Vinalesin laakso Kuubassa

Tällä kertaa istuudun valkoisen peugeotin kyytiin. Siinä on turvavyöt, mutta kalju ja hieman pelottavan näköinen kuski huomauttaa, että niiden käyttö ei ole pakollista. Laitan turvavyöt kuitenkin kiinni, vaikka moottoritiellä ei juuri muita autoja ole. Vinalesin laakso sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Havannasta.

Auton etupenkillä apukuskin paikalla istuu yhtä pelottavan näköinen kuskin kaveri, huokaisen helpotuksesta kun hän jää matkanvarrella pois. Ostin varta vasten Kuuban matkalle espanjankielisen sanakirjan, jota olen joka päivä Havannassa kantanut mukana ja jonka juuri tänään unohdan majapaikkaamme. Meidän kuski ei nimittäin puhu eikä ymmärrä sanaakaan englantia! Siinä sitten istut kyydissä matkalla jonnekkin, etkä osaa neuvoa missä haluaisit käydä, ainut määränpää on Vinalesin laakso.

Moottoritie on suhteellisen hyvässä kunnossa, kuoppainen kylläkin. Auton ikkunasta näkyy paljon erilaisia puita, banaaniviljelmiä, sokeriruokopeltoja, palmuja, hevosia, lehmiä ja suuria petolintuja. Autoja tosiaan ei moottoritiellä juurikaan ole, hevoskärryjä kylläkin. Täällä maaseudulla liikkuvat ihmiset edelleen hevosilla, eikä autoilla. Lehmät, hevoset ja pukit liikkuu täällä vapaana ympäriinsä. Teiden varsilla näkyi useita olkitaloja.

Tyhjä mottoritie ja hevoskärryt

Jännityksellä odotamme, minne kuski mahtaa meidät viedä. Iloksemme päädymme näköalatasanteelle katsomaan Mogoteseja, eli Vinalesin karstivajoamaa. Vinalesin laakso kuuluu maailmanperintökohteisiin ja on kyllä todella vaikuttava ja kaunis näky, joka on kenties jäänyt Kuuban matkalla parhaiten mieleen. Pidän matkoilla erityisen paljon siitä, kun pääsee maaseudulle ja luontoon. Täällä olisi mahtavaa käydä vaeltamassa, valitettavasti sellaiset haaveet siirtyy tulevaisuuteen.

Tätä kävi sääliksi

Jatkoimme autolla matkaa Valle de Vinjalesin kylän läpi. Jokaisen talon terassilla oli jenkkityyliset, puiset keinutuolit. Ihanan näköisiä, mutta aika hauskaa, että niitä oli just jokaisella ja miksi juuri keinutuoleja. Ehkä keinutuolit kuvastaa jotenkin kylän henkeä, sillä kylä vaikuttaa tosi ihanan ja sympaattisen oloiselta, vaikka vain ajoimme sen läpi.

Seuraavaksi menemme Cueva del Indion luolaan. Kävelemme alas rappusia luolan sisälle noin parisataa metriä, missä hyppäämme pienen moottoriveneen kyytiin, joka kuljettaa meitä luolan sisällä noin 400 metrin verran luolan joessa. Luola on paikoitellen matala ja välillä taas tosi korkea. Ompa jännää kävellä luolan sisällä. Ulkopuolella on matkamuisto kauppiaita, suloinen kissanpentu ja kananpoikasia. Sisäänpääsymaksu luolaan oli 5 CUC.

Tämän jälkeen vei kuski meidät seuraavan luolan luo, jossa nähtävästi olisi ollut kalliomaalauksia. Meillä oli kommunikaatio-ongelmia hänen kanssaan, eikä kumpikaan oikein tiennyt mitä yritetään toisillemme sanoa. Hän puhui meille vain espanjaa ja itse yritin muistella edes jotain tuttuja sanoja kahden vuoden espanjan kielen opiskelusta, mutta niin se kielipää ruostuu vuosien mittaan. Meillä ei kuitenkaan ollut tarvetta käydä toisessa luolassa ja ajateltiin, että voitaisiin vaikka käydä syömässä. Kuski ei ymmärtänyt mitä tarkoitimme, joten hän ajoi tuttunsa luo, joka osasi englantia. Hän luuli, että meillä oli tarve hammaslääkäriin, kun näytimme suuta. He ehdottivat vielä tupakka museota, joka on tällä seudulla yksi tunnetuimmista käyntikohteista. Päädyimme kuitenkin lounaalle paikalliseen pieneen ravintolaan. Söin kanaa ja papuriisiä, oli hyvää! Lounaan jälkeen lähdimmekin ajamaan takaisin kohti Havannaa.

Retki kuskin kanssa maksoi 120 CUC, kuskin olimme saaneet meidän majapaikan casa particularin kautta. Enemmänkin olisi voinut Vinalesin laaksossa nähdä ja kauemminkin olla, mutta asiaa olisi helpottanut yhteinen kieli. Miksi juuri tänään jätän sanakirjan kotiin!? Paikasta jäi kuitenkin kauniit muistot, todella hieno paikka. Hyvin lopulta kuitenkin pärjättiin, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Tässä vielä lisää maisemakuvia päivän retkeltä. Vaikka kuvia tuli otettua lähinnä auton ikkunasta, olivat maisemat siitä huolimatta todella mieleenpainuvat – aitoa Kuubalaista maaseutua.