Kilpisjärvi ruska-aikaan

Uskallan väittää, että Kilpisjärvi on Suomen kauneimpia paikkoja, ainakin omasta mielestä. Aina kun Kilpisjärvelle tulemme, hyppää sydän kuperkeikkoja, Kilpisjärvellä on jotenkin niin kotoisa olo ja niin tajuttoman kaunista! Ensimmäisellä kerralla valloitimme Saanan, toisella kertaa pysähdyimme vain retkeilykeskukseen syömään perinteiset Kilpisjärven pizzat ja tällä kolmannella kerralla syyskuussa 2019 koettiin taas jotain uutta. Tässä postauksessa esittelen kolme erilaista päiväretkikohdetta Kilpisjärvellä.

Aivan kuten Pallakselle matkatessa, ajoimme tälläkin kertaa Ruotsin puolta ylös, muuta liikennettä ei juurikaan ollut. Matkan varrella ihasteltiin Niskanpään Kattilakosken kauneutta ja ylitimme Suomen rajan Kaaressuvannolla, Pallaksen tunturit näkyivät Ruotsin puolelle saakka. Muotkatakalla täytyy joka kerta pysähtyä, sekin on jotenkin niin erityinen paikka. Olimme retkeilykeskuksessa pari yötä teltalla ja samasta paikasta lähtee reitti Saanan huipulle, sinne emme tällä kertaa suunnanneet vaan koimme jotain aivan yhtä mahtavaa.

Kolmen valtakunnan rajapyykki

Kävimme kolmen valtakunnan rajapyykillä myös ensimmäisellä kerralla, mutta paljon oli muistikuvat paikasta jo haalistuneet. Hyppäsimme Malla-laivan kyytiin, laivamatka kesti 30 min. Kun laiva oli perillä, on siitä vielä 3 km /  45 min patikointimatka Suomen, Ruotsin ja Norjan rajapyykille. Reitti kulkee Ruotsin rajaa pitkin ja perillä näkyy Ruotsin ja Norjan vuoret. Tulimme tänne toistamiseen siksi, että tästä suunnasta lähdimme patikoimaan Mallan luonnonpuistoon. Täältä voi halutessaan palata takaisin Malla-laivalle tai sitten tosiaan jatkaa Kilpisjärvelle patikoiden (rajapyykiltä 11 km suunta parkkipaikalle).

Mallan luonnonpuisto

Reitti Mallan luonnonpuistoon jatkuu Norjan rajan reunaa pitkin eteenpäin, kunnes reitti alkaa nousta ylöspäin tunturikoivikossa. Rankemman nousun jälkeen olimme tasaisen tunturin päällä, missä jalat sai hyvin palautua noususta. Koko ajan oli hienot maisemat ja tuntui että ne vain parani mitä edemmäs käveli.

Ylitimme puron, josta saimme täytettyä vesipullot. Mallan luonnonpuistossa ei matkan varrella taukopaikkoja ole, ainut on varaustupa ja autiotupa parinsadan metrin päässä kolmen valtakunnan rajapyykistä.

Parin tunnin päästä olimme Kitsiputouksella, jota kutsutaan myös Mallan kyyneleiksi. 400 metrin matkalla vesi putoaa yhteensä 118 metrin matkalta ja on Suomen pisin vesiputousten sarja. Kitsiputouksella pidetyn evästauon jälkeen matka jatkuu rakka osuuden jälkeen yli tuntureille. Siellä on sodanaikainen saksalaisten korsu 40-luvulta. Korsun jälkeen on reitti aika pitkälti loivaa alamäkeä, ”kultamattoa” pitkin – aivan ihanaa kävellä tunturin päällä upean ruskan keskellä. Niin kaunista! Olisi tehnyt mieli mennä punaisen maaruskan sekaan vain makaamaan (polulta ei saa täällä poiketa).

Ohitimme pari tunturilampea ja siitä olisi saanut jatkaa vielä 1,1 km Pikku-Mallalle. Emme tällä kertaa enää jaksaneet poiketa sinne, sillä kokonaismatkaksi tuli reilu 17 km takaisin retkeilykeskukselle. Loppumatka on jyrkkää laskua ja kun pääsimme perille 5,5 tunnin patikoinnin jälkeen, kolotti koko kropassa ja etenkin lonkissa, hyvin maistui taas retkeilykeskuksen pizzat ja sauna päivän päätteeksi.

Laivamatkoineen meillä meni kutakuinkin 6 tuntia. Reitti saattaa olla vielä hienompi kävellessä kohti kolmen valtakunnan rajapyykkiä, sillä silloin suuret vuoret näkyvät koko ajan edessäpäin. Nyt tulee paljon kuvia reitin varrelta!

Salmivaaran huippu

Salmivaara sijaitsee n. 5 km Saanalta etelän suuntaan. Pururadan parkkipaikalta Salmivaarantieltä lähtee 1 km reitti Salmivaaran päälle ja nousua on n. 120 metrin verran. Alkumatka kuljetaan pururataa pitkin, kunnes reitti lähtee nousemaan jyrkemmin ylöspäin. Meillä kesti n. 30 min patikoida ylös.

Ylhäällä odottaa panoraama näkymät joka suuntaan, joten ylös kannattaa kiivetä. Näkymät on Saanalle, Kilpisjärvelle, Enontekiön suuntaan, toiselle järvelle, tuntureille, Ruotsiin ja Norjaan. Saanan huiputuskin on aivan mahtava ja sieltäkin aukeaa upeat maisemat, mutta Salmivaaralle kiivetessä oli parasta se, että täältä näki itse Saanan.

Viivyimme ylhäällä hyvän tovin, eikä kukaan meistä olisi silloinkaan malttanut tulla sieltä alas. Paikka on huomattavasti vähemmän tunnettu kuin Saana, eikä täällä muita kulkijoita ollut. Voin suositella Salmivaaraa myös niille, joista Saanan huiputus tuntuu turhan raskaalta.

Kilpisjärvellä on patikoitavaa vähän jokaiselle, sopivan haastava nousu Saanalle, pitkä vaellus Mallan luonnonpuistossa tai lyhyempi ja kevyempi huiputus Salmivaaralle, muita reittejä unohtamatta. Patikointi Mallalla ja Salmivaaran huiputus sykähdyttivät aivan yhtä paljon kuin itse Saanan huiputus. Ehkä siksi, että samat maisemat näkee vain eri suunnasta ja ovat siltikin aivan yhtä upeita!

Oli haikeaa jättää Kilpisjärvi taaksemme, sillä matkamme jatkui täältä kohti Norjaa. Kävimme ennen Norjan rajan ylitystä Kilpisjärvellä kaupassa, missä oli yllättävän suuri valikoima ja paljon myytiin retkeilytarvikkeita ja energiapitoista ruokaa, eli hyvin räätälöity valikoima.

Seuraavilla kerroilla voisi vielä käydä:

• Pikku Malla 7 km
• Saanan luontopolku 5 km
• Saanan ympäri Saanajärven kautta 10 km
• Tsahkaljärvi 2,2 km