Mitä ajatuksia se herättää, kun meille taas maailma aukeaa?
Lähes 3-vuotta vakiintunutta matkustamista kotimaassa ja pohjoismaissa, eikä yhtäkään lennettyä lentoa tänä aikana. Lähimatkailu on tyydyttänyt matkakuumetta paremmin kuin koskaan olisin osannut kuvitella, enkä tänä aikana ole kaivannut muualle saatikka potenut kunnon perinteistä matkakuumetta. Nyt meillä on kuitenkin pitkästä aikaa matka varattuna ja voisi kuvitella että hyppisin innoissani, mutta matka aiheuttaakin paljon ristiriitaisia ajatuksia.
Näiden ajatusten sanoittaminen oikeiksi on yllättävän vaikeaa, enkä oikein vieläkään tiedä kuinka näitä ajatuksia pukisi sanoiksi. Ajatuksia oli niin paljon, että jouduin jakamaan postauksen kahteen osaan ja toisessa osassa avaan enemmän ajatuksia omista matkahaaveista ja siitä miltä todelliset matkahaaveet näyttävät, niissä on aika iso ero. Tässä postauksessa keskityn kohteita enemmän purkamaan ajatuksia ja fiiliksiä, mitä maailman avautuminen tuo omalla kohdalla tullessaan.
Elän parhaillaan jotain murrosvaihetta, jossa on ihan valtavasti ristiriitaisuuksia. Pohjustakseni ajatuksiani kirjoitin loppukeväästä postauksen Kaikki matkapäiväkirjojen kertomukset on nyt ulkona, mitä blogille tapahtuu nyt? Haluan edelleen matkustaa, mutta siihen ei ole enää yhtä syvää paloa kuin ennen, tai sitten vain olen unohtanut miltä matkustaminen tuntuu.
Olen vuosi vuodelta löytänyt omat mieltymykset ja tavan matkustaa (maata pitkin, luontokohteet, retkeily) ja haluan matkustaa harkitummin. Samaan aikaan joku minussa pitää edelleen kiinni siitä syvässä olevasta matkailija identiteetistä ja vanhoista tottumuksista ja matkahaaveista. Haluan elää mahdollisimman vastuullisesti ja samaan aikaan kuitenkin vielä haaveilen kaukomaan kohteista.
Kuka tässä on muuttunut, minä vai maailma?
Jo ennen pandemiaa päätin tietoisesti vähentää lentojen määrää, lentäminen ei enää tuntunut kovin kestävältä ratkaisulta. Ajattelin, että edelleen aion lentää mutta huomattavasti vähemmän ja harkitummin.
Oikeasti pidän todella paljon lentämisestä ja haluan tehdä sitä edelleen, mutta Suomalaisten ylikulutuspäivä ylitetään vuosittain jo maaliskuun lopussa ja maailmanlaajuisesti vasta heinä-elokuun vaihteessa ja se tuntuu väärältä ja on laittanut omatuntoni kolkuttamaan. Nykyinen arvomaailmani laittaa kovasti vastaan ja viestii, että mitä jos sittenkin valitsisit jotain muuta kestävämpää vaihtoehtoa lentämisen tilalle. Matkustaminen ei ole enää samanlaista kuin mitä se oli muutama vuosi sitten.
Maailma on jo monelle auennut jo hyvän tovin sitten ja pandemian aikana olen hienosti selvinnyt ilman kaukaisia matkoja ja voinut jopa paremmin kuin ennen pandemiaa. Jos mietin jotain kaukaisempaa ulkomaan matkaa, tunnen heti sykkeen nousevan ja kurkkua kuristavan, keho laittaa ajatukselle vastaan vaikka ajatus kuulostaa hyvältä. Omalla autolla matkustaminen taas ei aiheuta lainkaan ahdistavia fiiliksiä, joten siksi roadtripit sopivat meille parhaiten.
Miten ihmeessä voi vanha kunnon reissaaja edes ajatella että matka tuntuu väärältä? Matkustaminen on aina ollut vahvasti osa identiteettiäni ja olen aina rakastanut matkustamista, siksi siitä kokonaan irti päästäminen on vaikeaa. Matkakuvien näkeminen aiheutti ennen ihan valtavan matkakuumeen, mutta nyt en ole sellaisia perinteisiä matkakuumeita enää edes saanut.
Meidän matkustaminen on hiljalleen muuttanut muotoaan ja nykyisin teen sitä vain eri kohteissa ja eri muodossa kuin aiemmin, arvot ovat muuttuneet, eikä se ole tässä maailmantilanteessa yhtään pahitteeksi. Olen jo useamman vuoden kirjoittanut näistä ajatuksista blogiin (vastaavia ajatuksia myös tässä postauksessa) ja sitä kautta yrittänyt ohjata omaa tapaa elää omannäköistä elämää, silti jokin minussa pitää edelleen kovasti kiinni vanhoissa matkahaaveissa.
Matka varattu ja heti huono omatunto
Pandemian aikana en edes haaveillut ulkomaanmatkoista, enkä pitänyt mitään kiirettä takaisin maailmalle. Jossain vaiheessa kun olin jo 3 rokotusta saanut, päätin että viimeistään vuoden 2022 loppuun mennessä aion lentää ensimmäisen kerran. Nyt kun olemme hiljattain myös koronan ensimmäisen kerran sairastaneet, ei ajoitus voisi enää olla parempi.
”Mamma, minä haluan lomalle lämpöön, sellaiseen paikkaan missä aurinko paistaa, voidaan uida ja syödä jäätelöä. Minä haluan lentokoneella johonkin kauas”.
Matkakuumetta poteva 5-vuotias
Meidän tyttö on jo useamman vuoden oikeasti potenut matkakuumetta ja jatkuvasti kysellyt, koska voitaisiin tällainen etelän loma viimein toteuttaa. Lupasin tyttärelle, että tänä talvena hän pääsisi vihdoin kokemaan tällaisen loman. Toisaalta omatunto myös taustalla huusi, että tyttö olisi aivan yhtä tyytyväinen vaikka veisin hänet vain kylpylään.
Olemme viimein hiljattain varanneet matkan etelään 3-vuoteen ja aikaisemmin olisin hyppinyt innoissani tasajalkaa, mutta nyt reaktioni oli lähinnä, apua mitä olen mennyt tekemään. Tämä ei tunnu enää yhtä hyvältä kuin ennen ja osa syy on varmasti pelkästään vain jännitys, kun ei ole pitkään aikaan missään ollut.
Tuntuu kummalliselta, vieraalta ja väärältä lentää etelän kohteeseen, kun matkakohteet ovat viime vuodet koostuneet lähinnä luontokohteista. Samaan aikaan kuitenkin salaa odotan innolla, miltä kaikki tuntuu näiden vuosien jälkeen? Emme tosiaan ole moneen vuoteen pohjoismaita kauempana matkustaneet.
Valitsin kohteen pelkästään lapsen toiveita kuunnellen, joten päädyimme perinteiseen pakettimatkaan, missä lapset pääsevät päivittäin polskimaan lämmössä. Kohde valikoitui fiilispohjalta ja käytännöllisistä syistä (sopivat lentoajat) ja halusin ehdottomasti suorat lennot kohteeseen.
Kaiken takana on pelko
Tuleva talven matka aiheuttaa pelkoa ja jännitystä, mikä kuulostaa varsin kummalliselta. Matkustaminen kun on iloinen, rikastuttava ja positiivinen asia, mutta kun olen niin helposti innostuva ihminen, on tässä kaikki vaaran mahdollisuudet siitä, matkustaminen lähtisi taas ihan lapasesta.
Tiedän, että meille maailman aukeaminen avaa portit ja saatan yhä enemmän alkaa haaveilla taas kunnolla matkustamisesta. Siinähän ei sinänsä ole mitään väärää tai pahaa, mutta enää en halua palata vanhaan aikaan, kun olin jatkuvasti kroonisessa matkakuumeessa. Sellaista jatkuvaa levottomuutta ja matkustamisesta johtuvia parisuhteen tunnelman kiristyksiä, en enää kaipaa tämän nykyisen tasapainoisen elämän tilalle.
Toinen asia jota kovasti jännitän on se, miltä lähimatkailu ja kotimaa tuntuu sen jälkeen? Aikaisemmin rakastin kontrasteja, matkakohteiden tuli vaihdella ja olla erilaisia keskenään. Muistan ajan kun matkustin pelkästään ulkomaille ja jos sekaan eksyi yksi kotimaanmatka, se tuntui jotenkin liian poikkeavalta ja tylsältä.
Pandemia-aika on kuitenkin hienosti opettanut, että kotimaata ei ole todellakaan vieläkään nähty ja koettu, koettavaa riittää edelleen. Olen viime vuodet elänyt ihan kunnolla kotimaan kuplassa ja täällä Suomessa ja naapurimaissa on riittänyt ihan valtavan paljon mielenkiintoisia kohteita, joita jatkossakin haluan kokea.
Sen vuoksi en ole ulkomaille edes haikaillut, koska lähimatkailusta olen saanut tyydytettyä matkakuumetta aivan yhtä hyvin ja olen ollut niistä reissusta aivan yhtä fiiliksissä. Tavallaan pelkään sitä, että jos ja kun lähden ulkomaille, puhkeaako kotimaan kupla ja kaikki alkaa tuntua taas tylsältä kuten aikaisemmin?
19 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Osittain tuo ylikulutustilasto on mielestäni epäreilu. Suomi on yksi maailman kylmimmistä maista, joten tietysti energiankulutus on massiivista. Suomi on myös todella harvaanasuttu, joka myös nostaa energian kulutusta. Itse lennän edelleen hyvällä omalla tunnolla milloin minnekin, yleensä kauemmas. Tietysti täysin eri asia on se, että jos yksinkertaisesti sitä voimaa, energiaa ja hyvää mieltä tulee jostain muusta, niin siihen panostaminen kuulostaa vain järkevältä. En usko, että tuleva matka kääntää kaikkea ylösalaisin!
Elina
Tosi hyviä pointteja Mikko! Talvet verottaa todella paljon energian kulutusta ja välimatkat on täällä pitkiä. Luulen, että nyt on niin vahvasti tällaisia ajatuksia, kun ei ole pitkään aikaan lentänyt ja on ikäänkuin taas ihan uuden äärellä. Sitten kun se kynnys on otettu, niin ei asiat välttämättä enää niin pahalta tunnu. Ja mielestäni ihmiset saavat edelleen lentää, enkä pohjusta omia ajatuksia muiden tekemiselle tai yhteiskunnan odotuksille, vaan pelkästään omille ajatuksille ja fiiliksille. En tule itsekään kokonaan lentämistä lopettamaan, mutta yritän harkita vaihtoehtoja jos sellaisia on, mutta moniin kohteisiin ei lentämättä pääse. Joo jännä nähdä minkälaisia fiiliksiä nousee matkan jälkeen, siksi ajattelin vähän pohjustaa näitä ajatuksia ylös ennen matkaa 🙂
Reissu-Jani
Itse en ole kokenyt ilmastoahdistusta tai tarvetta olla matkustamatta, ja olen matkustanut ulkoimailla myös pandemian aikana lukuunottamatta hyvin sekavaa vuotta 2020. Itse haluan kokea ja nähdä maailmaa. Ajattelen myös niin että turistina tuon myös tuloja maahan ja erityisesti kun käytän yksityisiä palveluita tai pieniä perheomisteisia majoituspaikkoja. Kuten Mikko tuossa totesi niin Suomi on pimeä ja kylmä maa sekä tuottaa vain 0,2% maailman Co2 päästöistä. Maailman lentoliikenne vain 2% päästöistä. Mielestäni tämä ns. viherpesu (yhdessä pnkkipesun) kanssa alkaa jo menemään hieman äärimmäisyyksiin. Maapallolla on ilmaston lämpötilat vaihdelleet pitkään ja niiden kanssa on opittava elämään olivat ne sitten ihmisen tai luonnon aiheuttamia. Se että Suomessa sammutetaan valot ei pelasta tätä maapalloa ilmaston lämpinemisen suhteen.
Elina
Matkailu on pääelinkeino monissa maissa ja korona-aika näytti kuinka huonosti monelle kävi, kun matkailu loppui kuin seinään, matkailu on edelleen tärkeää. Voi kun osaisikin suhtautua noin rennosti ilmaston lämpenemiseen, itse en noihin lukuihin niinkään kiinnitä sen enempää huomiota (ja olen muutenkin poliittisesti neutraali), enemmän ajatukset on siinä lopputuloksessa mitä tästä seuraa kaikille eläimille ja luonnonlajeille, niitä käy eniten tässä sääliksi 🙁
Nadine G / Via Per Aspera Ad Astra
Pakko tässäkin tunnustaa, että jännitti ensimmäistä kertaa kun piti lentää parin vuoden tauon jälkeen. Maailma ei todellakaan ole enää sellainen, mihin olen tottunut. Se myös kävi ilmi keskustelussa vakuutusyhtiön virkailijan kanssa, kun olin uusimassa matkavakuutukseni. Koko pandemian aikana mekin ajettiin vain omalla autolla, lähemmäs ja kauemmas.
Jännitti toki, mutta loppujen lopuksi kaikki lennot sujuivat varsin hyvin. En ole koskaan aikaisemmin matkoilla saanut mitään tauteja enkä nyt ole osunut. Ehkä olen ylivarovainen tai jotain. Kop-kop, kuitenkin.
Isompi huoli on poliittinen epästabiilisuus. Ei ikinä tiedä, mitä maailmalla voi tapahtua, niin kuin tämä sota nyt todistaa. Se oli minulle suurempi ongelma viime aikoina. Ei riitä, ettei matkusta niihin paikkoihin, josta Ulkoministeriö on jo antanut varoituksen, mutta tilanne voi yhtäkkiä muuttua missä vaan maassa. Se on varsin pelottavaa.
Ei silti varmaan voi jättää elämättä ja matkustamatta. Kohtalostaan tuskin pääsee karkuun.
Elina
Kiitos Nadine, uskon että monia on jännittänyt kun on lähtenyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan reissuun. Tuo on kyllä totta, tuntuu että joka paikassa tapahtuu jotakin, tulvia, räjähdyksiä, myrskyjä tai ainakin uutisoinnista tulee niin katastrofaalinen kuva maailmalta. Eihän se tarkoita, että juuri silloin just siellä missä itse on, mitään tapahtuisi. Ite oon nyt vaan niin tottunut tähän turvalliseen ”lintukotoon”, että aina on pieni jännitys kun lähtee reissuun. Pelossa ei pidä elää ja oma järki sanoo myös, että se on ihan turhaa, pitäisi yksinkertaisesti vain elää eikä pelätä mitään ennakkoon, sillä useimmiten ne pelot ei koskaan toteudu! 🙂 mutta, aina sitä välillä murehtii ja ylianalysoi! 😀
.
Olemme kaveriporukalla kriiseilty ja pyöritelty täysin samoja ajatuksia. Et ole todellakaan näiden ajatusten kanssa yksin, oli symppis teksti. Vaikeita tunteita ja ymmärrän täysin nämä ajatukset. Terv Reissaamista rakastava.
Elina
Kiva kuulla! Oon myös saanut sellaisen käsityksen, että moni entinen reissaaja ei olis enää palannutkaan vanhaan tapaan matkustaa vaan kokee uuden tavan lähimatkailla varsin tyydyttäväksi. Ihan mielenkiinnosta kyselen, ootko vieläkään reissanut ulkomaille vai .. ? 🙂
Anne / Taivaanrannan juoksija
Samoja pohdintoja olen itsekin paljon miettinyt! Itsellä painaa vaakakupissa ehkä eniten se, että siihen maailmanaikaan kun lentomatkustuksen päästöistä ei vielä juurikaan puhuttu, ei itsellä ollut opiskelijana varaa matkustaa. Sittemmin, kun vakituinen työ mahdollisti reissut, alkoi yhä useampi kritisoida lentomatkustusta ja itselläkin oli huono omatunto. Mutta mietin, etten halua jättää matkustusta, kun siihen vihdoin on mahdollisuus ja koska nautin siitä niin paljon. Yritän sitten mieluummin karsia arjessa ympäristöä haittaavia asioita, syön esimerkiksi kasvispainotteisesti, vältän ruokahävikkiä, en osta turhaa jne.
Minulla kaukomatkat eivät ole ainakaan yhtään vähentäneet lähimatkailuintoa! Molemmissa on puolensa!
Elina
Onpa hyvä kuulla, että lähimatkailun into ei ole sittenkään vähentynyt vaikka maailma onkin auennut! Onneksi on monia erilaisia tapoja joilla voi vaikuttaa, eikä lentäminen ole ainut mörkö. Olen myös ajatellut, että vaikka jättäisin jonkun lentolipun ostamatta, niin joku muu sen kuitenkin ostaa ja lentokone nousee ilmaan joka tapauksessa. Jos lentämisen päästöjä halutaan pienentää, niin yksinkertaisesti ylemmältä taholta vain lentoja vähentämällä. Ymmärrän matkustamisen kun sellaista paloa maailman näkemiseen on, silloin myös mennään ja se rikastuttaa elämää valtavasti!
Kati | Täydellisen Kreikan saaren metsästys
Kirjoitit: ”Samaan aikaan joku minussa pitää edelleen kiinni siitä syvässä olevasta matkailija identiteetistä ja vanhoista tottumuksista ja matkahaaveista.” Ehkä kyse on tuosta. Joskus sitä ei pysy ihan itsensä perässä kun ajatukset ja oma itse ylipäänsä muuttuu. 🙂
Porttiteoriaan en usko, eli siihen, että yhden lentomatkan jälkeen homma lähtisi täysin lapasesta, mikäli omat periaatteet ovat sellaista vastaan. Siihen sen sijaan uskon, että etelän reissun seurauksena selkenee, millainen matkustaminen tuntuu mielekkäimmältä. Ehkä ei tarvitse olla joko tai, vaan omat matkailutottumukset voivat olla sopiva sekoitus erilaisia matkoja.
Elina
Kiitos, juuri näin! Omassa päässä kaikki ajatukset on ihan solmussa eikä välttämättä aukea vaikka ne kirjottaa ylös ja joskus auttaa vaan kun joku ulkopuolinen hahmottaa ajatukset paljon selkeämmin! 🙂 Luulen kanssa, että matkan jälkeen vähän saa fiilistellä miltä taas tuntuu, mutta täytyy sanoa, että jo ennen pandemiaa koin jo sellaisia epävarmoja hetkiä matkoilla. Siis sellaisia ajatuksia, että oli kivaa ja ihanaa olla reissussa ”mutta, kaipaan silti takaisin tunturiin” tyylisiä ajatuksia 😀 ja pitkään ollut tällaisia ajatuksia ja siksi miettinyt, että joku muutos tässä on pakko olla meneillään. Silti se toinen jalka on vieläkin siellä oven välissä haaveilemassa ulkomaan kohteista 😀 Jep, tiedostan että omat ajatukset kuulostaa tosi mustavalkoisilta ja pitäis vaan löytää sellainen sopiva tasapaino näiden välillä, mikä toimii ja tuntuu hyvältä. Oon pyöritellyt jotain sellaisia ajatus kompromisseja, että talvella ja keväällä olis aikaa mahdollisille ulkomaa reissuille ja sitten kesällä ja syksyllä viettäisi aikaa sitten vaan kotimaassa tai pohjoismaissa.
Pirjo Toivanen
Ihan samoilla linjoilla täällä, matkustelu maailman ympäri kuulostaa menneisyydeltä. Sitä teimme. Mieheni laskujen mukaan pallo on kierretty kuusi kertaa. Meillä oli jossain vaiheessa tukikohta Floridassa, josta teimme matkoja sekä Pohjois-Amerikan kohteisiin, mutta erityisesti ihastuimme Etelä-Amerikkaan. Kirjoitimme siitä jopa kirjan. Salsaa ja mojitoa https://stresa.fi/kirjat/pirjo-ja-reijo-toivanen-salsaa-ja-mojitoa Olen iloinen, että tuli tehdyksi. Iloinen Etelä-Amerikka jäi kokemuksina syvälle mieleen. Myös sen historia, kuinka me eurooppalaiset tuhosimme sen kulttuurin, varastimme kullan ja nirhamin Etelä-Euroopan kirkkojen komistukseksi. En tiedä, meillä on kyllä ystäviä erityisesti Floridassa, joita pitäisi nähdä. Zoomit ja puhelut eivät pidä läheisyyttä vuosia.
Italiassa asuessamme olemme lentäneet Milanon ja Helsingin väliä. Tässä maassa on kyllä valtavasti näkemistä ja viime vuosi on kulunut autolla ja junassa Goethen jalanjäljissä. https://kulkurijajoutsen.blog/2022/11/16/marraskuun-auringossa-goethen-mukana-napoliin/
Elina
Kiitos Pirjo kokemusten jakamisesta! 🙂 Juuri noin! Vaikkei ole kaikkea vielä nähnyt, niin silti tuntuu että ihan tarpeeksi on saanut erilaisia paikkoja nähdä ja ne säilyy hyvin muistoissa ja on niistä hyvin kiitollinen. Maailma on muuttanut muotoaan ja osa jatkaa siihen mihin ennen pandemiaa jäi ja toiset taas ovat ehkä muuttuneet. Lähelläkin riittää paljon nähtävää, vaikkei se tietenkään ole samanlaista kuin jossain kauempana mutta on riittänyt riittävän hyvin pitämään mielen tyytyväisenä.
Mari / Kodinvaihtaja
Muistan, kun koronan alettua lensin ensimmäisen kerran. Itketti koko matkan, ajattelin, että voiko tää olla edes totta, että nyt pääsee. Porttiteoria toiminut, monesta syystä olen tänä vuonna matkustanut ulkomaille paljon, 13 viikkoa tänä vuonna. Ensi vuonna laskeudun takaisin normaalille tasolle. No ensi vuoden lopussa, tiedän mikä se on
Elina
Voi ihana mikä liikutus tullut! Tuntuu kyllä varmasti todella, todella oudolta!! Mutta samaan aikaan voi tuntua myös siltä, kuin ei olis poissa ollutkaan. Ainakin nyt kun kävin Helsingissä viikonloppuna, niin huomas kyllä eron ettei oo aktiivisesti oikein kaupungeissa ja ihmisten ilmoilla pyörinyt, kun tuntui ihan eri maailmalta. Siks voi olla myös outoa nyt matkustaa. Eli sä pääsit ekasta matkasta kunnon matkustus flowhun! 😀 Mä huomaan täällä jo miettiväni, mikä olisi seuraava kohde tämän ensimmäisen matkan jälkeen, joten saas nähdä kuinka matkustaminen taas vie mennessään!
Pirkko / Meriharakka
En ole ihan ostanut tuota ajatusta, että lentäminen nyt olisi se isoin mörkö ilmaston kannalta. Koronahan näytti myös sen, että lentoja tarvitaankin myös tavaraliikenteen takia ja lentojen hetkellinen lähes loppuminen ei paljoa mitään hetkauttanut, siis ilmaston osalta. Laajalti matkustaneena olen myös monen monen maan osalta nähnyt ja kokenut miten merkittävä vaikutus matkailulla on elinkeinona monessa maassa.
Isot ilmastopäätökset ovat politiikkojen käsissä, siis ne, jotka koskevat lämmitystä ja liikennettä, sitä kaikkea muuta kuin lentoliikennettä.
Omalta osaltamme lapsettomina ja kesämökittöminä senioreina, jotka ovat oikeastaan aloittaneet lentämisen laajemmassa mittakaavassa vasta 40+ -vuotiaina aion jatkaa matkailua niin kauan kuin kunto kestää.
Elina
Jep, kyllä ne suurimmat ongelmat on jossain muualla teollisuudessa ja päättäjien vastuulla saada suuremmassa mittakaavassa päästöjä pienemmäkis, mutta silti haluan uskoa että mitä enemmän jokainen tekee edes jotain sen eteen, niin se näkyy lopulta edes jossakin, vaikkei aina siltä tunnu. Sillä tavalla voi yksilönä ainakin vaikuttaa asioihin. Haluan enemmänkin ”leikata pois” elämästä turhaa ylenpalttista kuluttamista, siitä turhaudun nykyään tosi pahasti 😀 esimerkiksi niin, että kaikki pitäisi ostaa uutena, aina joskus joutuu ostamaan uutena mutta silloinkin mietin, että se olisi silloin mahdollisimman pitkäaikainen hankinta, mutta useimmiten ensisijaisesti etsin asioita käytettynä. Hirvittää, kuinka paljon vettä menee esim. vaateteollisuuteenkin kehitysmaissa, jotta ihmisillä olis uusinta uutta päällä. Oon myös se, joka kulkee sammuttamassa joka huoneesta valot (tästä olen saanut mm. äidiltäni palautetta, että vaikutus sähköön on mitätön), minimoin etten osta mitään mitä en oikeasti tarvitse jne. Tällaista pientä joka kuuluu tähän samaan kategoriaan, että haluan vähentää ns. turhia lentoja jotka ei ole välttämättömiä. Olen varma, ettei meilläkään lennot lopu kokonaan varmaan koskaan, tai ei ainakaan pitkään aikaan mutta haluan ajatella, että less is more. Ja itse en pidä itseäni ”vihreänä”, vaan enemmänkin tuntuu että tämä suunta on uusi normaali 🙂
Elina
Niin ja se unohtui mainita, että lasten myötä näitä asioita on alkanut ajatella ”vakavammin”, kun joutuu ajatella heidän elämää pitkälle tulevaisuuteen <3 meidän sukupolvi kyllä pärjää tässä ajassa, mutta mitä heidän aikakausi tuo tullessaan, niin siihen haluan olla itse vaikuttamassa.