Sachsenhausen oli yksi ensimmäisistä keskitysleireistä ja myös yksi niistä, joista tieto lähti leviämään. Ei ihme, sillä Sachsenhausen sijaitsee vain 33 km maan pääkaupungista Berliinistä, mistä sana keskitysleiristä levisi ulkomaille asti. Sachsenhausen sijaitsee Oranienburgissa n. 45 min junamatkan päässä Berliinistä, mistä käsin teimme tänne puolipäiväretken. Junamatka maksoi 3 euroa suunta ja junan ikkunasta ihastelin todella pieniä taloja, jotka näyttivät lähinnä tulitikkuaskeilta. Vaihdoimme junaa Frohnaussa ja oli kiva käydä kurkkaamassa pienempää paikkaa.
Oranienburgin juna-asemalta on n. 2 km kävelymatka Sachsenhauseniin ja sinne on selkeät viitoitukset. Kävelimme tuikitavallisen asuinalueen läpi, joiden kotitalot toivat kivaa kontrastia suurkaupunkiin. Keskitysleiri sijaitsee lähes Oranienburgin keskustassa, eikä sitä vuonna 1933 juurikaan peitelty. Väitettiin vain, että täällä tehdään parempia ihmisiä ja keskitysleirille päätyi lähinnä poliittiset vangit.
Kolme vuotta myöhemmin kun Olympialaiset oli ohitse, rakennettiin kaupungin laidalle vielä suurempi leiri. Sachsenhausenin oli tarkoitus toimia prototyyppinä, jonka mukaan muita keskitysleirejä rakennettiin muualle. Leirien sisältö säilyi pitkään salaisuutena, sillä vangit peloteltiin hiljaisiksi. Vaikke he lähettivät kirjeitä kotiin, ei niissä saanut mainita mitään leirien oloista. Täällä oli n. 250 000 vankia koko aikana, sisältäen neuvostoliiton ajan ja puhutaan kymmenistä tuhansista jotka itse leirillä menehtyivät. Sodan lähestyessä loppuaan, lähetettiin vangit kuolemanmarssille maastoon, lopullista kuolleiden tarkkaa määrää ei tiedetä.
 |
| Laaja-alainen keskitysleiri |
Kierros alkaa näyttelystä ja museosta, joissa on paljon perustietoa alueesta. Jos olisin tiennyt, mitä edessä on itse alueella, olisin ehkä perehtynyt tähän alkuinfoon enemmän. Mielessäni vertailin paljon
Auschwitziin, missä oli todella paljon konkreettista näkemistä, täällä vain murto-osa siitä. Loput alueesta on tuhottu. Vaikka nähtävää oli vähän, oli teoriaa sitäkin enemmän. Ystäväni otti kapulakuulokkeet, joista sai todennäköisemmin paljon enemmän irti kuin minä, joka vain haahuilin ympäriinsä kuvia katsellen.
Ehkä paikassa ”vaikuttavinta” oli nimenomaan se paikan laajuus, kuinka isosta paikasta oli kyse ja kuinka paljon täällä oli aikoinaan vankeja ollut. Alue on todella suuri, ajatella että pelkästään täällä on ollut yhden suuren kaupungin verran vankeja. Tuntuu edelleen todella käsittämättömältä, että tällaista on ylipäänsä edes tapahtunut.
Muutamassa jäljellä olevassa parakissa oli nyt museo (parakit 38, 39) ja näyttely (parakki 22). Aluetta ympäröi luonnollisesti korkea muuri ja vartiotorni, jossa on näyttely Oranienburgin asukkaiden ja leirin välisestä suhteesta. Niissä muutamissa parakeissa mitä alueella oli, oli hieman alkuperäistä jäljellä, kuten vessat, sängyt, vankisellit. Siellä täällä oli joku pyjama, kirje tai kengän pala esillä.
En muista montako parakkia alueella on kaiken kaikkiaan ollut, mutta todella, todella paljon. Yhdessäkin huoneessa oli 14 sänkyä rivissä, joissa jokaisessa oli 3 kerrosta, eli yhteen huoneeseen mahtui jo todella monta henkilöä. Mieleen jäi erityisesti ruumiinavaushuone ja execution paikka, eli kidutuspaikka missä ihmisiä on hirtetty. Alueella on tehty vangeille myös lääketieteellisiä kokeita.
 |
| Täällä monen elämä päättyi |
 |
| Krematorio |
 |
| Ruumiinavaushuone |
Konkreettista näkemistä on täällä huomattavasti vähemmän kuin Auschwitzissa, mutta täällä oli kokonaisuudessaan enemmän yksityiskohtaisempaa tietoa. Itseäni häiritsi teorian runsaus, nippelitietoa eri ihmisistä oli paljon. Tietoa oli vain itselleni liikaa, enkä juurikaan jaksanut siihen keskittyä, mutta toiselle nimenomaan se tiedon runsaus voi olla se juttu tällä keskitysleirillä. Mikäli yhtään historia ja keskitysleirillä käynti kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä kun niin lähellä Berliiniä sijaitsee.
Ja synkän postauksen kevennykseksi, tässä Oranienburgin ihanan näköisiä taloja matkalla keskitysleirille:
Ja juna-aseman currywurstia!
0 kommenttia
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Kiinnostava paikka. Kun luin Berliiniä koskevan juttusi, en muistanut tätä, vaikka se mielessäni on käynyt, kun Berliiniä olen kohteena miettinyt. Dachaussa oltiin kesällä ja oli kyllä pysäyttävä kokemus. Vaikka varmaan se vaihtelee, että miten paljon eri leireistä on jäljellä, niin paljon yhteisiä elementtejä niistä löytyy.
Elina
Dachhausissa en oo käynyt, mut sielläkin pitäis päästä käymään Auschwitzin ja tämän jälkeen! Siitä en oo mitään vielä lukenut, mut oon ymmärtänyt et olis esim kattavampi paikka kuin tämä. Totta, se kyllä varmaan vaihtelee paljon, kun paljon tosiaan on ehditty tuhota. Keskitysleirillä käynti on joka tapauksessa kyllä kokemus, kun pääsee "iholle" siitä, mitä on historiassa tapahtunut.
Pinkkis
Ompas ollut kyllä jättimäinen paikka! Huhhuh.
Varmasti jättää kyllä jäljen kun tuollaisessa paikassa käy.
Elina
Onhan nämä keskitysleirit vähän erikoisia käyntikohteita, mutta mieleenpainuvia! 🙂