Havannan nähtävyydet

2.2.2021 /

Kuuban matkalla vietin viikon Havannassa, mistä teimme päiväretken Vinalesin laaksoon ja toisen päivän vietimme rannalla, loput ajasta tutustuimme Havannaan, jossa riittää paljon nähtävää. Olin tosiaan lyöttäytynyt vanhempieni mukaan matkalle, joten etenimme kaupungissa rauhalliseen tahtiin, kaupunkia kierrellen ja katsellen. Kuubassa oli marraskuussa miellyttävän kuuma sää (n. +30 – + 32), sää oli itselleni sopiva, mutta vanhemmilleni turhan kuuma, joten pysähdyimme usein istumaan. Nautin itse porottavasta auringosta, olinhan lähtenyt perinteiselle marraskuu matkalle hakemaan lämpöä ja valoa.
Havanna on täynnä väriä, rytmiä, eloa, karibian henkeä ja historiaa. Havannassa mieleen jäi sen useat aukiot, kuten plaza vieja, plaza de armas, plaza de catedral… Plaza viejalla nautimme terassilla kylmän paikallisen panimo-oluen ja kuuntelimme ravintolan orkesteria, guantanamera… Aukiolla ratsastaa alaston nainen haarukka kädessä yksijalkaisen kukon päällä (patsas). Havannan vanhimmalla aukiolla, plaza de armaksessa oli mielenkiintoiset kirjamarkkinat, missä myytiin paljon vanhoja kirjoja. Siellä oli myös kiva puisto, missä viilentyä kuumana päivänä. Plaza de catedralin aukiolla tuli pari poikaa tarjoamaan kotiruokaa heidän äitinsä luona, emme menneet, mutta oli mieleenjäävä tarjous. Aukioiden vanhat rakennukset olivat kyllä kauniita.
Plaza Vieja
Plaza de armas
Plaza de catedral
Havannassa törmäsin mm. tupakka, suklaa, lääke, ja rommi museoihin. Vanhassakaupungissa oli yhtenä päivänä sambakulkue ja toisena päivänä bulevardilla näyttävä hääkulkue. Paseo del pradon bulevardilla oli esillä mielenkiintoista paikallista taidetta.
Paseo del pradon bulevardi
Empedrado kadulla oli suuri määrä turisteja kokoontunut erään rakennuksen eteen ja ihmettelin, mitä erikoista tässä paikassa on. Havanna on tunnettu Hemingwayn nähtävyyksistä ja kävi ilmi, että tämä oli La bodeguita del Medio baari, missä mm. hän tapasi viettää aikaa muiden kuuluisuuksien lisäksi. Tarina kertoo, että juuri tässä baarissa olisi Mojito saanut alkunsa vuonna 1942. Toinen Hemingwayhin liittyvä nähtävyys on Obispon katu, joka oli totta tosiaan todella ruuhkainen. Sen päässä on mm. myös Hemingwayhin liittyvä baari Floridita sekä saman kadun varrella hotelli, jossa hän oli aikoinaan asunut.
Kävelimme paljon ja eräänä päivänä tuli mies nimeltä Fernando kysymään, olisiko meillä hetki aikaa (tiedätte sen, kun kaupustelijat huutavat one minute, one minute). Jäimme kuuntelemaan, mitä hänellä on asiaa. Hän tarjosi meille tunnin hevoskyytiä ympäri Havannan vanhaakaupunkia. Niinpä hyppäsimme hevoskärryn kyytiin ja lähdimme kiertämään, se oli tosi hyvä ratkaisu, sillä ei olisi omin päin tullut mentyä kaikkiin paikkoihin ja näki vanhastakaupungista monia eri puolia. Hän kertoi paljon eri paikoista joiden ohi mentiin, mutta eihän minulla ne jää päähän.
Oli tosi rentouttavaa istua hevosen kyydissä. Havannassa on paljon espanjalaista arkkitehtuuria ja menimme erääseen ”espanjalaiseen rakennukseen” (en muista nimeä), missä saatiin rommimaistajaiset. Maistoimme Legendarion Elixir de Cubaa ja se oli todella hyvää joten ostin yhden pullon kotiin, se on ollut tähän asti parasta rommia mitä olen juonut. Kävimme katedraalissa, Kuubalaisen taiteen galleriassa, San Franciscon aukiolla ja puutarhassa. Kierros jatkoi Havana Clubille, missä joimme cubalibret. Seinillä oli erilaisia vanhoja rommi etikettejä ja tehtaanmyymälän lisäksi siellä oli rommi museo. Lopuksi Fernando johdatti meidät erääseen salsapaikkaan, missä show + ruoka + 3 drinkkiä olisi maksanut 50 cuc per hlö. Emme tarttuneet tarjoukseen, sillä meillä ei ollut tarpeeksi käteistä mukana. Oli tosi kiva ja leppoisa kierros ympäri vanhaakaupunkia.
Fernando halusi, että suosittelisin häntä suomessa 🙂
”Espanjalainen rakennus”
Tämän salsapaikan sijasta menimme Casa Musicaan, josta Fernando oli tosin todennut ”not good”. Sisäänpääsymaksu oli 10 cuc. Se on nimensä mukaisesti musiikkitalo, joten cabaree shown sijaan, meitä odotti lavalla bändi ”Caribe Girls”. Ennen esityksen alkua seurasimme ihmisiä tanssilattialla. Ei voinut kuin ihmetellä heidän rytmiänsä veressä, kaikki liikkeet meni niin sulavasti. En ikipäivänä taipuisi samaan! Kun lavan verhot aukesivat ja bändin piti alkaa soittaa, meni sähköt koko paikasta. Ei ollut älypuhelimia, millä olisi saanut lisävaloa, vaan talossa oli täysin pilkkopimeää. Istuimme lähemmäs puoli tuntia pimeässä odottamassa, josko sähköt tulisi takaisin. Kun lähes kaikki muut olivat jo lähteneet ulos, lähdimme mekin. Heti kun olimme ulkona, tuli sähköt takaisin – päätimme kuitenkin mennä jo nukkumaan.
Casa musica
Havanna on jaettu vanhaan ja uuteen kaupunkiin Vedadoon. Vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintökohteeseen ja se on kyllä ainutlaatuinen. Siitä tekee kiehtovan sen sekoitus värikkäitä kauniita arkkitehtuurisia rakennuksia ja ränsistyneisyyttä, kaupungissa on paljon sortuneita tai sortumisvaarassa olevia rakennuksia. Havannassa on myös oma Chinatown, mutta siellä ei asu enää kiinalaisia.
Casa particularimme sijaitsi keskihavannassa, sopivan matkan päässä vanhastakaupungista ja lähellä Mecanon rantabulevardia, joka on iltaisin paikallisten olohuone. Vedadossa puolestaan on tunnetuimmat hotellit. Sinne kävellessämme tuli Mecanolla vastaan mies, jonka toisessa kädessä roikkui räpylät ja toisessa kädessä iso mustekala. Yhtenä päivänä törmäsimme puolestaan kadulla juuri pyydettyyn haihin. Kaupungissa riittää pieniä yllätyksiä.
Mecano
Äitini suurin toive oli päästä käymään Hotel Nationalissa, en osannut itse olla yhtä lumoutunut 1930-luvun hotellista, vaikka onhan se vanhanaikaisuudellaan täynnä historiaa ja nostalgiaa. Hotel Nationalissa on yöpynyt paljon kuuluisuuksia ja on vanhasta ulko-olemuksestaan huolimatta 5 tähden hotelli ja se on tunnettu sen mafioso taustastaan. Söimme hotellissa ja nautimme hyvät pina coladat hotellin terassilla, mistä saimme katsella merelle Floridan suuntaan. Hotellilta jatkoimme Havannan kuuluisalle hautausmaalle (oma postaus).
Hotel National
Hautausmaalta jatkoimme keltaisella coco mopotaksilla majapaikkaamme. Ohitimme Jose Martinin vallankumouksen aukion, jossa on näyttävä Che Guevara kuva talon seinällä. Cocotaksimme bensa loppui matkan varrella, joten haimme kanisterista lisää bensaa. Kuljettaja oli mukava ja kertoi kuinka erottaa valtion ja yksityisen auton, niissä on erilainen rekkari. Yksityinen on valkopohjainen ja valtion sini/violetti.
Oli kivaa seurata majapaikan parvekkeelta kadun menoa ja meininkiä. Meni autoja, musiikki soi, hedelmäkärryjä vedettiin, seurusteltiin ystävien ja naapureiden kanssa, potkittiin palloa. Ihmiset elivät kadulla, eikä sisällä. Havannassa ovat casa particularit yleisiä, eli kotimajoitukset paikallisten luona. Osa casoista on tehty ihan majoitustoimintaa varten, mutta osa taas on edelleen toisten kodeissa. Me yövyimme casa particularissa ja ei ollut kovin kallis, n. 30 € / yö. Suosittelen! Meidän majapaikassa oli olohuoneen kirjahyllyn perusteella yöpynyt paljon suomalaisia, sillä kirjahyllyssä oli useita suomenkielisiä kirjoja ja puunuket suomiasussa.
Moni paikallinen ihmetteli, miksi ihmeessä matkustin maahan ilman puolisoani ja kaikki kehotti ottaa hänet mukaan seuraavalla kerralla. Mielestäni Kuuba on sen verran mielenkiintoinen ja kiehtova maa, sellainen once in a lifetime kohde, että en pistäisi lainkaan pahakseni lähteä Kuubaan uudestaan <3
Havannan linnoitus
Kun poistuin maasta, eteni check in jono t-o-d-e-l-l-a hitaasti (kesti 1 h). Maastapoistumisvero on 25 cuc, jota ei minulta jostain syystä peritty. Koska maasta ei saa rahaa viedä pois, olin kentällä hieman paineissani siitä, mitä sillä jäljellä olevalla 25 cuc rahalla teen. Ostin sitten kentältä pari t-paitaa miehelle tuliaiseksi ja viimeisen jäljellä olevan kolikon toin mukanani suomeen. Roisto.

Saatat myös pitää

Päivä Havannan ulkopuolella rannalla

25.1.2021

Havannan hautausmaalla ja muita kummallisuuksia matkalla

4.11.2020

Kuuba, pysäyttäviä kokemuksia

10.12.2020

0 kommenttia

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *