivon todellakin, että tilanne rauhoittuisi. Nix teorian sijaan uskon tällä hetkellä siihen, että jollain on jokin viesti liittyen meriin ja kenties ilmastonmuutokseen. Kaikesta outoudesta ja pienestä pelosta huolimatta yritän suhtautua näihin uteliaasti ja avoimin mielin kuuntelemalla, mikä sanoma näillä on.

”Merellä on kahdet kasvot. Meri symboloi seikkailua ja tuntemattoman kutsua. Se voi olla tyyni ja tasainen, tai sitten meri kuohuu ja aallot nousevat korkealle ilmaan, jolloin meri on uhkaava ja tarkoittaa vaaraa”

Paljon on kysymysmerkkejä edelleen ilmassa ja mietin, kuinka monta merimatkaa minulta vielä peruuntuu.

Mitä sinulle tuli tästä postauksesta päällimmäisenä mieleen, mistä kaikki voisi johtua? Eikö tässä ole vähän jo liikaa sattumuksia sinun mielestä?