”Joskus on mentävä kauas, jotta näkisi lähelle”

Tämän lauseen allekirjoitan täysin. Joskus täytyy ottaa asioihin etäisyyttä, jotta havahtuisi johonkin tärkeään. Viime vuonna pakkasin (elinan matkalaukun) useita kertoja ja sen myötä reissut toivat uutta perspektiiviä asioihin. En uskalla edes ajatella kuinka monta tuntia ajatuksistani kului viime vuonna johonkin mikä liittyi matkoihin. Ihan hirvittäviä määriä.

Ehkä toisille reissaajille on myös tuttua se, että ensin haaveilee monesta eri paikasta mihin tahtoisi seuraavaksi matkustaa ja kun kohde on päätetty ja varattu niin kuluu taas uutta aikaa siihen, kun miettii mitä siellä perillä onkaan ja mitä siellä voisi tehdä. Se on se kutkuttava ja jännittävä tunne, josta niin pidän, lopputuloksesta puhumattakaan. Onhan matkustaminen minun intohimo ja harrastukseni, tavallaan. Mutta kun matkoja on ollut yli 10 vuoden ajan koko ajan varattuna, niin nyt on ehkä aika ensimmäistä kertaa pysähtyä. Kun ajatukset on koko ajan tulevassa, jää tässä hetkessä eläminen vähemmälle. Minulla on aina ollut matka jota odottaa. Sillä tunteella olen elänyt, että on jotain mitä odottaa. Tällä hetkellä minulla ei ole matkaa varattuna ja se tuntuu tosi oudolta, mutta samalla aika vapauttavalta.

Koirat näkevät kotoa jo lähelle

Varauduin jo viime vuonna hieman tähän alkuvuoden pysähtymiseen, ja sen takia menin tarkoituksella kaasu pohjassa. Tämä vuosi on alkanut tosi hyvin ja hyvällä mielellä. En tietenkään tiedä, mitä tämä vuosi tuo mukanaan, mutta uskon että tulen taas kokemaan uusia asioita, ainakin  kasvamaan ihmisenä mutta ennen kaikkea, tulen suuntaamaan katseeni toisiin asioihin. Kuten viimeksi kerroin, viime vuosi opetti paljon, muutti arvojani, mikä on elämässä tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Otin aikaa itselleni jotta oppisin itsestäni ja elämästä enemmän.

Nyt on siis aika pysähtyä vähäksi aikaa, tai sanotaanko toistaiseksi. Kerron teille, mitä ajatuksia viime vuoden matkustamiset toikaan mukanaan. Nämä luettelemani asiat ovat olleet elämässäni tähänkin asti tärkeitä, mutta niiden merkitys korostui, kun oli paljon poissa kotoa.

Ajatuksia vuodelta 2015

Nro 1 Maailma odottaa kyllä

Oivalsin sellaisen yksinkertaisen asian että: maailma odottaa kyllä, siis mitä? MAAILMA ODOTTAA KYLLÄ! Niin siis sitä, että vaikken nyt matkustaisi mihinkään, niin pääsen myöhemmin matkustamaan samaisiin kohteisiin, kohteet säilyvät kyllä, mihin ne häviäisivät? Opin hidastamaan, että ei tässä ehkä olekaan niin kiire matkustaa raketin lailla paikasta toiseen. Voin matkustaa haaveilemaani kohteeseen, puolen vuoden päästä, 4 vuoden päästä tai 10 vuoden päästä. Maailma odottaa kyllä.

Nro 2 Koirien lyhyt elämä

Koirat aistivat heti, että nyt on akka taas johonkin lähdössä. Pakkaan ja menen huoneesta toiseen. Koirat seuraavat perässäni, pääkallellaan katsellen hämmästyneenä ystävällisillä silmillään että et kai sinä taas lähde ja jätä meitä? Kyllä ja monta kertaa eikä se ole tuntunut mukavalta. Se ei ole ollut kivaa hyvästellä vuoronperään miestä ja koiria. Loppuvuodesta tuli tunne, että en halua tätä enää. Onko tämä kaikki tämän arvoista? Mieheni ja koirani ovat yksi elämäni tärkeimmistä asioista, mutta niin on myös matkustaminen. Päätin, että haluan viettää entistä enemmän aikaa koirieni (ja mieheni!) kanssa. Koirat ovat aina läsnä, elävät täysillä ja rakastavat vilpittömästi ja haluavat mielellään enemmän kuin mitään muuta, viettää kanssani aikaa eivätkä ole mielissään kun näkevät minun pakkaavan.

Kotona on hyvä olla koira sylissä

Nro 3 Kotonakin on mukava olla

Borta bra men hemma bäst. Kun on paljon kotoa poissa, niin sitä alkaa arvostamaan omaa kotia eri tavalla. Olen hyvin lahjakas makaamaan sohvalla, mutta nyt nautin vielä enemmän, kun saan olla kotona ja minulla on koti jossa olla läheisteni kanssa ja jossa viihdyn. Kroatiassa ollessani mieheni kanssa, aloin jopa kaivata sieltä kotiin! En välttämättä koiriani, vaan ihan kotiin. Silloin tiesin, että nyt on aika ottaa tauko matkustamisesta, se ei tuntunut enää yhtä hyvältä. Siksi olikin niin tajuttoman vaikeaa lähteä seuraavalla viikolla taas matkaan, en olisi millään tahtonut jättää kotiani ja läheisiäni.

”ÄLÄ ELINA LÄHDE PITKÄÄN AIKAAN MIHINKÄÄN!!! VARSINKAAN ET ILMAN ****A TAI KOIRIA, VARSINKAAN EI KAUAS TAI PITKÄKSI AIKAA!!! MUISTA!!! MUISTA!!! TÄÄ ON HIRVEETÄ!!!”

Näin dramaattisen ja itseni pysäyttävän tekstin kirjoitin matkapäiväkirjaani (lentokoneessa matkalla Kuubaan 30.lokakuuta), joka nyt enimmäkseen johtui edellä mainitusta kriisistä sekä lukuisista turbulenssista, joita pelkäsin sillä reissulla todella paljon. Onneksi se oli vain tilapäistä draamaa (ja loppumatka ja seuraava matka sujuikin normaalisti). HUH!

Kotikonnut

Nro 4 Tärkeät ihmiset

Sitähän sanotaan, että sitä oppii arvostamaan asioita vasta sitten kun ne menettää. Minä menetin viime vuonna itselleni tärkeän henkilön. Se kuinka kovin tärkeä henkilö loppu peleissä oli, valkeni minulle vasta sitten kun hänet menetin. Siksi koen tärkeäksi viettää nyt paljon arvokasta aikaa yhdessä puolisoni, koirieni, perheeni, sukulaisten sekä ystävieni kanssa. ”the best things in life are free” tähän lukeutuvat myös kaikki läheisemme, jotka antavat elämäämme hyvin paljon. Tuntuu että nykyään kaikilla on kovin kiire (Kiire mihin? Somessa istumiseen löytyy hirveästi aikaa ja vähemmän oikeaan tapaamiseen).

Pitäisi muistaa välittää enemmän, on myös tärkeää muistaa kertoa henkilöille, kuinka tärkeitä he ovat! En usko että kukaan pistää pahakseen, kuulla oman tärkeyden. Jos saan sanoa, niin mielestäni on todella väärin että ihmiselle kerrotaan hänen tärkeys ja merkitys vasta hautajaisissa. Kenenkään ei tulisi lähteä tästä maailmasta tietämättään, kenelle on elämässään tärkeä ollut. Jokainen on ansainnut kuulla sen sitä ennen.

Nro 5 Elämän pienet asiat

En vaadi paljoa. Elämässä parhaimpia asioita ovat ilmaiset ja koko ajan saatavilla olevat asiat, en piittaa niinkään materiasta tai pinnallista asioista. Nautin elämän pienistä asioista, kuten esimerkiksi yhteisistä lenkeistä koirieni kanssa, nukkumisesta, läheisteni seurasta, luonnosta, maisemista ja vaikka vaan raikkaasta ilmasta, lumi tai vesisateesta. Iloitsen siitä mitä on ja pyrin olemaan siitä kiitollinen, asiat voivat aina olla huonomminkin!

Opettelen koko ajan elämään niin, että olisin enemmän tässä hetkessä läsnä. Enkä esimerkiksi kaipailisi jo seuraavaa matkaa. Oppisin arvostamaan enemmän sitä, ketä elämässäni on, sitä että olen terve, minulla on unelmia, toivoa tulevasta ja kourallinen muitakin hyviä asioita elämässäni. Mutta elämä potkii silti välillä päähän, ärsyttää ja turhauttaa. Mutta koitan tehdä parhaani ja sen pitäisi riittää. En voi olla enempää kuin mitä olen. Joka päivä on uusi mahdollisuus tehdä asiat toisin.

Nro 6 Ihana kotimaa

Maailma on opettanut, kuinka hyvin asiat täällä onkaan. Nyt yritän varoa, etten liikaa mene tähän aiheeseen sisälle, mutta haluan vaan sanoa, Suomessa on totuttu aika hyvälle, eikä me siksi osata aina nähdä sitä kaikkea hyvää mitä meillä täällä on, mistä muu maailma vaan saa haaveilla. Syksyllä alkoi kuitenkin itselleni olla liikaa kaikki ahdistavat uutiset, joten lopetin uutisten seuraamisen ja olo on ollut paljon kevyempi.

En halua kantaa kaikkia maailman murheita hartioillani. Uutisoitavat asiat eivät vaikuta arkipäivääni, joten en halua käyttää niiden murehtimiseen enempää energiaa vaan käytän sen oikeasti tärkeämpiin, omaa arkipäivääni vaikuttaviin asioihin, vaikkapa koirien rapsuttamiseen 😉 Ehkä suljen asioilta silmät, mutta tämä on oma tapani pitää itsestäni huolta, muuten imisin itseeni kaikkea järkyttävää ja negatiivista, mitä lehdet on tänä päivänä täynnä. Maailma on iso ja ihmeellinen… Tyytyväinen saa olla että saa asua Suomessa.

Nro 7 ”Siivousloma”

Tämä voi kuulostaa tosi oudolta, mutta koska vietän suurimman osan lomistani ulkomailla, sillä periaatteella että ”kotona kerkeää olla muutenkin” <– mikä tosin pitää todella hyvin paikkansa (eikä muuten pääsisi ulkomaille muutakuin lomilla), niin olen kuitenkin alkanut haaveilemaan sellaisesta lomasta, josta monet puhuvat. Olla vaan kotona, eikä tehdä mitään, ottaa rennosti, nukkua ja vähän järjestellä paikkoja.

Tuntuu että itselläni ei ole ikinä aikaa tai energiaa ruveta siivoilemaan keittiön kaappeja tai komeroita, niin joskus kai sitä voisi lomaa viettää niinkin. Ajoittain matkustaminen väsyttää hirveästi ja sitä on matkojen jälkeen aika väsynyt, koska aivot ovat valppaana uudessa paikassa eikä siten pääse kunnolla palautumaan ja lepäämään. Sen takia joku nukkumisloma, rennosti ottaen tekisi ihan oikeasti hyvää! Silloin sitä palautuu ihan eri tavalla kuin reissun päällä, toki tämäkin riippuu hyvin paljon siitä, mitä on lomallaan tehnyt.

Nro 8 Go with the flow

Haluan antaa spontaaneille ideoille enemmän tilaa! Monesti olen harmitellut sitä, kun eteeni on pompsahtanut houkutteleva lentotarjous, mutta siihen ei ole pystynyt tarttua siitä syystä, kun on ollut jo valmiit suunnitelmat ja matkat varattuna. Tästä haluan päästä hieman eroon. Esimerkiksi loppuvuodelle minulla ei ole lainkaan mitään suunnitelmia, enkä tahdo enempää suunnitellakaan.

En halua nyt päättää, mihin silloin lähtisin. Nyt annan elämän mennä omalla painollansa, ilman matkanvarauksia eteenpäin ja sitten kun vanha kunnon matkakuume iskee päälle, niin voin rauhassa odottaa hyviä tarjouksia joihin tarttua.

Odotuksia vuodelta 2016

Tällä hetkellä nautin todella paljon kotona olosta. Kotona on kiva olla. Matkustaminen on osa minua ja tulee jatkossakin pysymään elämässäni, nyt vain tarvitsen hengähdystauon toipua hektisestä vuodesta ja vain pysähtyä. Sitä olen usein miettinyt, mikä ajaa ihmisen ulkomaille kun lähelläkin olisi nähtävää? Tyhmä kysymys, tiedänhän vastauksen. Mutta esimerkiksi lähiseudullani on omasta mielestäni mielenkiintoinen käyntikohde, arktinen museo Nanoq josta luulen harvan kuulleen. Jotenkin sitä on ollut hirveän vaikea katsoa asioita läheltä, vaan katse on aina suuntautunut kauemmaksi…

Nanoq – tarkoittaa jääkarhua

Ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että nyt olen kylläinen, tyytyväinen ja valmis asettautumaan paikoilleen, ”rauhoittumaan”. Viime vuonna näin niin monipuolisesti maailmaa, että ei auta muu kuin olla jälleen kerran tyytyväinen ja kiitollinen siitä mitä sai kokea. Tietenkin minulla on jo paljon ideoita siitä, mihin tahtoisin vielä matkustaa, ei se matkustaminen ole mihinkään häviämässä. Mutta maailma odottaa kyllä 😉

Syksyllä haaveilin matkustavani keväällä joko Edinburgiin tai Islantiin, mutta nyt oli selvää, että alkuvuodesta emme ole mihinkään menossa. Annoin asioiden olla, en jaksanut miettiä enää yhtäkään matkaa. Ystäväni kuitenkin laittoi minulle viestiä ja kysyi ”Onko sulla seuraava matka mietittynä Köpiksen jälkeen? Mua huvittaisi vähän lähteä Berliiniin…” APUVA! Mielenhallintaa kiitos! En pidä yllyttämisestä, koska ulkopuolisen kutsuun kieltäydyn harvoin. Nyt pidän kuitenkin taukoa matkustamisesta, mutta kerroin ystävälleni pitäväni option auki loppukeväälle! Berliiniin olen tahtonut kauan matkustaa, joten erittäin houkutteleva tarjous… 😉

Matkustaminen ei siis unohdu tänäkään vuonna, mutta tulee jäämään enemmän taka-alalle. Aion nimittäin keskittyä enemmän toiseen mielenkiinnon kohteeseeni, eli patikoimiseen sekä Lappiin. Kirjoitin toukokuussa postauksen luontomatkailusta. Asian kirjoittaminen ylös sai vauhtia rattaisiin ja olin jo heinäkuussa suorittanut retkeilykurssin (taas askeleen ottaminen lähemmäs haaveen toteutumista). Mielenkiintoni asiaan oli niin kolahtanut, osunut ja uponnut että sillä tiellä edelleenkin ollaan! Tänä vuonna on pyrkimyksenä päästä Itä-Lappiin patikoimaan/vaeltamaan kesällä ja/tai syksyllä. Tulen käyttämään enemmän vapaa-ajastani ja lomistani luonnossa ja pitkospuilla. Usein kun jostain innostun, niin menen sitä kohti täysiä.

Jännityksellä siis odotan, mitä tämä vuosi tuokaan tullessaan. Yritän pitää jalat maassa ja elää päivä kerrallaan. Odotettavissa on kuitenkin loma pohjoismaiden karuissa maisemissa. Tämä vuosi tulee toivon mukaan sisältämään sopivissa määrin matkustamista, kotona oloa sekä luontoilua, juuri niitä mitä rakastan!

Annan matkakuumeen vähän aikaa odottaa ja elän viime vuoden ihanilla muistoilla eteenpäin! 🙂