Vuonna 2022 tiedossa matkasuunnitelmia vai pelkkiä haaveita?

Kolmen viikon blogitauon jälkeen olen täällä taas tekstien parissa. Pidempi tauko blogin kirjoittamisesta on tehnyt hyvää, vaikka samaan aikaan olen ollut pettynyt omiin suunnitelmiin. Olisin halunnut saada kaikki vanhat matkakertomukset ulos viime vuoden loppuun mennessä (se oli niin lähellä) ja aloittaa uusi vuosi blogin puolellakin puhtaalta pöydältä. Pikkuinen ja turhanpäiväinen murhe vain, nyt kirjoittelen alkuvuoden ajan jäljellä olevat matkakertomukset tänne blogiin ja katsotaan sitten mitä tapahtuu. Ette uskokaan, kuinka paljon odotan sitä hetkeä, kun saan kaikki vanhat (pandemiaa edeltävät) matkakertomukset viimein kirjoitettua ja saan alkaa keskittymään pelkästään tähän hetkeen. Ajattelin tässä vuoden ensimmäisessä postauksessa katsoa jo eteenpäin, mitä haluaisin tämän vuoden puolella matkarintamalla kokea ja onko meillä oikeastaan edes mitään suunnitelmia?

Olemme pian kolmesti rokotettuja ja teoriassa maailma olisi ainakin puoliksi avoinna, mutta jatkuvan epävarmuuden, huonon ja nopeasti muuttuvan pandemiatilanteen takia olemme perheenä yksinkertaisesti päättäneet luopua ulkomaanmatkoista, niin kauan kun se ei tunnu meidän näkökulmasta kovin huolettomalta. Haluaisin kovasti päästä pitkästä aikaa jo lentokoneeseen, mutta tällä hetkellä en näe sitä lasten kanssa vaihtoehtona, kun eivät käytä kasvomaskeja ja koskevat joka paikkaan 😀 Ilman lapsia matkustaessa olisi tilanne tietenkin ihan erilainen, kun tarvitsisi huolehtia vain omasta käsihygieniasta ja kasvomaskin käytöstä. Moni on kuitenkin pandemian aikana reissannut pienten lasten kanssa ja olisihan se aivan ihanaa, jos vaan itsekin uskaltaisi. Siksi oli itsestäänselvää, että tänä talvena suuntaamme vielä kotimaahan.

Puoliso pitää 3 viikkoa isyysvapaata talvella ja suuntaamme minne muuallekaan kuin Lappiin. Olemme viikon yhdessä vanhempieni kanssa Äkäslompolossa ja toivottavasti pääsisimme puolison kanssa edes muutamaksi tunniksi pitkästä aikaa mäkeen. Äkäslompolossa meidän on tarkoitus käydä samaisella Konijänkän Pop-up koiravaljakkoajelulla lasten kanssa, minkä koin esikoisen kanssa kolme vuotta sitten. Pidempi koiravaljakkoajelu tietenkin kiinnostaisi myös, mutta katsotaan mihin ratkaisuun päädymme, sillä haluaisin kovasti tukea husky-yrittäjien toimintaa.

Tämän tarkempia suunnitelmia ei pohjoisen lomalle ole, vaan vähän fiiliksen mukaan mennään niinkuin aina. Reissu tuntuu ihan unelmalomalta jota odotan jo paljon. Yllättävän paljon odotan myös pelkkiä koiralenkkejä Ingan kanssa pohjoisen taivaan alla. Nautin niin suunnattomasti kun on kunnon pakkanen, paljon lunta, raikas ulkoilusää. Viihdyn niin hyvin ulkona sellaisessa säässä ja odotan, että pääsen tuntureita ja poroja ihastelemaan. Toki tänä talvena on kotonakin ollut ihan mielettömän paljon lunta.

Tässä jo huomaa, kuinka meidän reissut on huomattavasti vähentyneet, kun lapsikin on unohtanut lähes kaiken menneiltä matkoilta, jopa lentokoneessa matkustamisen. Nytkin hän meinasi, ettei halua reissuun lähteä vaikka on aina rakastanut matkustamista ja ollut innokas lähtemään. Eiköhän se innoksi vielä reissun päällä muutu, kun on kaikkea uutta ihmeteltävää yhdessä pikkuveljen kanssa.

Lapin reissu on itseasiassa tällä hetkellä meidän ainut varma matkasuunnitelma (ellei korona sitä jostain syystä vielä sotke) ja tämän jälkeiset ajatukset ovat lähempänä haaveita kuin suunnitelmia. Keväällä lähden ehkä taas Vuokattiin, en ole vielä päättänyt – näin ainakin ajattelin elokuisen Vuokatti reissun jälkeen. Tämän pidemmälle emme ole muita matkoja tulevalle vuodelle lyöneet lukkoon. Yksi alustava matkasuunnitelma kuitenkin on korvan takana, mikäli koronatilanne on kesällä parempi.

Puoliso pitää kesällä loput isyysvapaasta ja itsekin olen koko kesän vielä kotona lasten kanssa, joten haaveilen silloin pidemmästä roadtripistä. Mikäli koronatilanne sallii, lähtisimme autolla Tanskaa kiertämään. Tanska on jo kahdesti innostanut matkustamaan sinne jonkun rikossarjan myötä, ensin Silta ja nyt Hvide Sande. Ystäväni on muuttanut viime vuonna Tanskaan, joten haluaisin käydä häntä samalla tapaamassa. Kynnys on matala poiketa myös Saksan puolella, mistä voitaisiin tulla laivalla Suomeen (tai oikeastaan toisinpäin, niin ei tulisi kiire ehtiä paluulaivaan). Tämän tarkempia ja lukkoon lyötyjä matkasuunnitelmia ei siis vielä ole. Sen verran olen muiden matkojen peruutuksia tässä toista vuotta seurannut, ettei kovin pitkälle uskalla mitään suunnitella. Matkustaisimme maata pitkin, eikä siten tulisi ainakaan lentojen peruutuksia (rajasulkuja voi tulla) ja Inga-koira lähtisi reissulle mukaan.

Plan B. Mikäli pandemiatilanne on kesällä vieläkin ihan mahdoton ja tiedossa olisi taas kolmas kesä kotimaassa, niin sen suhteen ei olekaan mitään varasuunnitelmia. Tässä on tullut pari kesää reissattua kotimaata vähän joka suuntaan, joten juuri nyt ei ole etiäisiä mistään tietystä paikasta mihin mennä. Iso-Syöte ja Rokua ovat aika kärkisijoilla, mihin tahtoisimme kotimaassa seuraavaksi matkustaa, joten sitten pohjoisen suuntaan jälleen kerran tai kansallispuistoja kiertämään. Olen jotenkin asennoitunut siihen, että tänä vuonna yrittäisimme päästä jo Suomen rajojen ulkopuolelle, edes Ruotsiin jos ei muuta.

Tulemme tänä vuonna myös enemmän melomaan, maastopyöräilemään, retkeilemään ja toivottavasti myös vaeltamaan. Näiden harrastusten parissa saisi helposti koko kesän kulumaan. En ole vielä miettinyt niin pitkästi, että missä päin Suomea, vaan se hahmottuu lähempänä kesää. Paljastettakoot, että mikäli yksi iso haave tänä vuonna toteutuu – ratkeaa nämäkin asiat kuin itsestään. Eikä sitä ikinä tiedä, vaikka olisimme kesällä jo löytäneet meille mökin, missä haluaisimme koko kesän viettää.